Velan vanhentumiseen liittyvien säännösten tarkistaminen

Oikeusministeriö

PL 25
00023 Valtioneuvosto

Lausuntopyyntönne OM 25/41/2007, OM032:00/2007

Oikeusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoasiassa. Suomen Yrittäjät lausuu asiasta kunnioittavasti seuraavaa:

Lähtökohdat

Oikeusministeriössä on valmistunut ehdotus hallituksen esitykseksi laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ja velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta. Muutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.3.2008 eli samaan aikaan kuin ulosottoperusteen määräaikaa koskevia säännöksiä ryhdytään soveltamaan. Vaikka esityksen valmistelun aikataulu on ollut varsin tiukka, säännösehdotukset ovat perusteltuja ja pyrkivät ottamaan huomioon sekä velkojan että velallisen edut.

Toteamme, että nyt esillä oleva säädösympäristö on varsin haastava ja pidämme hyvänä, että lainsäädäntöä pyritään selkiyttämään. Oikeusvarmuuden vaatimus koskee etenkin siirtymävaihetta, jossa jo vahvistetuissa velkajärjestelyjen maksuohjelmissa mukana olevat velat vanhentuvat ulosottokaaren säännösten nojalla maksuohjelman kestäessä. Toisaalta on tärkeää se, että uusissa maksuohjelmissa huomioidaan velkojen vanhentuminen. Niin ikään on tärkeää selkiyttää velkajärjestelyssä olevan takaajan asemaa tilanteessa, jossa päävelallisen velka vanhenee ulosottokaaren nojalla.

Ennen lain voimaantuloa vahvistettujen maksuohjelmien osalta ehdotetaan säädettäväksi, ettei velkojan oikeutta saada maksu saatavalleen maksuohjelman mukaisesti estä se, että velka muutoin vanhentuisi ulosottokaaren nojalla. Säännös koskee myös tilannetta, jossa velkajärjestelyvelallinen tai hänen vakuudeksi antamansa omaisuus vastaa velasta takauksen, panttauksen tai muun syyn perusteella.

Toisaalta velallinen voi halutessaan saada velkajärjestelyn raukeamaan ja vapautua siten vanhentuneen velan suorittamisesta. Tällöin velallisen on kuitenkin huomioitava se, että hänen tulee kyetä maksamaan (muut kuin vanhentuneet) velat alkuperäisten ehtojen mukaisesti. Vastaava sääntely koskee myös sopimukseen perustuvaa vapaaehtoista velkajärjestelyä, joka sisällöltään vastaa lakisääteisen velkajärjestelyn periaatteita.

Ehdotetun sääntelyn voimaantultua jo maksuohjelmaa laadittaessa otetaan huomioon se, että velkajärjestelyn kestäessä maksuohjelmassa mukana oleva velka vanhenee ulosottokaaren nojalla. Jos näin ei ole jostain syystä huomattu tehdä, voidaan maksuohjelmaa hakemuksesta muuttaa. Velallinen voi hakemuksesta saada maksuohjelman raukeamaan ja velkajärjestelyn näin ollen päättymään.

Velkajärjestelyn raukeaminen velallisen hakemuksesta

Turun hovioikeus on 27.6.2007 (S 07/677) antanut ratkaisun, jonka mukaan maksuohjelman määrääminen raukeamaan velallisen hakemuksesta velkojien vastustaessa sitä tulee kysymykseen lähinnä silloin, kun maksuohjelma osoittautuu velallisen maksukykyyn nähden liian raskaaksi. Käräjäoikeus olisi määrännyt maksuohjelman raukeamaan. Ratkaisusta on haettu valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Voitaneen kuitenkin sanoa, että vallitseva oikeustila ei anna velalliselle automaattista oikeutta saada maksuohjelma raukeamaan.

Toteamme, että esityksessä omaksuttu sääntely, jonka mukaan velkajärjestely on aina määrättävä raukeamaan velallisen hakemuksesta, on oikeustilaa selkeyttävä ja kannatamme sitä.

Ehdotetun sääntelyn perusteluissa (s. 25 ja s. 39) todetaan, että maksuohjelman raukeamisesta aiheutuu uusi merkintä velallisen luottotietoihin. Toteamme, että tässä yhteydessä voitaisiin perusteluissa tuoda esille luottotietolain (11.5.2007/527) 13 §:n 2 momentin säännös siitä, että luottotietorekisteriin voidaan merkitä rekisteröidyn antama tieto maksuhäiriömerkintään johtaneista tekijöistä ja maksuhäiriön alkuperäisestä ajankohdasta. Näin ollen velkajärjestelyn raukeamista hakenut velallinen voi ilmoittaa luottotietorekisteriin sen olennaisen tiedon, että hän on itse hakenut velkajärjestelyn raukeamista eikä raukeaminen ole johtunut velallisen moitittavasta menettelystä.

Uudet maksuohjelmat

Mikäli nyt ehdotetut muutokset tulevat voimaan, huomioidaan uusissa maksuohjelmissa velkojen vanhentuminen maksuohjelman aikana. Mikäli näin ei ole maksuohjelmassa tehty, voidaan esityksen mukaan (s. 38) maksuohjelmaa muuttaa. Tällöin velallisen vapautuva maksuvara kohdennetaan muille velkojille.

Näin ollen maksuohjelman muuttaminen yhden velan vanhentumisen vuoksi onkin käytännössä velkojien intressissä. Voimassa olevan 70 §:n mukaan (johon ei esitetä muutoksia) velallisen on maksettava selvittäjän saatavasta määrä, joka vastaa velallisen maksuvaraa enintään maksuohjelman vahvistamisen tai muuttamisen tai lisäsuoritusten vahvistamisen jälkeen seuraavien neljän kuukauden ajalta. Tämä johtaisi velallisen maksuohjelman pidentymiseen ainoastaan siitä syystä, että velkojat ovat omassa intressissään hakeneet maksuohjelman muutosta yhden tai useamman velan vanhentumisen vuoksi. Näkemyksemme mukaan tulisikin pohtia sitä, onko tällainen velalliselle asetettu maksuvelvoite tässä yhteydessä oikeudenmukainen seuraus siitä, että velallinen muun lainsäädännön perusteella vapautuu suorittamasta vanhentunutta velkaa.

Lopuksi

Esityksessä on varsin kattavasti selvitetty tilastotietoja lama-ajan veloista, velkojen järjestelyjen tavoista, velkajärjestelyvelallisten velkojen määristä ja maksuohjelmien sisällöistä. Näiden tietojen perusteella on tehty esitetyt lainsäädäntöratkaisut, joiden toteutumista edellä esitetyin täsmennyksin tuemme.

Myös ehdotukset tarpeettomien katkaisutoimien välttämiseksi lakanneiden pääomayhtiöiden ja varattomien kuolinpesien osalta ovat perusteltuja.

Kunnioittavasti

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Janne Makkula
lainopillinen asiamies