Suomen Yrittäjien lausunto valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmaksi vuosille 2021-2024

Talousvaliokunta

Valtiovarainvaliokunta

Suomen Yrittäjät kiittää mahdollisuudesta lausua valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmaksi vuosille 2021 – 2024.

1. Johdanto

Valtioneuvoston julkisen talouden suunnitelmassa esitetään vain valtiovarainministeriön kansantalousosaston tekemän ennusteen mukainen julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehitysarvio ja suunnitelma ei pidä sisällään vakausohjelmaa. Arvio perustuu vain päätettyihin ja täsmennettyihin toimenpiteisiin eikä se pidä sisällään mitään ennakoituja politiikkatoimenpiteitä. Tässä tilanteessa on perusteltua, että vakiomuotoinen vakausohjelma tehdään akuutin kriisin hälvennettyä.

Nykyisen hallituksen, niin kuin kaikkien edeltävienkin, päämääränä on kansalaisten hyvinvoinnin lisääminen. Hallituksen keskeiset talouspolitiikan tavoitteet ovat: 1) työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin, 2) julkisen talouden tasapaino vuonna 2023, 3) eriarvoisuuden vähentäminen ja tuloerojen pienentäminen ja 4) hiilineutraaliutta kohti kulkeminen vuoteen 2035 mennessä. Kahta ensimmäistä kohtaa ehdollistettiin ”normaalilla kansainvälisen talouden tilanteella”, sitä kuitenkaan tarkemmin täsmentämättä. Lienee kuitenkin selvää, että tällä hetkellä emme elä ”normaalia kansainvälistä taloustilannetta” ja siten hallituksen asettamat tavoitteet eivät, ainakaan kaikilta osin, tule toteutumaan.

Koronakriisin seurauksena hallitus on toiminut nopeasti ja päättäväisesti elvytystoimien aloittamisessa. Tehdyt toimenpiteet ovat olleet oikeansuuntaisia, mutta voivat vielä osoittautua riittämättömiksi, varsinkin jos kriisin seurauksena rajoittamistoimenpiteitä päätetään jatkaa pidemmän aikaa. Hallinnollisella päätöksellä tehdyn elinkeinonrajoittamisen (esim. ravintolat) seurausten korvaaminen on tähän mennessä jäänyt vielä tekemättä.

2. Kestävyysvaje ja velka uhkaa kasvaa hallitsemattomasti

Hallitus aivan oikein toteaa, että elvytystoimien rinnalla on välttämätöntä päättää myös rakenteellisista toimista, joilla Suomi palautetaan kriisin jälkeen kestävän kasvun, korkean työllisyyden ja kestävän julkisen talouden uralle. Tämä tulee kuitenkin vaatimaan nykyiseltä hallitukselta poliittista rohkeutta.

Valtiovarainministeriön ennusteessa BKT:n arvioidaan supistuvan kuluvana vuonna 5,5 % ja enemmän, jos rajoitusten kesto ylittää kolme kuukautta. Vienti, yksityinen kulutus ja yksityiset investoinnin laskevat voimakkaasti. Työllisten määrä supistuu ja työllisyysasteen trendi kääntyy alasuuntaiseksi ja laskenee noin 71 prosenttiin. Työttömyys kasvaa.

Hallituksen talouspoliittisen linjan haastaa Suomen talouden surkeat näkymät keskipitkällä aikavälillä. Ennusteen mukaan talouskasvu hidastuu alle yhteen prosenttiin julkisen talouden suunnitelman viimeisenä vuotena ja sitä pidemmälläkään aikavälillä potentiaalisen tuotannon ei arvioida juurikaan nousevan. Työikäinen väestö supistuu ja rakenteellinen työttömyys pysyy korkeana. Suurin huolenaihe liittyy kuitenkin kokonaistuottavuuden surkeaan kehitykseen. On erittäin huolestuttavaa hyvinvoinnin nostamistavoitteen kannalta, jos kokonaistuottavuuden trendikasvu matelee puolen prosentin tuntumassa. Tämän lisäksi ennustettu investointiasteen aleneminen hidastaa pääomakannan kasvua ja sitä kautta kasvupotentiaalia.

Julkisen talouden tilanteen kohdalla ei siis ole kyse pelkästään koronakriisin aiheuttamasta ongelmasta. Lähivuosien talouskasvu ei tule vahvistamaan julkisen talouden rahoitusasemaa ja julkinen talous tulee ilman määrätietoisia toimenpiteitä pysymään selvästi alijäämäisenä. Kriisisin jälkeen kestävyysvaje on entistäkin suurempi lähtölavan heikentyessä entisestään.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana huoltosuhde on heikentynyt 10 prosenttiyksiköllä, ja jos väestöennuste pitää paikkansa, tulee se edelleen heikentymään merkittävästi. On siis selvää, että jos pysyvien tulojen ja menojen epätasapainoa ei saada kuriin, tulee kestävyysvaje ja velka kasvamaan hallitsemattomasti.

Yllä mainittujen tekijöiden lisäksi raportissa tuodaan hyvin esille se, että suoran velan lisäksi julkisen sektorin takausvastuut ovat erittäin korkeat. Myös valtion takausvastuut ovat korkealla tasolla ja niiden kasvuvauhti on ollut suurta aina vuodesta 2013 lähtien.

3. Hallituksen finanssipoliittinen linja

Julkisen talouden suunnitelma ei anna vastausta siihen, miten hallitus tulee yllä esitetyt ongelmat ratkaisemaan. Akuutista kriisistä huolimatta jo nyt tulisi olla sovittuna askelmerkit pitkän aikavälin ongelmien ratkaisemiseksi.

Julkisen sektorin tulee keskittyä perustehtäviinsä. Vuosien saatossa julkisiin toimiin on siirtynyt valtavasti asioita, joilla ei ole ydintehtävien kanssa mitään tekemistä ja tilanne syö kansakunnan resursseja. Ei riitä, että tehdään hallituskaudesta toiseen menoleikkauslistoja, jotka eivät johda mihinkään. Hallituksen tulisi heti aloittaa julkisen sektorin menokartoitus, jossa analysoitaisiin menojen välttämättömyys tulevan talouskasvun kannalta.

Ei kuitenkaan pidä leikata mistä tahansa. Jotkut julkiset menot ovat tulevan talouskasvun kannalta tärkeämpiä kuin toiset. On uskallettava priorisoida ja laatia leikkauslistoille selvät perusteet. Osaaminen on tärkeämpää kuin julkisen sektorin ylläpitämät viihdepalvelut. Panostus tutkimukseen on tärkeämpää kuin kilpaurheilu. Kriisi on myös osoittanut kuinka olennaista kansakunnan selviytymisen kannalta hyvin toimiva ja resursoitu julkinen terveydenhoito, jota tukee vahva ja elinvoimainen yksityinen sektori.

Finanssipolitiikan linja yhdistetään usein kestävyysvajearvioon siten, että arvostelijoista se perustelee ylikireää finanssipolitiikkaa. Suomessa arvostelu ei osu maaliin, sillä esimerkiksi ennen akuuttia kriisiä Talouspolitiikan arviointineuvoston raportit (ks. esim. raportit vuodesta 2017 eteenpäin) ovat todenneet, että finanssipolitiikkaa ei ole muutettu vastaamaan suhdannetilanteen vaatimaa ja julkinen talous kyntää kestämättömällä uralla.

On selvää, että akuutin kriisin hoitamiseksi julkisen talouden tulee joustaa ja on syytä pitää huoli, ettei kansakunnan tuotantoedellytykset romutu. Pidemmällä aikavälillä on kuitenkin painavia perusteita sille, että velkaantumiselle perustuva finanssipolitiikka on tehotonta. Kuluttajat ja yritykset ymmärtävät verojen nousupaineet tulevaisuudessa ja vähentävät kulutustaan ja investointejaan varautuakseen tulevaan verorasituksen nousuun.

Hallituskauden loppuajaksi tulisi talouspolitiikan painopisteiksi valita seuraavat neljä konkreettista tavoitetta.

a) Työllisyysaste. Kuluvan vuoden työllisyysaste laskee kriisin seurauksena. Mihin se laskee, riippuu kriisin kestosta ja hoidosta. Tavoitteeksi pitää asettaa työllisyysasteen nostaminen kahdella prosenttiyksiköllä kriisin jälkeen hallituskauden loppuun mennessä.

b) Julkisten talouden tasapaino. Velkasuhde kääntyy jyrkkään nousuun ja noussee lähes 70 prosenttiin BKT:sta. Rakenteelliset tekijät indikoivat, että julkisen velan suhde BKT:seen nousee edelleen n. 10 prosenttiyksiköllä seuraavien viiden vuoden aikana. Tämä on estettävä. Hallituksen tulee ottaa tavoitteekseen julkisen velan BKT-suhteen nousun pysäyttäminen heti koronakriisistä selviämisen jälkeen ja sen saattaminen alenevalle uralle.

c) Kestävyysvaje. Kymmenessä vuodessa huoltosuhde on heikentynyt 50 huollettavasta 60 huollettavaan 100 työikäistä kohden. Väestöennusteen mukaan huoltosuhteen heikkeneminen jatkuu. Nykyisellä kokonaisveroasteella kehitystä ei pystytä rahoittamaan. Julkista taloutta on sopeutettava pysyvästi ja se on aloitettava soteuudistuksesta.

d) Tuottavuus. Suomi tarvitsee kaikki tuotannontekijät käyttöön, jotta talouskasvu vauhdittuu. On arvioitu, että Suomen potentiaalinen tuotanto jämähtää prosentin tuntumaan. Se on liian alhainen. Kokonaistuottavuus on saatava nousevalle uralle. Julkisten menojen painopistettä on selvästi siirrettävä tki- toiminnan suuntaan. Hallituksen tulee nostaa t&k-intensiteettiä nykyisestä 2.7%:sta 3,5 %:iin hallituskauden loppuun mennessä.

Suomen Yrittäjät

Mika Kuismanen
pääekonomisti