Viestintälainsäädännön kokonaisuudistuksen II vaihetta koskeva lausunto

Liikenne- ja viestintäministeriölle

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa viestintälainsäädännön kokonaisuudistuksen II vaihetta koskevasta luonnoksesta hallituksen esitykseksi. Ehdotuksen tarkoituksena on edistää tietoyhteiskuntakehitystä, verkkoliiketoimintaa, televisio- ja radiotoimintaa sekä sisältötuotantoa. Ehdotuksella pyritään luomaan entistä paremmat edellytykset viestintäteknologian kehitykselle, keskenään kilpailevalle liiketoiminnalle ja innovaatioille. Teleyrityksiin kohdistuvat velvoitteet olisi tarkoitettu koskemaan pääasiallisesti vain niitä teleyrityksiä, joilla on huomattava markkinavoima. Luonnos hallituksen esitykseksi sisältää säännökset, joilla pantaisiin täytäntöön Euroopan yhteisön uudet sähköisen viestinnän direktiivit sekä huolehdittaisiin, että viestintämarkkinalaki tulee vastaamaan uuden perustuslain edellyttämää tasoa. Ehdotuksella tehostettaisiin myös viestintälainsäädännön täytäntöönpanoa. Nykyiseen viestintälainsäädäntöön sisältyvät rangaistussäännökset poistettaisiin ja tilalle tulisi hallinnollinen seuraamusmaksu, josta päättäminen kuuluisi markkinaoikeuden toimivaltaan. Riitojen ratkaisua myös tehostettaisiin säätämällä viestintävirastolle neljän kuukauden määräaika riitojen ratkaisemiseksi.

Suomen Yrittäjät esittää lausuntonaan luonnoksesta toisen vaiheen hallituksen esitykseksi seuraavaa:

Yleistä

Viestintälainsäädännön kokonaisuudistukseen liittyy viestintäalalla toimivien yrittäjien erisuuntaisia intressejä. Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä, että viestintämarkkinalain säännöksissä otetaan huomioon alalla toimivat yrittäjät tasapuolisesti niin, ettei säännöksillä vain yksipuolisesti lisätä toisten yrittäjien velvoitteita ja helpoteta toisten yrittäjien asemaa.

Toistettakoon vielä viestintämarkkinalain ensimmäisen vaiheen uudistuksen yhteydessä esiin jo tuotu seikka, että Suomen Yrittäjät kannattaa minimisääntelyn periaatetta. Lainsäädännön tavoitteena tulee olla se, että alaa säännellään vain sen verran kuin on välttämätöntä markkinoiden joustavan toiminnan ja kilpailunedellytysten turvaamiseksi. Alalla toimiville yrityksille ei tule asettaa enempää velvoitteita kuin mitkä perustuvat direktiiveihin ja niiden tulee olla uuden perustuslain edellyttämän tason mukaisia.

Yritysten maksurasitteet

Suomen Yrittäjät kannattaa säännöksen yksityiskohtaisiin perusteluihin kirjattua mahdollisuutta pienten yritysten vapauttamisesta kokonaan valvontamaksuvelvollisuudesta. Valvontamaksun suuruus määräytyisi yrityksen liikevaihdon perusteella ja tietyn ennalta asetetun liikevaihtorajan alittaviin yrityksiin ei näin kohdistettaisi lainkaan maksurasitusta. Valvontamaksun suuruus on ehdotuksessa sidottu toiminnan hallinnoinnista ja valvonnasta aiheutuviin todellisiin kuluihin. Suomen Yrittäjät toivoisi kuitenkin tässä kohtaa selvitystä siitä, mikä tulee olemaan valvontamaksun suhteellinen osuus yrityksen liikevaihdosta ja miten viestintävirastolle aiheutuvien hallinnoimis- ja valvontakustannusten suuruus muuttuu yrityksen liikevaihdon kasvaessa. Suomen Yrittäjät pitää aiheellisena esittää kysymyksen myös siitä, mikä tulee olemaan valvontamaksujen suhde teleyritysten ja teleurakoitsijoiden (137 §) kesken sekä toisaalta varsinaisten teleyritysten ja sisällöntuottajien kesken.

Viestintävirasto asema

Direktiivi ja sen pohjalta laadittu ehdotus viestintämarkkinalaiksi sisältää tilanteen, jossa viestintämarkkinoiden kilpailuvalvontaa harjoitetaan kahdessa eri viranomaisessa, viestintävirastossa ja kilpailuvirastossa. Toimivaltojen rinnakkaisuus alan markkinoiden kilpailuvalvonnassa voi johtaa päällekkäisiin prosesseihin näissä kahdessa virastossa. Viestintäsektorille luotavat omat kilpailusäännöt yleisten kilpailunrajoituslain säännösten rinnalle saattavat johtaa hallinnolliseen tehottomuuteen sekä synnyttää ristiriitaisia ratkaisuja kilpailuvalvonnan osalta kahdessa eri viranomaisessa. Suomen Yrittäjät pitääkin hyvänä ratkaisuna (ottaen huomioon ehdotuksen 119 §:ssä viestintävirastolle asetettu lain ja säännösten noudattamisen valvontafunktio), että kilpailuvalvonta jäisi kokonaisuudessaan kilpailuviraston toimivaltaan ja muilta osin teleyritysten toiminnan valvonnasta huolehtisi viestintävirasto. Suomen Yrittäjät pitää tämän kaltaista toimivallan hajauttamista eri instansseille resurssien allokoinnin, päätöksenteossa vaadittavan asiantuntemuksen ja alan yrittäjien yhdenvertaisen kohtelun turvaamisen kannalta aiheellisena.

Yritysten kuuleminen

Ehdotuksen 118 §:ään sisältyvää kuulemisvelvollisuussäännöstä on selkiytettävä. Viestintäviraston on huolehdittava alalla toimivien yrittäjien tosiasiallisesta kuulemisesta jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa päätöksentekoprosessia. Säännökseen kirjattu pelkkä muodollinen ”tilaisuuden varaaminen käsitysten esittämiseen” ei riitä täyttämään kansallisen sääntelyviranomaiselle asetettua kuulemisvelvoitetta. Viestintävirasto on velvollinen kuulemaan sekä teleyrityksiä että käyttäjiä edustavia tahoja. Käyttäjillä pykälässä tarkoitetaan kaikkia sellaisia palvelun vastaanottajia, jotka eivät myy vastaanottamaansa palvelua eteenpäin, vaan käyttävät sen hyväksi sellaisenaan.

Sisällöntuottajien asema

Ehdotuksella parannettaisiin sisällöntuottajien asemaa. Sisällöntuottajille ehdotetaan 30 §:ssä luovutettavaksi käyttöoikeus älykortin (sim-kortin) kapasiteettiin. Älykortin kapasiteetilla on ehdotuksessa viitattu matkapuhelinliittymän tai muun vastaavan viestintäverkon liityntäpisteen hallinnoinnissa käytettävään kapasiteettiin. Sisällöntuottajille on myös ehdotettu 34 §:ssä oikeutta saada teleyrityksiltä sisältöpalveluita koskevia laskutustietoja. Suomen Yrittäjät kannattaa em. säännösten ottamista lakiin, sillä niiden voidaan otaksua edistävän sisältöpalvelujen kysyntää ja kaupallisten sopimusten syntymistä.

Käyttäjän oikeuksien suojaaminen

Suomen Yrittäjät puoltaa käyttäjä-käsitteen ottamista ehdotukseen. Käyttäjä on määritelty kuluttajaa laajemmin tarkoittamaan myös henkilöä, joka käyttää teleyrityksen palveluja muuhun kuin teletoimintaan. Käsitettä käytetään esimerkiksi käyttäjän oikeuksia sääntelevässä 7 luvussa. Kyseisen luvun säännöksistä nostettakoon esille kaksi seuraavaa. Suomen Yrittäjät kannattaa 71 §:n mukaista käyttäjälle annettavaa oikeutta sopimuksen välittömään päättämiseen tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittaja muuttaa sopimusehtoja yksipuolisesti kuin myös 70 §:ään kirjattua kytkykaupan kieltosäännöksen säilyttämistä laissa.

Riita-asioiden käsittely

Suomen Yrittäjät suhtautuu myönteisesti nopeutettuun riita-asioiden käsittelyyn. Viestintävirastolle annettava neljän kuukauden käsittelyaika riita-asioiden ratkaisemisessa ja monissa tapauksissa suora valitusoikeus ylimpään muutoksenhakuasteeseen, Korkeimpaan hallinto-oikeuteen ovat välttämättömiä kilpailun edellytysten ja käyttäjinä toimivien yrittäjäasiakkaiden etujen turvaamiseksi.

Seuraamusmaksu

Ehdotuksen 122 §:ään kirjattu hallinnollinen seuraamusmaksu nähdään lähtökohtaisesti myönteisenä. Seuraamusmaksusäännös tarjoaa nykyisiä rikosoikeudellisia sanktioita paremmat edellytykset puuttua tehokkaasti teleyritysten rikkomuksiin. Säännöksestä on kuitenkin riittävän selkeästi käytävä ilmi, ettei sitä voida määrätä maksettavaksi muiden sanktioluonteisten maksujen kuten kilpailunrikkomusmaksun kanssa päällekkäin.

Must carry -velvoite eli siirtovelvoite

Ehdotuksen 134 §:ään sisältyvä siirtovelvoitesäännös koskee vain kaapelitelevisioverkkoja. Säännöksen 1. momentissa säädetään kaapeliverkossa palveluja tarjoavan teleyrityksen velvollisuudesta välittää Yleisradio Oy:n julkisen palvelun ohjelmisto sekä oheis- ja lisäpalvelut maksutta ja 2. momentissa velvollisuudesta välittää muiden tv-ohjelmistoluvan haltijoiden ohjelmisto sekä oheis- ja lisäpalvelut kustannussuuntautuneella hinnalla.

Säännös asettaa kaupalliset yhtiö eriarvoiseen asemaan suhteessa Yleisradion Oy:hyn ja sen asemaan julkisten palvelujen tuottajana. Säännös antaa Yleisradiolle oikeuden välittää maksutta kaupallisia palveluita, jotka kilpailevat kaupallisten toimijoiden tarjoamien lisäpalveluiden kanssa. Suomen Yrittäjät katsoo, että Yleisradiolta edellytetty julkisen palvelun käsite olisi pyrittävä määrittelemään mahdollisimman selkeästi ja suppeasti. Yleisradio ei saisi ryhtyä julkisesti tuetuilla varoilla kilpailemaan muiden markkinoilla toimivien elinkeinonharjoittajien kanssa enempää kuin se on tarpeen julkisen palvelun tehtävän toteuttamiseksi. Yleisradion julkisen palvelun velvoite tulisi siis rajata käsittämään ainoastaan välttämättömät, suppeasti määritellyt peruspalvelut.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Rauno Vanhanen
johtaja

Riikka Tähtivuori
lainopillinen asiamies