Valtiontilintarkastajain kertomuksen valmistelu vuodelta 2001

Eduskunnan valtiontilintarkastajien kanslia

Valtiontilintarkastajien kertomusluonnoksessa käsitellään harmaan talouden torjuntaan liittyviä toimia ja tehdään eräitä ehdotuksia harmaan talouden estämiseksi. Luonnos on tarkoitus esitellä valtiontilintarkastajain kertomuksen valtionvarainministeriön hallinnonalan kohdalla.

Pyrkimys terveeseen ja tasapuoliseen kilpailuun sekä parempaan yrittämisen motivaatioon ja laatuun ovat pk-yritysten kannalta tärkeitä tavoitteita. Myös harmaan talouden torjunnan päämäärät ovat siksi hyväksyttäviä. Kertomusluonnoksessa kerrataan kuitenkin joukko toimenpiteitä, joista osa on harmaata taloutta koskeneiden selvitysten aikaisemmissa käsittelyvaiheissa todettu ristiriitaisiksi mm. elinkeinoelämän sopimuksenvaraisen torjunnan, sisäisen lainsäädännön tai yhteisölainsäädännön tavoitteiden kanssa tai joiden on muutoin todettu pikemminkin aiheuttavan turhaa byrokratiaa kuin tuovan lisähyötyjä. Koska on tärkeää, että selvityksessä ei sitouduta kokonaisvaikutuksiltaan kyseenalaistettuihin toimenpiteisiin, haluamme omassa lausunnossamme kiinnittää huomiota eräiden yleisten kysymysten ohella erityisesti sellaiseen osaan ehdotuksista, joiden toteuttamisella olisi merkitystä pk-yrityksille.

Yleiskysymyksiä

Kertomuksen mukaan Suomen harmaan talouden osuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana säilynyt ennallaan eli 4 %:n tasolla bruttokansantuotteesta, mikä olisi yli 5 miljardia euroa eli yli 30 miljardia markkaa. Luku on korkea ja sitä myös mediassa toistettu varsin usein. Jos luvulla tarkoitetaan tosiasiallisesti vuositasolla harmaan talouden vuoksi saamatta jääviä verotuloja, lukuun on syytä suhtautua varauksin. Verohallitus on kertomusluonnoksen mukaan vuodesta 1995 kerännyt tietoa harmaan talouden tarkastuksista, jolloin löydetty harmaa talous on vuoteen 2001 saakka vaihdellut välillä 400-700 miljoonaa markkaa, tarkastusten perusteella tehdyt maksuunpanoesitykset noin 250-450 miljoonaa markkaa. Poliisin keräämät tilastot, vaikka koskevatkin osin eri viranomaisten tuloksia, osoittavat talousrikoksilla takaisin saatujen rikoshyötyjen määrien liikkuvan vuosittain vajaassa 200 miljoonassa markassa. Vaikka harmaan talouden tarkastuslukuihin vaikuttavat myös mm. resurssointikysymykset ja rajanveto säännönmukaiseen tarkastukseen, ero harmaan talouden kokonaisarvioon on suuri. Torjuntaan on myös kiinnitetty paljon huomiota viimeisten kymmenen vuoden aikana, minkä vuoksi emme pidä täysin luotettavana ilman erillisiä selvityksiä toteamusta, jonka mukaan harmaan talouden prosentuaalisen osuuden ei ole perusteetonta katsoa pysyneen vähintään vuoden 1992 tasolla eli 4,2 %:ssa BKT:sta. Tämän väitteen tueksi olisi aiheellista tarjota ajanmukaista tutkimustietoa.

Myös väitteeseen, jonka mukaan kaupparekisterissä on 70.000 yritystä, joilla ei verohallinnon tietojen mukaan pitäisi olla toimintaa, mutta joita käytännössä käytetään erilaisten talousrikosten välineenä (s. 15), on suhtauduttava vastaavin varauksin. Toiminnan tilapäinen päättyminen ja uudelleenjärjestelyihin varautuminen ovat oman näkemyksemme mukaan harmaan talouden yhtiöitä selvästi merkittävämpi syy toimimattomien osakeyhtiöiden pitämiseen kaupparekisterissä. Näiden osalta mm. YT-järjestelmä ennakkoperintärekisteröintiin kirjattavina tietoineen antaa nykyisin myös ulkopuolisille tietoa toimintakatkoksista.

Verotuksen ja välillisten työvoimakulujen korkea taso ja siihen liittyvä byrokratia ovat sen sijaan kiistattomimpia syitä harmaan talouden määrään. Korkea verotus ja välilliset työvoimakulut ylläpitävät osaltaan korkeaa työttömyyttä ja estävät avointa työllistymistä. Pidämmekin merkittävänä puutteena, että kertomuksessa ei käsitellä lainkaan verotuksen tasoon ja byrokratian keventämiseen liittyviä kysymyksiä. Veroasteen alentaminen vähentäisi selkeimmin myös harmaan talouden hyötyjä.

Suomen Yrittäjät on esittänyt ja tukee useita hallinnollisia hankkeita, joiden tarkoitus on estää harmaan työvoiman käyttöä ja lisätä mm. kotitalouksien avointa työllistämistä. Tällainen on ollut mm. kotitalousvähennyksen käyttöönotto, jonka käyttöalaa nykyisellä verovähennysmallilla tulisi edelleen laajentaa. Suomen Yrittäjien aloitteen pohjalta on myös aloitettu valmistelu vero- ja työnantajabyrokratian keventämiseksi. Verohallituksen ylijohtaja Mirjami Laitisen pientyönantajien byrokratiaa koskevien ehdotusten toteuttaminen merkitsisi selvää helpotusta mm. satunnaisten työnantajien työllistämiseen. Pienten yritysten kasvuongelmia tulisi lisäksi helpottaa arvonlisäverotuksessa ottamalla käyttöön asteittain aleneva huojennus alv-tilityksiin. Asiasta vastikään ilmestyneen VATT:n tutkimuksen mukaan liikkeen- ja ammatinharjoittajat jäävät usein keikkumaan hieman rajan alapuolelle välttääkseen alv-veron ja tämän edellyttämän hyppäyksellisen liikevaihdon kasvuvaatimuksen (VATT 278/2002). Rakennusalalla noudatettua ilmoitus- ja kulkulupamenettelyä tulee myös jatkaa vapaaehtoisuuden pohjalta tehostaen kuitenkin myös julkishallinnon eli kuntien ja valtion osallistumista ilmoitusmenettelyyn.

Yhdistettynä em. toimet mm. YT-järjestelmän käyttöönottoon, jolla on jo luotu keskitetty ja julkinen tietopankki liikekumppanien tietojen tarkastamiseen, kyetään nähdäksemme jo varsin laajasti torjumaan harmaata taloutta sekä kannustamaan avoimeen työnantajavelvoitteiden hoitoon aiheuttamatta turhaa byrokratiaa tai tarpeetonta lisätyötä yrityksille, jotka jo pyrkivät hoitamaan asiansa kunniallisesti. Nähdäksemme tämänkaltaisia harmaan talouden rakenteisiin vaikuttavia ratkaisukeinoja olisi tullut tarkastella myös valtiontilintarkastajien selvityksessä.

Pk-yritysten kannalta merkittäviä yksityiskohtaisia ehdotuksia

Johtopäätöksissä esitetään mm. arvonlisäverotuksen kiertämismahdollisuuksien vähentämistä ja esitetään epäily suunnitellun pienyritysten pidennetyn alv-valvontakauden kielteisestä vaikutuksesta harmaan talouden torjuntaan. Selvityksessä käsitellään ns. käännettyä verovelvollisuutta, jossa pääurakoitsija maksaisi veron, joka kuuluu aliurakoitsijoiden maksettavaksi. Pienyritysten alv-jaksojen pidentäminen on ollut verohallinnon valmisteltavana myös valtiontilintarkastajien kiinnittettyä huomiota pienyrityshelpotusten puuttumiseen Suomen lainsäädännössä.

Käännetty verovelvollisuus olisi varsin ongelmallinen eikä nähdäksemme EU:n 6 arvonlisäverodirektiivin määräyksiä ajatellen toteutettavissa. Jo alihankkijoiden omien vähennysten toteuttaminen edellyttää näiden rekisteröitymistä ja ostoihin sisältyvän veron hyvittämistä veron kertaantumisen estämiseksi. Itsenäisten verovelvollisten oma-aloitteisesta veron tilityksestä luopuminen olisi selkeästi alv-direktiivin periaatteiden vastaista eikä siten mahdollista ilman EU:n poikkeuslupamenettelyä, mikä edellyttäisi kaikkien EU-valtioiden yhteistä hyväksyntää. Järjestelmä tekisi pääurakoitsijoista todellisia riskikeskittymiä, joiden mahdollisten omien maksuvaikeuksien yhteydessä jäisivät valtiolta merkittävät verotulot saamatta. Emme pidä käännettyä verovelvollisuutta toteuttamiskelpoisena järjestelynä.

Sen sijaan pienyritysten arvonlisäverotuksen ilmoitusmenettelyiden yksinkertaistukset ovat kannatettavia ja tulee toteuttaa. EU-valtioissa pääsääntöisesti vain suuret yritykset ilmoittavat ja tilittävät arvonlisäverot kuukausittain. Harvennusten aikaansaaminen vähentää pienyritysten työtä ja keventää myös verohallinnon valvontamenettelyä, josta huomattava osa on aiheutunut pienyritysten kuukausivalvonnasta. EU-maissa on myös kehitetty normaalimaksujärjestelmien rinnalle ennakkomaksuihin perustuvia järjestelmiä, joissa tuloveron tavoin myös arvonlisävero voidaan suorittaa valvontajakson sisällä edellisen vuoden myyntiin perustuvina laskennallisina erinä. Verot kertyvät tällöin joka tapauksessa vuosittain täysimääräisinä ja täsmäytetään todellista myyntiä vastaavaksi esim. vuoden viimeisen veronmaksun yhteydessä. Selvityksen toteamus, jonka mukaan suunnitelma pienyritysten valvontajaksojen pidentämisestä voisi olla harmaan talouden torjunnan kannalta kielteinen, on siten aiheeton.

Kertomuksessa ehdotetaan myös henkilökuntaetuuksien yhtenäistämistä. Esitämme, että tässä yhteydessä mietitään kaavamaisten luontoisetuarvojen ulottamista myös kotipalveluihin kuten lastenhoito-, siivous- ym. etuihin, jos työnantaja järjestää tällaisia tilapäisenä tai pysyvinä työntekijöilleen. Selkeiden pelisääntöjen luominen tälle alueelle helpottaisi erityisesti avainaloja, joilla työntekijät ovat erityiskoulutettuja ja joilla on pula ammattitaitoisesta työvoimasta. Vuoden 2000 jälkeen työntekijän ei ole tarvinnut maksaa veroa tilapäisestä hoidosta, jonka työnantaja järjestää työntekijänsä lapselle. Tämä edellyttää lapsen sairastumista ja koskee enintään neljä päivää kestävää hoidon osaa. Ratkaisun laajentaminen voisi tuoda mm. Ruotsissa saatujen kokemusten mukaisesti kotitalouksissa teetettyä työtä avoimen talouden piiriin. On tärkeää, että henkilökuntaetuuksien selvitystyö vastaa myös muilta osin nykyaikaisia yhteiskunnan ja työelämän vaatimuksia.

Selvityksessä todetaan myös, sisällyttämättä varsinaista esitystä lausuntoon, että maallikkotilintarkastajien valinta on usein osoittautunut pelkäksi muodollisuudeksi sekä että ns. saattohoitoilmiötä koskevassa tutkimuksessa on havaittu tilintarkastajan asemassa olevien tosiasiassa usein vastanneen yhtiön toiminnasta. Näkemyksemme mukaan auktorisoitujen tilintarkastajien käyttöpakko johtaisi kohtuuttoman suuriin kustannuksiin pienimmissä yrityksissä, minkä vuoksi emme pidä laajennuksia tältä osin tarpeellisina. Sen sijaan huomattavasti ajankohtaisempi tutkimuskohde olisi, voisivatko esim. USA:n pörssiyhtiöissä paljastuneet kirjanpidon vääristelyt tulostietojen paranteluksi olla mahdollisia myös Suomessa auktorisoitujen tilitarkastajien tarkastamissa pörssiyhtiöissä.

Suomen tullin vuonna 2000 ns. kaksoislaskutusta vastaan aloittamaa valvontaoperaatiota yhdessä muiden EU-maiden ja Venäjän tulliviranomaisten kanssa tulee myös jatkaa.

Selvityksen lopussa ehdotetaan harmaan talouden koordinoinnin tehostamista ja nykyisen viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin vakiinnuttamista joko valtiovarainministeriön osastoksi tai kehittämiskeskuksen kaltaiseksi yksiköksi. Näkemyksemme mukaan nykyiset valvontatoimet ovat riittäviä. Kehittämistyössä tulisi keskittyä selvästi painokkaammin harmaan talouden rakenteellisten syiden poistamiseen kuten verotuksen tason madaltamiseen ja byrokratian keventämiseen. Toimenpiteillä ei tule myöskään aiheuttaa tarpeetonta lisätyötä kunniallisesti asiansa hoitaville yrityksille, joita on ylivoimainen pääosa suomalaisista yrityksistä.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY.

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Anna Lundén
lainopillinen asiamies