Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain ja työntekijän eläkelain muuttamisesta, HE 243/2002

Eduskunnan
Sosiaali- ja terveysvaliokunta 14.11.2002
Työ- ja tasa-arvovaliokunta 22.11.2002

Suomen Yrittäjät haluaa aluksi huomauttaa, ettei Suomen Yrittäjien edustajia ole lainkaan kuultu esitystä valmisteltaessa. Esityksessä on huomattavia vaikutuksia sekä yrittäjiin ja että pk-yrityksiin.

Suomen Yrittäjät mielestä hallituksen esitystä HE 243 täytyy korjata sekä yrittäjän oman työttömyysturvan rahoituksen osalta että pk-yritysten työttömyysvakuutusmaksujen muutosten osalta ja myös työttömyyskassoihin kuulumattomiin palkansaajiin liittyvän työnantajan työttömyysvakuutusmaksun osalta.

1) Yrittäjän omaan työttömyysturvaan lisäpäiväoikeus

Yksityisalojen työeläkkeitä koskevan sopimuksen mukaan työttömyyseläke eläkemuotona lakkaa. Se korvataan palkansaajille yhtäältä oikeudella työttömyyspäivärahan lisäpäiviin 59-vuotiaasta ja toisaalta oikeudella saada vanhuuseläke jo 62-vuotiaana vähentämättömänä. Yrittäjien osalta sopimuksessa ei ehdoteta työttömyyseläkkeen poistamisen tilalle lisäpäiväjärjestelmää. Yrittäjä voisi jäädä vanhuuseläkkeelle kuten muutkin 62-vuotiaana, mutta eläkkeeseen tehtäisiin tällöin varhennusvähennys toisin kuin työttömyyspäivärahan lisäpäiviltä eläkkeelle siirtyvällä palkansaajalla. Toisin sanoen yrittäjiltä poistuisi tämänhetkinen mahdollisuus työttömyyseläkkeeseen 60-vuotiaana eikä tilalle tulisi vastaavaa ansioturvaa kuin palkansaajille ehdotetaan ikävuosien 59-62 välille. Kun kysymys on siitä, missä iässä henkilöille on yhteiskunnan puolelta annettava mahdollisuus työttömyyden johdosta siirtyä pois aktiivitoiminnasta, tällaisia yrittäjänriskistä johtuvia erottavia seikkoja ei mielestämme ole. Tämän vuoksi yrittäjille on näkemyksemme mukaan varattava vastaava mahdollisuus kuin palkansaajille saada ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan pidennetty lisäpäiväoikeus.

Työttömyysturvalakia ja työttömyysturvaetuuksien rahoituksesta annettua lakia uudistettaessa lisäpäiväoikeus tulisi ulottaa koskemaan myös yrittäjiä. Yrittäjien lisäpäiväoikeus voitaisiin toteuttaa siirtämällä rahoitusvastuu työeläkejärjestelmän puolelta työttömyysturvan puolelle. YEL-järjestelmässä syntyy yrittäjien työttömyyseläkkeen lakkaamisen seurauksena säästöä siinä valtionosuudessa, jonka valtio suorittaa YEL-järjestelmään. Yrittäjien työttömyyseläkkeisiin kohdistuvan valtionosuuden määrä on arviolta 0,5 milj. euroa/ vuosi. Työttömyyseläkettä maksetaan tällä hetkellä noin 900 yrittäjälle, mikä on noin 1 % kaikista maksussa olevista YEL-eläkettä saavista. Vastaavasti TEL-järjestelmässä työttömyyseläkettä maksetaan vajaalle 7 %:lle kaikista TEL-eläkettä saavista. Valtionosuuden suuntaaminen työttömyyseläkkeistä yrittäjien ansiosidonnaisen lisäpäiväoikeuden rahoittamiseen ei todennäköisesti kasvattaisi tuota menoa. Tämä johtuu siitä, että lisäpäiväoikeuden rahoitustarve kohdistuisi vain työttömyysturvan ansio-osaan ja lisäpäiväoikeus tulisi työttömyyseläkkeestä poiketen vain ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä oleville yrittäjille. Yrittäjistä työttömyyskassojen jäseninä eli ansiosidonnaisen työttömyysturvan piirissä on vain noin 6 %. Todennäköistä on, että yksistään lisäpäiväoikeuden kytkeminen yrittäjien ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei tulisi merkittävästi nostamaan yrittäjien työttömyyskassoihin järjestäytymistä.

Suomen Yrittäjien esittämä valtion rahoituspanos on perusteltavissa siten, että kassaan kuulumattomat palkansaajat subventoivat ansiosidonnaista työttömyysturvaa (Kohta 3 ja liite 1).

Perustusvaliokunnan lausunnossa PeVL 46/2002 vp pidetään ongelmallisena sitä, ettei lakiehdotuksen lisäpäiväoikeus koske yrittäjiä ja muita omaa työtään tekeviä.

2) Pk-yritysten työttömyysvakuutusmaksujen määräytyminen

Nykyisin työnantajan työttömyysvakuutusmaksu tullee olemaan palkkasumman ensimmäiseltä 840 940 eurolta 0,7 prosenttia palkkasummasta ja 840 940 euron ylittävältä osalta 2,45 prosenttia palkkasummasta. Eli pientyönantajien maksu 4 kertaa pienempi kuin suurilla työnantajilla.

Hallituksen esityksessä palkansaajan työttömyysturvan rahoitus jaetaan kahteen osaan: perusmaksuun ja lisäpäivämaksuun. Perusmaksussa säilyisi nykyinen työllistäviä pk-yrityksiä suosiva porrastus, mutta lisäpäivämaksussa ei olisi vastaavaa porrastusta.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan työnantajalle, jonka palkkasumma on yli 1,3 miljoonaa euroa, omavastuuta työttömyysturvan lisäpäivien rahoittamiseen. Täysimääräisesti omavastuun piirissä olevilla yrityksillä lisäpäivämaksu olisi neljäsosan niiden pk-yritysten, joiden palkkasumma on siis alle 1,3 miljoonaa euroa, lisäpäivämaksusta. Työllistävillä pk-yrityksillä lisäpäivämaksu olisi siis ehdotuksen mukaan 4 kertaa suurempi kuin vähän työllistävillä pääomavaltaisilla suuryrityksillä.

Esityksen mukaan pientyönantajilta perittävä työttömyysvakuutusmaksu määritellään siten, että sen arvioidaan ikäluokkakohtaisesti riittävän kattamaan vastaavan ikäluokan aiheuttaman yhteenlasketun työttömyyseläkekustannuksen. Omavastuun mallin tuotosta ei esityksessä esitetä arviota. Hallituksen esityksessä suuryritysten omavastuu tuotto on täydentävä rahoitusmuoto.

Hallituksen esitystä tulisi muuttaa siten, että lisäpäivämaksussa olisi sama porrastus kuin ehdotetussa perusmaksussa siten, että suuryritysten omavastuun tuotto on mukana porrastusta laskettaessa. Perusteluja nykyporrastuksen muuttamiselle ei ole hallituksen esityksessä esitetty.

Hallituksen esitys lisäpäivämaksuista ja omavastuusta ei perustu mitenkään työttömyysmenojen aiheuttamisperiaatteeseen erikokoisissa yrityksissä. Hallituksen esitystä tulisi muuttaa siten, että työllistäviltä pk-yrityksiä, joiden palkkasumma on alle 1,3 miljoonaa euroa, peritään ainoastaan heidän aiheuttamisperiaatteen mukainen lisäpäivämaksua.

Suomen Yrittäjien alustavien arvioiden mukaan pientyönantajan ja suurtyönantajan työttömyysvakuutusmaksussa oleva porrastus lähes puolittuisi muutoksen seurauksena nykyisellä työttömyyden rakenteella. Suurten ikäluokkien ikääntyessä nykyinen porrastus poistuisi lähes kokonaan muutoksen seurauksena.

Suomen Yrittäjät kiinnittää samalla huomiota palkansaajan työttömyysturvan rahoituksen epäloogisuuteen: työttömyyskassoihin kuulumattomat palkansaajat subventoivat työttömyyskassoihin kuuluvien ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

3) Nykyisin ja hallituksen esityksen mukaan myös jatkossa työttömyyskassoihin kuulumattoman palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu ohjataan Kelaan. Kyseiseen henkilöön liittyvä työnantajan työttömyysvakuutusmaksu ohjataan kuitenkin Työttömyysvakuusrahastoon ja sieltä edelleen työttömyyskassoihin. Työttömyyskassoihin kuulumattomaan palkansaajaan liittyvä työnantajan työttömyysvakuutusmaksu tulisi ohjata myös Kelaan.

Tämä epäloogisuus pahenee uudistuksen seurauksena. Nykyinen työnantajan työttömyyseläkemaksuosuus käytetään kaikkien palkansaajien työttömyyseläkkeiden rahoittamiseen. Hallituksen esityksen seurauksena vastaava maksuosuus käytetään vain kassan jäsenten lisäpäiväoikeuksien kattamiseen. Valtion täytyy paikata kassaan kuulumattomien palkansaajien ns.?lisäpäiväoikeuksien? rahoitus. Ns. ?lisäpäiväoikeuksien? rahoitus toteutuu, koska työmarkkinatuki tehdään ei-tarveharkintaiseksi yli 60 työttömien osalta, jotka eivät kuulu työttömyyskassoihin.

4) Lisäksi esityksessä on muutos, jonka mukaan pientyönantajan perusmaksu on aina pyöristettävä ylöspäin. Nykylaissa ei ole mainintaan pyöristyksen suunnasta. Muutos pienentää pientyönantajan porrastuksesta saamaa hyötyä.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Pasi Holm
pääekonomisti