Suomen Yrittäjien näkemykset koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistarpeista 2007 – 2012

Opetusministeriö

Koulutuksella ja yrittäjyydellä on keskeinen, toisiaan tukeva rooli Suomen hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Talouskasvun ja työllisyyden näkökulmasta yrittäjyys on myös jatkossa yksi taloutemme avaintekijä. Ilman yrittäjiä ja menestyviä yrityksiä ei ole mahdollisuuksia ylläpitää hyvinvointia. Suomen yrittäjät esittää seuraavia yrittäjyyttä tukevia näkökulmia huomioon- otettaviksi laadittaessa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa vuosille 2007 – 2012.

Yrittäjyyskasvatus

Vaikka yrittäjyyden arvostus on parantunut, edelleen yli seitsemän kymmenestä suomalaisesta valitsisi mieluummin palkkatyön. Yrittäjyyshalukkuus Suomessa on Euroopan matalinta. Koulutuksen merkitys uuden yrittäjyyden syntymiselle on keskeinen. Koulutuksen keinoin voidaan asenteita yrittäjyyteen parantaa sekä halukkuutta yrittäjäksi ryhtymiseen lisätä. Yrittäjyyskasvatuksella pyritään luomaan edellytyksiä uudelle yrittäjyydelle. Yrittäjäksi ryhtyminen on helpompaa, jos yrittäjyysasenteille ja -taidoille on riittävä pohja. Suurella osalla yrittäjistä on vähintään ammatillinen koulutus. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita yrittäjiä on jo yli viidennes kaikista uusista yrittäjistä.

 Yrittäjyyskasvatus tulee saada opettajien peruskoulutukseen pakolliseksi sisällöksi. Lisäksi opettajien täydennyskoulutusta yrittäjyydessä tulee voimakkaasti lisätä ja laajentaa sitä ulottumaan myös korkea-asteen opettajiin.

 Korkeakouluissa tapahtuvan yrittäjyysopetuksen edellytysten parantamiseksi tulee perustaa erikoislukioita (”yrittäjyyslukioita”), joissa yrittäjyysopetuksella on vahva rooli. Yrittäjyyttä ja yrittäjyyttä koskevia opetusmenetelmiä koskevaa tutkimusta tulee yliopistoissa lisätä. Yrittäjyys tulee sisällyttää myös yliopistojen pakollisiin yleisopintoihin vähintään viiden opintopisteen laajuisena.

Aiemmin työelämään

Nuorten ammatillinen perustutkinto on 120 opintoviikkoa ja se suoritetaan lähes aina kolmessa vuodessa. Monissa työtehtävissä ammattitaito-odotus on kuitenkin oleellisesti pienempi kuin ammatillisen perustutkinnon taso. Ylipitkä koulutus työtehtäviin pienentää koulutushalukkuutta ja työmarkkinoille tulo viivästyy. Monissa työtehtävissä tehokas perehdyttäminen ja työpaikalla oppiminen ovat tehokkaimpia tapoja työtehtävän omaksumiseen. Kesätyötä on vaikeaa yhdistää työssäoppimiseen ja ammattiosaamisen näyttöjen antamiseen, koska ammatillisen koulutuksen ohjausresurssit kesäisin ovat pienet.

 Osa ammatillisista perustutkinnoista tulee moduloida niin, että opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa esimerkiksi vuodessa tutkinto, jonka avulla hän saa työelämän perusvalmiudet ja voi siirtyä heti tämän jälkeen työelämän perustehtäviin. Perusvalmiuksia ovat ammatillinen perusosaaminen sekä nk. metavalmiudet (oppimaan oppimisen valmius). Tällaisen työelämään ”sisääntulotutkinnon” suorittanut henkilö voi täydentää tutkintoaan myöhemmin näyttötutkinnon avulla.

 Edellytyksiä ammatillisen perustutkinnon suorittamiseen kolmea vuotta lyhyemmässä ajassa lisätään esimerkiksi mahdollistamalla kesätyön ja työssä-oppimisen yhteensovittaminen kaikille opiskelijoille.

Ammatillisen koulutuksen vetovoima

Ammatillisen peruskoulutuksen suosio on viime vuosina kasvanut. Tähän myönteiseen kehitykseen on vaikuttanut ammatillisen koulutuksen jatkotutkintokelpoisuus sekä aktiivinen koulutuksen tunnetuksi tekeminen. Lukiokoulutus on kuitenkin edelleen nuorten keskuudessa suositumpaa. Nuoret valitsevat usein lukion aikalisän ottamiseksi silloin, kun heillä ei ole riittäviä tietoja mahdollisuuksistaan ammatillisella väylällä tai heillä ei ole selkeää jatkosuunnitelmaa.

 Ammatillisten oppilaitosten ja lukiokoulutuksen yhteistyötä tulee lisätä ja kaksoistutkinnon suorittamismahdollisuutta laajentaa. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaa tulee edelleen kasvattaa. Vetovoiman lisäämiseksi nuorille ja heidän vanhemmilleen tulee suunnata ammatillista koulutusta koskevaa informaatiota.

Työssäoppiminen pienyrityksissä

Syksystä 2006 nuorten ammattiosaamisen näytöt tulivat osaksi ammatillista peruskoulutusta. Näytöt suoritetaan pääsääntöisesti työssäoppimisen yhteydessä. Työelämänosapuolet, ml. Suomen Yrittäjät, tekivät marraskuussa 2005 suosituksen työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja ammattiosaamisen näytöistä. Työssäoppiminen on keskeinen keino saavuttaa työelämässä vaadittu osaaminen ja se madaltaa työllistymiskynnystä.

Suomen Yrittäjien tekemän selvityksen mukaan vain alle 20 prosentissa mikroyrityksistä on ollut työssäoppijoita viimeisen vuoden aikana. Osalle yrityksistä ei ole edes tarjottu työssäoppijoita ja osalla ei ole ollut taloudellisia resursseja ottaa työssäoppijoita. Tämä johtuu siitä, että pienissä yrityksissä yrittäjä itse toimii useimmiten työpaikkaohjaajana ja ohjaukseen käytetty aika on suoraan pois liiketoiminnasta. Tästä huolimatta pienissä yrityksissä käytetään ohjaukseen keskimäärin enemmän aikaa kuin suurissa yrityksissä. Riskinä on, että työssäoppimisesta hyötyvät vain suuret yritykset, jotka kykenevät hyödyntämään työssäoppimista rekrytoinnissa. Pienet yritykset, joissa työpaikat tulevaisuudessa ovat, syrjäytyvät tästä järjestelmästä.

 Työssäoppimiseen ja ammattiosaamisen näyttöihin tulee varata rahoitusta erityisesti pienyrityksille, joille syntyy merkittäviä kustannuksia työpaikalla oppimisen toteuttamisesta.

Oppisopimuskoulutuksen edistäminen

Yrittäjän ja työntekijöiden osaaminen on keskeinen kilpailukykytekijä. Osaamisen parantaminen toteutuu pienyrityksissä työnteon yhteydessä. Yrityksillä ei ole varaa pitkiin yrityksen ulkopuolella tapahtuviin koulutusjaksoihin. Oppisopimuskoulutus tarjoaa käytännönläheisen kouluttautumisvaihtoehdon esimerkiksi henkilölle, jolle oppilaitosmuotoinen opiskelu ei sovellu. Lisäksi oppisopimuskoulutus soveltuu hyvin ammatteihin, joissa oppiminen tapahtuu tekemällä oppimien, kuten käsityöammateissa. Ongelmana on, että oppisopimuskoulutusta voidaan hankkia nykyisin vain toisen asteen tutkintoja suoritettaessa. Työn ohella tapahtuvaan kouluttautumiseen tulee resursoida ja asettaa kannustimia. Oppisopimuskoulutus tarjoaa kaikille sen osapuolille kannustavan koulutusväylän. Yritys saa osaamisensa kehittämiseen sitoutunutta työvoimaa, oppisopimusopiskelija saa palkkaa opiskeluajalta ja yhteiskunnan näkökulmasta opiskelu on edullista ja nostaa työllisyysastetta.

Vailla ammattitaitoa olevan henkilön palkkaamisen kynnys oppisopimuksella on useimmille pienyritykselle liian korkea. Henkilön suorite erityisesti oppisopimussuhteen alussa on aiheutuviin kustannuksiin verrattuna yritykselle useimmiten negatiivinen.

 Oppisopimuskoulutusmahdollisuutta tulee laajentaa korkea-asteen koulutukseen. Laajentaminen voidaan aloittaa kokeiluna ammattikorkeakouluissa.

 Oppisopimussuhteessa tulisi siirtyä palkkausjärjestelmään, joka huomioi oppisopimusopiskelijan antaman suoritteen työnantajalle. Tämä ”evoluutiomallin” mukainen palkka työsuhteen alussa olisi enintään puolet ammattilaisen palkasta ja kehittyisi osaamisen ja suoritteen myötä niin, että oppisopimussuhteen lopussa palkkaus vastaisi ammattimiehen palkkaa. Opiskelijan kannalta oppisopimuspalkka oppisopimussuhteen alussakin olisi edelleen huomattavasti kannustavampi kuin opintotuki oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa. ’

SUOMEN YRITTÄJÄT

Martti Pallari
johtaja

Veli-Matti Lamppu
koulutusasiamies