Suomen Yrittäjien selvitys: Hyvinvointipalveluiden kilpailuttaminen puutteellista ja hapuilevaa

Suurimmat kaupungit eivät tunne omaa palvelurakennettaan ja kustannustasoaan. Kaupungeilta puuttuu edelleen pitkäjänteinen ote palvelutuotannon kehittämiseen kokonaisuutena. Näin ilmenee Suomen Yrittäjien kymmenen suurimman kaupungin julkisen palvelutuotannon järjestämistä koskevasta selvityksestä.

Ongelmien taustalla on se, kaupungit eivät kerää juurikaan tietoa siitä, mikä osa palveluista tuotetaan itse ja mikä osa on yksityisten tai kolmannen sektorin tuottamaa. Oman palvelutuotannon hintaa ja laatua ei kaupungeissa pyritä arvioimaan samoin mittarein kuin ostopalveluita. Näin eri tuotantotapojen arviointi sekä todellisiin laatu- ja kustannustietoihin perustuvien päätösten tekeminen on itse asiassa edelleen mahdotonta.

Suurimmissa kaupungeissa on kuitenkin tehty viime vuosina yleisiä strategioita palvelujärjestelmien kehittämiseksi. Kuntasektorilla on nähty, että palvelutarpeen kasvu ja kunta-alan henkilöstön eläköityminen edellyttävät jatkossa tuotantorakenteen monipuolistamista. Palveluita on myös ostettava.

Ongelma on siis tunnistettu, mutta edelleenkään palveluiden järjestämisestä ei ole asetettu konkreettisia tavoitteita eikä palvelutuotantoa seurata ja raportoida riittävän tarkasti. Ainakin suurimmat kaupungin ovat palvelurakenteensa tarkastelussa kokonaisuutena ja ostopalveluiden kilpailuttamisessa edelleen varsin kokemattomia ja toimivat vailla selkeää kokonaisnäkemystä.

Suomen Yrittäjien johtaja Antti Neimala perää kunnilta avoimuutta ja pohjatietojen keräämistä omasta toiminnasta myös palvelutuotannon ja ostopalveluiden osalta.

– Yksityiset tuottajat olisi kytkettävä mukaan palveluiden kehittämiseen ja kuntien olisi määriteltävä tarkemmin toimintatavat ja tavoitteet. Ostopalvelut olisi eriteltävä talousseurannassa, jotta eri tuotantotapoja voidaan käytännössä seurata ja verrata, Neimala ehdottaa.

Neimalan mukaan sekä kuntien hankintaosaamisessa että yrittäjien osaamisessa tarjota palvelujaan on parantamisen varaa. Osaaminen kehittyy parhaiten toimivan vuoropuhelun ja säännöllisen yhteistoiminnan kautta. Näin voitaisiin poistaa tehokkaimmin se epäkohta, että kunnat eivät ole vieläkään täysin sisäistäneet velvollisuuttaan kilpailuttaa palveluhankintojaan.

Vaihtelevaa kehitystä

Selvityksessä on käyty läpi suurimpien kaupunkien strategiat ja tämän hetkinen palvelurakenne. Mukana olivat Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä, Lahti, Kuopio ja Pori.

Kaupunkien asenteissa ja toimissa on yllättävän suuria eroja. Kaupunkien yleiset strategiat tunnistavat muutostarpeet, mutta talouden ja toiminnan käytännön tasolla yksityisten palveluiden asemaan ei ole kiinnitetty paljoakaan huomiota. Seuraavassa joitain erityishuomioita tutkituista kaupungeista:

HELSINGILLÄ ei ole selkeää linjaa yksityisten palveluiden käytöstä osana palvelujärjestelmässään. Sosiaalisektorilla on tavoite päästä kustannuksissa muiden suurten kaupunkien keskitasolle ja uudistuksia rakenteissa tehdään vasta pakon edessä. Terveyspalveluissa yrittäjämyönteisyys on yksi tavoite. Molemmat tavoitteet sisältänevät ajatuksen rakenteen monipuolistamisesta jatkossa.

Helsinki ei ole kilpailuttanut sosiaalisektorin ostopalveluitaan tähän mennessä hankintalain vaatimalla tavalla, mutta nyt sosiaalivirasto on laatimassa asiasta yhtenäisiä ohjeita. Kaupungilla on kyllä hyviä kokemuksia muun muassa leikkausjonojen purkamisesta terveyssektorilla osin ostopalveluin.

ESPOO erottuu kymmenen suurimman kaupungin joukosta palvelutuotannon kehittämisessä edukseen. Kaupungilla on selkeitä määrällisisäkin tavoitteita ja se myös seuraa niiden toteutumista. Espoo on kirjannut, että mikäli muut tuotantotavat ovat kustannus- ja laatusuhteeltaan kilpailukykyisiä, se asettaa ne ensisijaiseksi omaan tuotantoon nähden. Näin kaupunki pyrkii vastaamaan kasvavaan palveluiden kysyntään.

Espoolla on myös tavoite parantaa pienten palveluyritysten toimintaedellytyksiä palveluita kilpailutettaessa. Espookaan ei erottele yksityisen ja kolmannen sektorin tuotantoa toisistaan.

VANTAAN strategioissa ja muissa asiakirjoissa palvelurakenteen kehittäminen ei ole vahvasti esillä. Näin ollen potentiaaliset palvelujen tarjoajatkaan saa tietää kaupungin linjauksista tietoa yhtä vaivattomasti kuin muiden kaupunkien kohdalla.

TAMPERE on tehnyt pitkään aktiivista strategiatyötä ja asettanut tavoitteitakin palvelurakenteen osalta. Sillä ei kuitenkaan ole järjestelmällistä seurantaa siitä, miten esimerkiksi ostopalveluita käytetään ja miten järjestelmä toimii. Strategisen työn lisäksi on kuitenkin tehty eräitä konkreettisia ehdotuksia kuten palveluiden tuottajien ja kaupungin yhteisten tilaisuuksien järjestäminen.

TURUSSA palvelurakenteen kehittämisen osalta suunnitelmat ja strategiat ovat niukkoja. Kaupungilla ei ole myöskään valmiita sektorikohtaisia suunnitelmia yksityisten palveluiden käytöstä.

OULUSSA on toteutettu ydinkunta ? palvelukunta ?kokeilua. Tämä hanke on tuottanut paljon analysoitua tietoa palvelurakenteen muutoksesta ja ostopalveluiden käytöstä. Silti Oulukaan ei ole ottanut palvelutuotannon kehittämistä laajasti mukaan taloussuunnitteluunsa tai yleiseen strategiatyöhönsä.

LAHTI on asettanut niukasti tavoitteita palvelurakenteen osalta, mutta kaupungissa on toisaalta aktiivinen tarkastuslautakunta. Tarkastuslautakunta on ottanut vahvasti kantaa ostopalveluihin ja niiden kilpailuttamisen tarpeeseen.

KUOPIO on asettanut tavoitteekseen olla johtava hyvinvointiosaamisen keskus Euroopassa. Kun kaupungin toimia tarkastellaan oman palvelurakenteen ja markkinoiden kehittämisen kannalta, ei näy erityisiä saavutuksia. Kuopio ei ole toistaiseksi toiminut siten, että se loisi erityisen aktiivisesti pohjaa palveluosaamiselle ja että palvelutuotannolle kehittyisi markkinoita sen omalla alueella.

JYVÄSKYLÄ on lähtenyt kehittämään omaa tuotantoaan markkinaehtoisesti liikelaitospohjalta ja aikoo tarjota palvelujaan näin myös muille kunnille. Ostopalveluissa kaupunki pyrkii keskittämään hankintojaan valikoiduille kumppaneille hyötyäkseen suurostajan eduista.

PORI ilmoittaa, että kaupunki on itse ensisijainen tuottaja hyvinvointipalveluissa. Niukasta strategiatason toteamuksesta huolimatta kaupunki on silti kehittänyt aktiivisesti hankintatointaan, jotta ostot pystyttäisiin kilpailuttamaan lain vaatimalla tavalla. Hankintailmoitukset koskevat kuitenkin lähinnä vain tavaraostoja.

Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa

Lisätietoja:
Johtaja Antti Neimala, Suomen Yrittäjät
Lainopillinen asiamies Anja Tuomola,
p. (09) 2292 2954
Viestintäpäällikkö Petri Nieminen, Suomen Yrittäjät, p. 050 5477495

OnLine uutiset
toimitus@suomen.yrittajat.fi
Puhelin (09) 2292 2952, Raija-Liisa Konkola