Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2027

Ympäristöministeriö

Taustaa

Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2027 on EU:n jätedirektiivin (2008/98/EY) edellyttämä strateginen suunnitelma jätehuollon ja jätteiden synnyn ehkäisyn valtakunnallisista tavoitteista ja toimenpiteistä. Suunnitelma sisältää sekä jätehuoltosuunnitelman että jätteiden synnyn ehkäisy –suunnitelman. Suunnitelmassa on päivitetty valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2023 vastaamaan tämän hetken tilanteeseen ja jätedirektiivin vaatimuksiin.

Suomen Yrittäjien lausunto

Jätesuunnitelma ja sen toimenpiteet ovat tärkeä osa kiertotalouteen siirtymistä. Kiertotaloudella on tärkeä merkitys luonnonvarojen ylikulutuksen pysäyttämiseksi ja kestävän kasvun aikaansaamiseksi. Siirtyminen kohti kiertotaloutta on merkittävää myös ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kiertotaloutta on siten tärkeä edistää.

Pidämme positiivisena, että valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2027 päivitetään vastaamaan asetettuja tavoitteita. Näin yrityksille muodostuu kuva siitä, mihin jätteiden synnyn ehkäisyn ja jätteiden käsittelyn toimet tullaan todennäköisesti suuntaamaan, ja voidaan hahmotella, miten ne vaikuttavat yritystoimintaan. Myös kansantaloudellisesti on järkevää hahmottaa jätepolitiikan kirjoa ja optimaalisinta keinovalikoimaa tavoitteiden saavuttamiseksi.

Pk-yritykset ovat keskeisessä asemassa jätteiden kierrätyksessä sekä uusien kiertotalouden mallien käyttöönotossa ja kehittämisessä. Kiertotaloudessa yrittäjille syntyy mahdollisuuksia useilla eri toimialoilla. Toisaalta kiertotalouteen siirtyminen tuottaa osalle yrityksistä haasteita ja kustannuksia. Näin ollen kierrätyksen ja yleisesti kiertotalouden edistämisessä ja lainsäädännön muokkaamisessa on huomioitava pk-yritysten toimintaedellytykset.

On selvää, että nyt ehdotetuilla toimenpiteillä tulee olemaa vaikutuksia yrityksiin eri sektoreilla. Jätesuunnitelman keskeisissä vaikutuksissa todetaan, että jätesuunnitelmalla on talouteen pääsääntöisesti myönteisiä vaikutuksia. Lisäksi jätesuunnitelmassa mainitaan, että kierrätystavoitteisiin yltäminen edellyttää myös merkittäviä panostuksia ja tämä saattaa merkitä jätehuoltokustannusten nousua

Asetettujen toimenpiteiden tarkat taloudelliset ja yritysvaikutukset jäävät kuitenkin vaikutusten arvioinnissa ohueksi. Siten pidämme tärkeänä, että eri toimenpiteistä tehdään tarkemmat vaikutusarvioinnit, sisältäen yritysvaikutukset, ja niiden pohjalta tehdään päätöksiä. Muun muassa jätepiktogrammijärjestelmän käyttöönoton osalta ei yritysvaikutuksia ole huomioitu. Lisäksi esimerkiksi ehdotusta materiaalitehokkuuden huomioimiseksi lupahakemuksissa on hyvä selventää sekä tarkastella sen hyötyjä ja mahdollisia kustannuksia yritysten kannalta.

• Painotamme, että jätesuunnitelman toimenpiteiden suhteen tulee arvioida niin taloudelliset kuin yritysvaikutukset erityisesti kustannustehokkuus näkökulmasta. Näin pystytään varmistumaan, että optimaalinen keinovalikoima tavoitteiden saavuttamiseksi tullaan ottamaan käyttöön.

Katsomme, että kiertotalouden toimintaperiaatteilla voidaan luoda pidemmällä aikavälillä ympäristöä säästäen valtavasti liiketoimintamahdollisuuksia.

• Näemme positiivisena jätesuunnitelman toimenpiteet, joissa pyritään luomaan yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia kierrätysalalla. Lisäksi vapaaehtoiset toimet ovat suositeltavia suhteessa tiukkaan sääntelyyn. Tuemme myös toimia, joilla syvennetään kiertotalouteen liittyvää tutkimus-, kokeilu- ja tilastointitoimintaa sekä panostusta koulutukseen ja viestintään.

Markkinaehtoiset ratkaisut ja osaamiseen panostaminen tulee olla kiertotalouden keskiössä. Sääntelyä voidaan kehittää, mutta sen tulee olla oikeasuhtaista, suuntautua etenkin vaikuttavimpiin kokonaisuuksiin ja huomioida pk-yritysten toimintaympäristö. Liian tiukkaa sääntelyä tulee välttää.
Kiertotalouden edistämistoimenpiteissä ja lainsäädännön muutoksissa tulee olla riittävät siirtymäajat ja niistä tulee tiedottaa kattavasti ja hyvissä ajoin, jotta pienemmille yrityksille mahdollistetaan muutoksiin sopeutuminen.

Seuraaviin asioihin tulee kiinnittää huomiota, kun jätesuunnitelman toimeenpanoa ja yleisesti kiertotaloutta edistetään:

• Taloudellisten ohjauskeinojen mahdollisuuksien selvittäminen kiertotalouden edistämiseksi on perusteltua. Niillä pystytään sisäistämään taloudellisesta toimeliaisuudesta aiheutuvia haittoja, eli ulkoisvaikutuksia. Tämä on usein parempi lähestymistapa kuin erilaiset kiellot tai määräykset.

Verotuksella voidaan asettaa hinta aiheutetulle ympäristöhaitalle. Samalla pystytään ohjaamaan taloudellisia toimijoita markkinaehtoisesti kohti puhtaampia teknologioita ja vähemmän ympäristöhaittoja aiheuttavaa toimintaa. Esimerkiksi jätteenpoltosta ei makseta tällä hetkellä veroa lainkaan, vaikka siitä aiheutuvat päästöt ovat lähes maakaasun luokkaa.

Haittaverotuksen kiristyessä ja verokertymien kasvaessa mahdollistetaan työn ja yrittämisen
verotuksen keventäminen. Kokonaisveroaste ei saa nousta.

• Uudet innovaatiot ovat keskeistä kiertotalouden edistämisessä. Kiertotalouteen liittyvään tutkimus-, kokeilu- ja innovaatiotoimintaan tulee panostaa.

• Panostukset kiertotaloutta edistävään koulutukseen ovat ehdottaman tärkeitä. Pk-yrityksillä ei usein ole tarvittavia resursseja ja tietotaitoa kiertotalouteen siirtymisen mahdollistajana. Kestävän kasvun osaamista on vahvistettava kaikilla koulutusasteilla ja yrityksissä.

• Digitalisaatiolla ja datan keräämisellä on keskeinen merkitys kiertotalouden skaalaamisessa. Digitaaliset tietoalustat ovat tärkeitä markkinapaikkoja, jossa esimerkiksi kierrätysmateriaalien ja taloudellisesti arvokkaiden sivuvirtojen tarjonta ja kysyntä kohtaavat. Tiedon kerääminen ja välittäminen ovat tässä avain asemassa. Valtion tulee kehittää digitaalisia palveluja ja tiedonvälitystä sektoreilla, jossa niitä ei markkinaehtoisesti synny.

• Markkinoiden luonti kiertotalouden vaikuttavuuden kannalta keskeisille materiaaleille on kiertotalouden keskeinen perusedellytys. EU:n sisämarkkinoiden kehittäminen kierrätys-/uusioraaka-aineiden osalta sekä siihen liittyvät EU:n yhteisten End of Waste -kriteerien määrittelyt ovat tärkeä teema.

• Kannatamme, että kuntien hankintakäytäntöjä kehitetään jätteenkuljetuksessa. Julkisten hankintojen hinnanmuodostuksessa merkittävä tekijä on kilpailun tehokas toteutuminen. Tarjoajien vähäinen määrä ja vaillinainen kilpailu johtaa korkeampiin hintoihin ja siten korkeampiin yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Pidämme hyvänä, että jätesuunnitelmassa painotetaan kaiken kokoisten yritysten mahdollisuuksia päästä tasapuolisesti osallistumaan tarjouskilpailuihin, ja että jätteenkuljetusurakat olisi kilpailutettava osiin jaettuina. Samalla tulee huomioida, että julkisen sektorin ei tule kilpailla vapailla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa.

• Julkisilla hankinnoilla on ymmärrettävästi rooli kiertotalouden siirtymän vauhdittamisessa ja jätesuunnitelmassa todetaan, että julkiset organisaatiot hankkivat ympäristön kannalta kestäviä tuotteita ja ratkaisuja.

Ympäristöystävällisten julkisten hankintojen vähimmäisvaatimukset ja -tavoitteet voivat lisätä kestävien liiketoimintamallien omaksumista. Julkisia hankintoja koskevat vähimmäisvaatimukset saattavat kuitenkin johtaa pk-yrityksien osallistumismahdollisuuksien lisääntyviin esteisiin.

Julkisten hankintojen hinnanmuodostuksessa merkittävä tekijä on kilpailun tehokas toteutuminen. Tarjoajien vähäinen määrä ja vaillinainen kilpailu johtaa korkeampiin hintoihin ja siten korkeampiin yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Jos asetetut ympäristökriteerit vähentävät selvästi tarjoajien määrä, kriteerien asettamisesta syntyvät yhteiskunnalliset haitat saattavat olla suuremmat suhteessa saavutettuihin hyötyihin. Sama ympäristöhyöty saatetaan saavuttaa muilla politiikka keinoilla edullisemmin. Tämä tulee huomioida.

Julkisissa hankinnoissa asetettavat kriteerit eivät saa aiheuttaa yrityksille kohtuutonta hallinnollista taakkaa kriteerien täyttymisen todentamisessa ja niiden ehdoissa tulee huomioida myös pienempien yritysten mahdollisuudet osallistua hankintoihin.

• Tuotteisiin kohdistuvalla EU:n lainsäädännöllä (ekosuunnitteludirektiivi) pystytään vaikuttamaan muun muassa tuotteiden elinikään, kestävyyteen ja kierrätysmateriaalien käyttöön. Mahdollisten politiikkatoimien osalta tulee tehdä vaikutusarviot ja huomioida pk-yritysten kyky sopeutua mahdollisiin muutoksiin. Esimerkiksi laajennetut tuotteiden kestävyyttä ja käyttöikää koskevat vaatimukset voivat aiheuttaa haasteita pk-yrityksille

Aloitteiden tulisi vaikutusten ja vaikuttavuuden vuoksi keskittyä nimenomaan sellaisiin tuoteryhmiin, joilla on merkittäviä vaikutuksia kiertotalouden edistämisessä.

Suomen Yrittäjät

Sampo Seppänen
ekonomisti