19.12.2008 klo 09:43
Lausunto

Suomen Yrittäjien lausunto julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän uudistamista koskevasta periaatemietinnöstä

Oikeusministeriölle

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjiltä lausuntoa julkisten hankinto­jen oi­keussuojajärjestelmän uudistamista koskevasta periaatemietinnöstä. Suomen Yrit­täjät on pyytänyt raportista kommentteja jäsenjärjestöiltä ja esittää lausuntonaan asiassa kohteliaimmin seuraavaa.

Suomen Yrittäjät toteaa, että mietintö on varsin perusteellisesti laadittu ja siinä on esi­tetty monipuolisesti vaihtoehtoisia ratkaisuja oikeussuojadirektiivin täytäntöön pa­nemi­seksi Suomessa.

Työryhmä on pyytänyt lausunnonantajia kiinnittämään huomiota alla oleviin kysy­myksiin, joihin Suomen Yrittäjät vastaa kysymyskohtaisesti.

Tulisiko julkisia hankintoja koskevat muutoksenhakuasiat käsitellä jatkossa mark­kinaoikeudessa vai tulisiko asioiden käsittely jakaa yhden tai useamman hallinto-oi­keuden kesken?

Julkisia hankintoja koskevat muutoksenhakuasiat tulisi jatkossakin käsitellä markki­naoikeudessa. Asioiden erityinen luonne sekä ratkaisukäytännön yhdenmu­kaisuu­desta syntyvä oikeusturva puoltavat hankinta-asioiden käsittelyä erityistuomio­is­tuimessa. Markkinaoikeuden riittävät resurssit on kuitenkin tur­vattava, että hankinta-asioiden pahimpana ongelmana ollutta liian pitkää käsittelyaikaa voitaisiin olennai­sesti lyhentää.

Tulisiko hankinta-asioiden tuomioistuinkäsittelyä tehostaa lainsäädäntötoimin muutoin kuin mie­tinnössä ehdotetuilla tavoilla ja millä tavoin?

Työryhmä on käsitellyt seikkaperäisesti hankinta-asioiden menettelysäännök­siä ja markkinaoikeuden käytännön prosessitoimia. Katsomme tässä vaiheessa työ­ryhmän näkemykseen yhtyen, että tuomioistuimelle asettava määräaika asioiden käsittelylle sopisi huonosti oikeusjärjestelmäämme. Lisäksi määräajat saattaisivat vaikuttaa päätösten laatuun ja siten asianosaisten oikeusturvaan kielteisesti. Pi­dämme kuitenkin välttämättömänä, että menettelyä voidaan nopeuttaa. Tämänhet­kiset käsittelyajat ovat kohtuuttomia, tekevät reaalikeinojen käyttämisen teoreetti­seksi vaihtoehdoksi ja estävät yrityksiä yleisemminkin tarjoamasta hyödykkeitään julkisille tilaajille. Siksi raportin linjaus, jonka mukaan jatkovalmistelussa selvitetään tarkemmin käsiteltävien asioiden laatua ja arvioidaan tarpeellisia kehittämistoimia, on erittäin tärkeä.

Edellä sanotun lisäksi viittaamme jäsenjärjestöiltämme saatuun palautteeseen, jossa katsottiin, että nykyiset hyvitysmaksu- ja vahingonkorvaussäännökset sekä tuomioistuinratkaisut ovat riittämättömiä ehkäisemään hankintalainsäädännön rik­komistapauksia. Käytännössä hankintayksiköiden korvausriski on hyvin pieni. Erityi­sen pieni se on silloin, kun lainvastaisuus on räikeä, kuten laittomissa suorahankintatilanteissa.

Suorahankintojen ohessa toinen merkittävä puute oikeussuojan toteutumisessa on, että hankintayksiköt voivat välttyä seuraamuksilta silloin, kun markkinaoikeus katsoo hankinnan lain vastaiseksi voimatta kuitenkaan selvittää oikeaa voittajaa. Markkinaoikeuden päätöksissä ovat lisääntyneet juuri tämänkaltaiset tapaukset, joissa menettely havaitaan selkeästi virheelliseksi mutta hankintayksikköä ei kuitenkaan ole velvoitettu suorittamaan hyvitysmaksua valittajalle.

Uutena oikeussuojakeinona hahmoteltu hankintaoikaisu voisi nopeuttaa olennaisesti sellaisten valitusten käsittelyä, joissa hakemus perustuu selviin menettelyvirheisiin tai virheellisyys on luonteeltaan teknistä. Jatkovalmistelussa on syytä vielä harkita erilaisia toimenpiteitä, joilla voitaisiin varmistaa, että päätökset hankintaoikaisuasioissa annetaan riittävän nopeasti. Hankintaoikaisuissa voitaisiin harkita mm. määräajan asettamista päätöksentekoa varten. Oikaisuasioissa määräaikojen sääntely ei aiheuttaisi ainakaan samankaltaisia ongelmia kuin varsinaisessa tuomioistuinmenettelyssä.

Oikeussuojadirektiivin 2007/66/EY hankintasopimuksen pätemättömyyttä kos­kevan oikeussuo­jakeinon osalta, miltä osin pätemättömyyttä koskevat rajauk­set tulisi säätää suoraan laissa ja miltä osin tuomioistuimelle tulisi jättää har­kintavaltaa?

Pätemättömyysperusteet tulisi määritellä yksiselitteisesti ja selkeästi suoraan laissa. Selkeillä sään­nöksillä on en­naltaehkäisevä vaikutus ja ne tuovat oikeusvarmuutta sekä luottamusta oikeusjärjestelmää kohtaan. Pätemättömyysperusteiden yksiselit­teistä kir­jaamista lakiin puoltaa myös se, että niiden suhde hyvitysmaksu- ja vahin­gon­kor­vaussäännöksiin on määriteltävä selkeästi.

Erityisesti on otettava huomioon, että pätemättömyysseuraamus johtuu aina hankintayksikön virheestä. Sopijakumppanina toimiva yritys ei pysty selvittämään hankintamenettelyn vaiheita ja niihin sisältyvää pätemättömyysriskiä. Siksi on turvattava sopijakumppanina olevan yrityksen etu sopimuksen mahdollisesti päättyessä.

Oikeussuojadirektiivin 2007/66/EY uusien oikeussuojakeinojen seuraamus­maksun ja sopimus­kauden lyhentämisen osalta, miten näiden seuraamusten määräämisestä tulisi säätää laissa erityi­sesti ottaen huomioon, että molemmat seuraamukset täyttäisivät oikeussuojadirektiivin tehokkuu­den, oikeasuhtai­suuden ja varoittavuuden vaatimukset?

Uudet oikeussuojadirektiivissä määritellyt seuraamukset tuovat ryhtiä hankintajär­jestelmään. Seuraamusmaksu on oikein toteutettuna tehokas keino estää suora­hankinnan käyttäminen lainvastaisella tavalla. Sekä seuraamusmaksu että sopi­muskauden lyhentäminen tulisi säännellä selvästi ja kattavasti laissa, jotta seuraa­mukset täyttäisivät oikeussuojadi­rektiivin tehokkuuden, oikeasuhtaisuuden ja va­roittavuuden vaatimukset.

Kuten työryhmän väliraportissa todetaan, seuraamusmaksusääntelyn yksityiskohdat edellyttävät tarkempaa selvittelyä jatkovalmistelussa. Toimiakseen tehokkaasti tällainen sanktio edellyttää myös viranomaisvalvonnan järjestämistä. Seuraamusmaksu itsessään on toteutettava niin, että se on oikeassa suhteessa nykyisiin seuraamuksiin eli hyvitysmaksuun ja vahingonkorvauksiin.

Millaiset tehtävät ja toimivaltuudet ehdotetulle valvontaviranomaiselle tulisi uskoa?

Mietintöön on sisällytetty ehdotus valvontaviranomaisesta, joka olisi kilpailuvirasto. Valvontatehtävän ohjaaminen kilpailuvirastolle on kannatettavaa. Valvontatoimi edellyttää kuitenkin riittäviä re­sursseja ja tehokkaita välineitä havaittujen puutteiden tai laiminlyöntien oikaisemi­seksi.

Valvontaviranomaisella tulisi olla valtuudet valvoa tehokkaasti julkisten hankintojen markkinoita ja erityisesti sitä, laiminlyökö hankintayksikkö kilpailuttaa hankintansa. Kilpailuvirastolle tulisi siten säätää neuvonnan ja ohjauksen lisäksi mahdollisuus ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi saattaa yksittäinen asia markkinaoikeuden käsiteltäväksi seuraamusmaksua koskevassa asiassa. Tätä puoltaa erityisesti se, että julkisten hankintojen taloudellinen arvo on huomattava ja näin ollen niillä on merkittävä vaikutus kilpai­lun toimivuuteen markkinoilla.

Taloudelliset ja muut vaikutukset

Työryhmä on pyytänyt arvioimaan esityksen taloudellisia ja muita vaikutuksia oman toiminnan osalta. Suomen Yrittäjät on arvioinut asiaa jäsenyritystensä toiminnan kannalta. Toteamme, että mitä tehokkaammin ja ennakoitavam­min oikeussuojajärjestelmä toi­mii, sitä enemmän kiinnostusta yritykset osoittavat jul­kisia hankintoja kohtaan. Tämä lisää kilpailua ja johtaa markkinoiden toimintaan mahdollisimman tehokkaasti. Hankinnat voidaan toteuttaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti, kun materiaaliset säännökset ja oikeussuojamenettelyn sääntely ovat selkeitä ja vastaavat eri osapuolten tarpeita tasapainoisesti.

Tällä hetkellä hankintaoikeudellinen menettely on vielä kohtuullinen, mitä tulee oikeudenkäynnin kuluriskiin. Korostamme kuitenkin sitä, että jos yritysten kuluriskiä kasvatetaan joko nimenomaisilla muutoksilla tai heikentämällä yritysten asemaa oikeussuojamenettelyissä muutoin, vaikutetaan kielteisesti yritysten osallistumiseen julkisiin hankintoihin.

Tässä yhteydessä kiinnitämme huomiota niihin vaikutuksiin, joita pienhankintojen oikeussuojan järjestämisellä on. Pienhankintojen määrä on moninkertainen verrattuna hankintalaissa säädettyihin hankintoihin, ja yritysten kuva hankintamarkkinoiden toimivuudesta perustuu osaltaan pienhankintajärjestelmään, oikeussuojakysymykset mukaan lukien.

Muita kommentteja

Sähköisten tiedoksiantojen käyttö on kannatettava uudistus, mutta työryhmän on varmistettava jatkovalmistelussa, että tiedoksisaantiajankohta on riittävän selvällä tavalla varmistettavissa ja todennettavissa.

Hankintasopimuksen syntymisen osalta on kannatettavaa, että sopimus syntyy vasta sen allekirjoittamisella, kuten työryhmä on ehdottanut. Tällainen ratkaisu on selkeä ja palvelee käytännön tarpeita.

Erityisen kannatettavana ehdotuksena Suomen Yrittäjät pitää uutta hankintaoikaisumenettelyä. Hankintaoikaisua voitaisiin käyttää myös kansallisten kynnysarvojen alle jäävissä pienhankinnoissa. Nykyisin käytettävissä oleva kuntalakiin perustuva oi­kaisuvaatimus ei ole tuonut riittävää oikeussuojaa hankinta-asioissa. Käytän­nössä päätöksiä ei muuteta juurikaan oikeusvaatimuksen johdosta, eikä päätöksiin koh­distuvia jatkovalituksia koeta hyödylliseksi niihin liittyvien lainsäädännöstä johtuvien rajausten vuoksi.

Katsomme, että hankintaoikaisun toteuttaminen ja ulottaminen pienhankintoihin on välttämätön uudistus pienhankintojen oikeussuojan parantamiseksi. Jo työryhmän toimeksianto edellyttää, että pienhankintoja ei jätetä oikeussuojan kehittämisen ulkopuolelle.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Jussi Järventaus

toimitusjohtaja

Elina Rimppi

lainopillinen asiamies