Pk-yritysbarometri 2/2008

11.9.2008

ESIPUHE

Suomen Yrittäjät ja Finnvera Oyj tekevät yhteistyössä pientä ja keskisuurta yritystoimintaa kuvaavaa Pk-yritysbarometria kaksi kertaa vuodessa valtakunnallisena raporttina ja alueellisina raportteina. Valtakunnallisessa raportissa tuloksia käsitellään teollisuuteen, rakentamiseen, kauppaan ja palveluihin jaoteltuna. Alueraporteissa kehitystä verrataan erityisesti kyseisen alueen ja koko maan välillä.

Syksyn 2008 Pk-yritysbarometri perustuu noin 3 800 pk-yrityksen vastauksiin ja heijastaa siten kattavasti pk-yritysten käsityksiä yritysten kehitysnäkymistä ja toimintaan vaikuttavista tekijöistä. Barometrin ennustekyky on ollut hyvä.

Tässä raportissa tarkastellaan pk-yritysten suhdanneodotuksia lähimmän vuoden aikana ja elinkeinoilmastoa. Lisäksi tarkastellaan yritysten rahoitusta, kasvuhakuisuutta sekä yritysten kehittämistarpeita ja -esteitä. Erityiskysymykset koskevat yksityisen sektorin myyntiä kunnille.

Tällä hetkellä suhdanteisiin ja rahoitusmarkkinoihin kohdistuu suurta mielenkiintoa. Ennakkomerkkejä Yhdysvalloista alkaneen matalasuhdanteen syvyydestä ja kestosta Euroopan ja Suomen taloudessa etsitään. Tässä pk-yritysbarometrissa vähintäänkin epävarmuuden merkit ja niiden vaikutukset ovat selvästi nähtävissä.

Helsingissä 11 .9.2008

TIIVISTELMÄ TULOKSISTA

Pk-yritysten suhdanneodotuksissa selvä käänne

Pk-sektorin suhdanneodotukset ovat heikentyneet selvästi keväästä. Yrityksistä 58 prosenttia ennakoi kuitenkin suhdanteiden pysyvän ennallaan seuraavan vuoden aikana. Suhdanteiden merkittävään heikkenemiseen uskoo 18 prosenttia. Heikkenemistä odottavien osuus on noussut 7 yksiköllä ja ennallaan säilymistä odottavien osuus 4 yksiköllä. Saldoluku on nyt +6, kun keväällä se oli +24. Näin alhaalla saldoluku ei ole ollut sitten syksyn 2001.

Odotukset ovat heikentyneet kaikilla toimialoilla, palveluissa kuitenkin hieman vähemmän. Odotukset ovat matalimmat rakentamisessa ja hiukan muita paremmat palveluissa. Näkemykset ovat positiivisemmat nuorissa, kasvuhakuisissa ja kansainvälisillä markkinoilla toimivissa yrityksissä.

Suhdannekuvan heikkeneminen näkyy myös yritysten omaa toimintaa koskevissa odotuksissa. Odotukset niin liikevaihdon kuin kannattavuuden ja vakavaraisuuden suhteen ovat laskeneet. Saldoluvut ovat laskeneet 15–19 yksikköä. Laskusta huolimatta lähes puolet yrityksistä odottaa oman liikevaihtonsa edelleen kasvavan vuoden sisällä. Kannattavuuden suhteen odotukset ovat laskeneet eniten ja ovat matalimmat. Liiketaloudellisista tunnusluvuista kannattavuuden laskuun uskotaan muita useammissa yrityksissä. Yritykset ennakoivat siten kustannusten nousun heikentävän kannattavuuttaan. Vakavaraisuuden ennakoi säilyvän 60 prosenttia yrityksistä. Rakentamisessa lasku on ollut kaikkien tunnuslukujen suhteen muita aloja voimakkaampaa ja odotukset ovat matalimmat.

Suhdanneodotusten laskusta huolimatta viennin vetoon uskotaan. Pk-yritysten odotukset viennin suhteen ovat lähes keväisellä ja keskimääräisellä tasolla. Tuontiodotukset ovat jatkaneet laskuaan. Tuontiodotukset ovatkin alle keskimääräisen tason tuontia harjoittavien yritysten osalta. Tuonnin suhteen odotukset ovat heikentyneet kaupassa ja erityisesti rakentamisessa. Niin viennin kuin tuonnin suhteen odotukset ovat rakentamisessa muita matalammat. Palveluissa vientiodotukset ovat muita aloja vahvemmat. Tuontiodotukset ovat puolestaan muita aloja hieman korkeammat kaupassa laskusta huolimatta.

Etenkin eläkkeelle siirtyviä korvaavat rekrytoinnit pitävät edelleen yllä pk-yritysten rekrytointihaluja. Yritysten, joilla ei ole odotettavissa lainkaan tarvetta työllistää, osuus on 32 prosentin tasolla. Erityisesti rekrytointitarvetta näyttäisi olevan rakentamisessa ja teollisuudessa. Pk-yrityksistä 8 prosenttiyksikköä kevättä harvemmalla on rekrytointitarpeita. Rekrytointitarpeet näyttäisivät olevan laskussa muiden alojen ohella erityisesti rakentamisessa. Teollisuudessa lasku on ollut keskimääräistä pienempää.

Pk-yrityksistä 22 prosenttia uskoo henkilöstönsä määrän olevan suurempi vuoden kuluttua. Tämäkin on laskenut 8 prosenttiyksikköä. Yrityksistä 8 prosenttia ennakoi henkilöstönsä olevan nykyistä pienempi. Henkilöstön vähenemiseen uskovien osuus on noussut vain 2 prosenttiyksikköä, joten henkilöstön määrän odotetaan säilyvän kasvuodotusten hiipumisesta huolimatta. Odotukset ovat korkeimmat palveluissa eikä alalla aiempaa enemmän uskota henkilöstön laskuun. Teollisuudessa odotukset henkilöstön laskusta ovat nousseet eniten. Rakentamisessa odotukset ovat heikoimmat. Kuitenkin alalla kasvua odottavien siirtyminen on tapahtunut henkilöstön määrän säilymiseen uskoviin.

Investointien arvon nousuodotukset ovat heikentyneet keväästä. Odotukset ovat matalimmat 1990-luvun alkupuoliskon jälkeen. Odotukset ovat laskeneet kaikilla toimialoilla mutta kaupassa muita aloja vähemmän. Odotukset ovat hieman muita paremmat teollisuudes sa voimakkaimmasta laskusta huolimatta. T uotekehityspanostusten kasvua ennakoivien määrä on 15 prosenttiyksikköä suurempi kuin laskua odottavien. Lisäksi kaksi kolmasosaa ennakoi tason säilyvän. Erityisesti panostusten kasvuun uskotaan kasvuhakuisissa yrityksissä.

Odotukset tuotantokustannusten noususta ovat säilyneet kaikilla toimialoilla rakentamista lukuun ottamatta. Rakentamisessakin saldolukujen tasot ovat kuitenkin samaa luokkaa kuin muilla aloilla. Palkkojen ja lopputuotteiden hintojen nousun ei odoteta enää kiihtyvän. Välituoteinflaation ennakoidaan kuitenkin nousevan. Tätä ennakoidaan erityisesti teollisuudessa, jossa odotukset ovatkin korkeimmat. Inflaatio-odotukset ovat kauttaaltaan maltillisimmat kaupassa. Lopputuoteinflaation hidastumista ennakoidaan teollisuudessa ja erityisesti rakentamisessa.

Työvoiman kysyntäesteet säilyttäneet tason – työvoimapula ei enää pahentunut

Työvoimapulan ohella pk-yrityksissä työllistämisen pahimpina esteinä pidetään kysynnän epävarmuutta ja työn sivukuluja. Ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden merkitys on laskenut keväästä, mutta on edelleen vuodentakaista korkeampi. Ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta pidetään ongelmana erityisesti rakentamisessa, kasvuhakuisemmissa ja suuremmissa pk-yrityksissä. Sivukulut toimivat merkittävimpänä työllistämisen esteenä muita useammin nuorissa, kaikkein pienimmissä ja kaupan yrityksissä. Kysynnän epävarmuus koetaan esteeksi erityisesti kansainvälisillä markkinoilla toimivissa yrityksissä.

Pk-sektorilla nähdään, että erityisesti myynnissä ja markkinoinnissa on kehitettävää. Henkilöstön kehittäminen ja kouluttaminen koetaan toiseksi useimmin tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi. Lisäksi tuotannon, tuotekehityksen ja laadun parantamisesta sekä verkostoitumisesta ja alihankinnan kehittämisestä kannetaan huolta. Myynnissä ja markkinoinnissa sekä viennissä ja kansainvälistymisessä nähdään olevan kehitettävää kasvuhakuisissa yrityksissä muita useammin.

Suhdannetilanne on noussut merkittävimmäksi kehittämisen esteeksi. Kaikilla toimialoilla aiempaa useampi nimeää tämän tekijän. Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on toiseksi useimmin kehittämisen pahin este. Muita useammin työvoimapula on este rakentamisessa. Kolmanneksi yleisin este kireä kilpailu koetaan kehittämisen suurimmaksi esteeksi erityisesti kaupassa.

Muut resurssitekijät kuin työvoima ei ole yhtä usein kehittämisen pahin este kuin keväällä. Työvoimakustannuksia ja rahoitusvaikeuksia pidetään edellä mainittujen lisäksi tärkeimpinä kehittämisen esteinä. Kaikki nämä korostuvat hieman teollisuudessa. Rahoitusvaikeudet nimetään erityisesti voimakkaasti kasvuhakuisten ja nuorten yritysten toimesta.

Pk-yrityksistä 9 prosenttia katsoo olevansa voimakkaasti kasvuhakuisia ja 34 prosenttia kasvavansa mahdollisuuksien mukaan. Kasvuhakuisuus on yleisempää nuoremmissa ja suuremmissa pk-yrityksissä. Aiempaa useampi ennakoi toimintansa loppuvan seuraavan vuoden aikana. Muutoinkin kasvuhakuisuudessa näyttäisi olevan laskua. Heikkenevän suhdanteen lisäksi potentiaalisena syynä voi olla yrittäjäkunnan ikääntyminen. Vajaat kaksi kolmasosaa kasvuun pyrkivistä yrityksistä nimeää uusien tuotteiden kehittelyn yhdeksi tärkeimmistä kasvukeinoista. Kasvuhakuisista pk-yrityksistä noin 60 prosenttia perustaa kasvustrategiansa myös myynnin ja markkinoinnin sekä noin puolet verkostoitumiseen ja yhteistyön lisäämiseen. Kansainvälistyminen näyttelee merkittävää roolia lähinnä teollisuudessa.

Pk-yrityksistä 17 prosentilla ei ole lainkaan kasvutavoitteita. Yleisimpiä syitä kasvuhaluttomuuteen ovat, että nykyistä yrityskokoa pidetään sopivana ja ettei olla halukkaita ottamaan kasvun vaatimaa riskiä. Myös työvoimakustannukset, kireä kilpailu ja työvoiman saatavuus nähdään kasvun esteinä. Työvoiman saatavuuden merkitys on laskenut hieman suhteessa muihin tärkeimpiin esteisiin. Rahoitukseen liittyviä tekijöitä ei pidetä juurikaan kasvuhaluttomuuden syynä. Rakennusalalla työvoiman puute on muita useammin este, kun taas kaupan alalla markkinoihin liittyvät tekijät.

Potentiaalia sukupolven- ja omistajanvaihdoksiin näyttäisi viimeisimpien barometrien perusteella olevan tulevina viitenä vuotena entistä tiheämmin. Osuus olikin säilynyt pitkään muuttumattomana 20 prosentin tuntumassa, mutta on nyt noussut 28 prosenttiin. Yleisimmin ongelmana pidetään jatkajan löytämistä ja arvon määritystä.

Aiempaa harvempi aikoo ottaa ulkoista rahoitusta

Pk-yrityksistä 22 prosenttia aikoo ottaa seuraavan vuoden aikana uutta ulkoista rahoitusta, kun keväällä näin ilmoitti 30 prosenttia. Ulkoisen rahoituksen ottamisaikomukset ovat alentuneet erityisesti rakentamisessa. Aktiivisimpia aiotaan olla teollisuudessa sekä voimakkaasti kasvuhakuisissa ja kansainvälisillä markkinoilla toimivissa yrityksissä. Ulkoista rahoitusta harkitsevista yrityksistä 79 prosenttia aikoo hankkia rahoitusta pankeista. Finnveran puoleen aikoo kääntyä vajaa 30 prosenttia yrityksistä – erityisesti nuoret ja kasvuhakuiset.

Ulkoista rahoitusta harkitsevista noin kolmasosa aikoo hakea kasvun vaatimaksi käyttöpääomaksi sekä koneiden ja laitteiden laajennusinvestointeihin. Lisäksi rahoitusta ennakoidaan haettavan erityisesti koneiden ja laitteiden korvausinvestointeihin, rakennusinvestointeihin ja yrityksen kehityshankkeisiin. Kevättä harvempi aikoo hakea ulkoista rahoitusta kehityshankkeisiin, kun taas rakennusinvestointeihin sekä koneiden ja laitteiden korvausinvestointeihin rahoitusta suunnittelee kevättä useampi. Käyttöpääomaksi ottaminen korostuu kehittämishankkeiden ja yritysjärjestelyjen ohella kasvuhakuisissa yrityksissä. Voimakkaasti kasvuhakuiset yritykset aikovat lisäksi käyttää rahoitusta kansainvälistymiseen ja vientiin muita yrityksiä useammin.

Ympäristövaikutteisiin investointeihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena olisi vähentää päästöjä, raaka-aineiden ja energian käyttöä, aikoo rahoitusta hakea prosentti. Pk-yrityksistä 31 prosenttia ilmoittaa kuitenkin tehneensä tällaisia vaikutuksia omaavia investointeja viimeisen kolmen vuoden aikana. Luonnollisesti teollisuusyrityksistä tällaisia investointeja on tehnyt keskimääräistä useammat – 42 prosenttia.

Pk-yrityksistä 31 prosenttia on ottanut ulkoista rahoitusta viimeisen vuoden aikana. Teollisuudessa rahoitusta on otettu 39 prosentissa yrityksistä. Ulkoiseen rahoitukseen on turvauduttu muita useammin nuorissa, kasvuhakuisimmissa, kansainvälisillä markkinoilla toimivissa ja keskisuurissa yrityksissä.

Ulkoista rahoitusta viimeisen vuoden aikana ottaneista 20 prosenttia ei ole havainnut kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden muutosten vaikutuksia omassa rahoituksessaan. Erittäin tai melko vähäisiä vaikutuksia on havainnut 59 prosenttia. Erittäin tai melko suuria vaikutuksia on huomannut 21 prosenttia. Ulkoista rahoitusta ottaneista palveluyrityksissä on hieman enemmän niitä, jotka eivät ole huomanneet heijastuksia lainkaan. Keskisuuret ja kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset ovat havainneet muita useammin vaikutuksia omaan rahoitukseensa. Lisäksi voimakkaimmin kasvuhakuiset näyttäisivät hieman useammin havainneen vaikutuksia rahoitukseensa.

Vaikutuksia havainneista 83 prosentin mukaan rahoituksen hinnan marginaali on noussut. Vakuusvaatimukset ovat kiristyneet 24 prosentin mukaan ja rahoituksen yleinen saatavuus on heikentynyt 9 prosentin mukaan. Yrityksen toimialan, henkilöstömäärän ja iän mukaan ei ole havaittavissa kovinkaan merkittäviä eroja. Kansainvälisillä markkinoilla toimivat ja kasvuhakuisimmat yritykset ovat hieman useimmin havainneet rahoituksen yleisen saatavuuden heikkenemistä. Lisäksi kasvuhakuisimmat kokevat vakuusvaatimusten kiristyneen hieman useammin kuin muut.

Pk-yrityksistä puolella on lainaa

Pk-yrityksistä puolella on lainaa rahoituslaitoksista. Muita toimialoja useammalla teollisuusyrityksellä on lainaa. Voimakkaasti kasvuhakuisista 65 prosentilla on lainaa. Nuorista yrityksistä 61 prosentilla on lainaa rahoituslaitoksista, kun yli viisi vuotta vanhoista yrityksistä lainaa on 49 prosentilla. Mikroyrityksistä lainaa on 46 prosentilla, pienistä 60 prosentilla ja keskisuurista 67 prosentilla.

Lainaa ottaneista yrityksistä noin puolella on yksityistä omaisuutta vakuutena: 27 prosentilla yrittäjän asunto-omaisuutta, 13 prosentilla muuta yksityistä omaisuutta ja 11 prosentilla sekä asunto- että muuta yksityistä omaisuutta.

Osakeyhtiömuodossa toimivista ja lainaa omaavista yrityksistä 54 prosentilla ei ole yksityistä omaisuutta vakuutena. Toiminimiyrittäjistä 39 prosentilla ei ole yksityistä omaisuutta vakuutena. Kommandiitti- ja avoimista yhtiöistä vain vajaalla kolmasosalla ei ole yksityistä omaisuutta vakuutena. Kasvuhakuisuuden mukaan yksityisomaisuuden lainavakuutena käytössä ei ole kovin merkittäviä eroja. Pienemmistä ja pienemmillä markkinoilla toimivista yrityksistä useimmilla näyttäisi olevan yksityistä omaisuutta vakuutena.

Pk-yrityksillä ei suuria odotuksia myynnistä kunnille

Pk-yrityksistä 45 prosenttia ei myy tavaroita tai palveluita kunnille. Kuntiin suuntautuvan myynnin osuus liikevaihdosta on alle 10 prosenttia 38 prosentille yrityksistä. Kunnille myynnin osuus on 10–19 prosenttia 9 prosentilla, 20–49 prosenttia 5 prosentille ja vähintään puolet yrityksen liikevaihdosta tulee kunnille myynnistä 4 prosentille.

Teollisuuden ja palveluiden yrityksistä muita harvemmalla – noin puolella – on kuntiin myyntiä. Tosin rakentamisen ohella palveluissa kunnille myynnin osuus liikevaihdosta nousee vähintään 20 prosenttiin keskimääräistä useamman kohdalla. Palveluiden sisällä koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaali- sekä muissa yhteiskunnallisissa palveluissa niiden yritysten, joilla ei lainkaan myyntiä kunnille, osuus jää kolmasosaan. Lisäksi näillä aloilla viidenneksen kohdalla myynti kunnille muodostaa yli 20 prosenttia liikevaihdosta. Mikroyrityksistä ja kansainvälisillä markkinoilla toimivista yrityksistä muita useammilla on myyntiä kuntiin.

Pk-yrityksissä ei ole kovin suuria muutosodotuksia omasta myynnistä kunnille. Kaikista yrityksistä 70 prosenttia ei odota kuntiin suuntautuvan myynnin muuttuvan seuraavan viiden vuoden aikana. Vastaajista 10 prosenttia odottaa kasvun jäävän alle 10 prosenttiin ja 10 prosenttia kasvun ylittävän tämän. Vajaa kymmenen prosenttia odottaa kunnille myynnin laskevan yrityksensä kohdalla. Niistä pk-yrityksistä, joilla on jo myyntiä kuntiin 57 prosenttia odottaa myynnin säilyvän entisellään, 16 prosenttia myynnin laskevan, 14 prosenttia kasvavan alle 10 prosenttia ja 13 prosenttia kasvavan yli 10 prosenttia.

Varsinkin teollisuudessa odotukset muutoksesta ovat vähäisiä. Voimakkaasti kasvuhakuisilla ja nuoremmilla yrityksillä odotukset kasvusta ovat yleisempiä. Koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaali- sekä muissa yhteiskunnallisissa palveluissa viidesosa yrityksistä odottaa kuntiin suuntautuvan myynnin kasvavan ja peräti 60 prosenttia säilyvän entisellään seuraavan viiden vuoden aikana. Näiden alojen yrityksistä, joilla on jo myyntiä kuntiin, kolmasosa odottaa myynnin kasvua ja puolet entisellään säilymistä. Asukasluvultaan suurempien paikkakuntien yrityksillä on optimistisemmat odotukset myynnin kasvusta.

Muita enemmän kuntiin suuntautuvan myynnin esteinä pidetään virkamiesten suhtautumista, kuntien hankintaosaamisen tasoa ja hankintalain säädöksiä. Poliittista ilmapiiriä, yksityisten tarjoajien osaamista ja puuttumista pidetään edellä mainittuja vähemmän kuntiin suuntautuvan myynnin esteinä – noin neljäsosa ei pidä esteenä lainkaan. Teollisuudessa nimetyt esteet nähdään kauttaaltaan pienempinä esteinä kuntiin suuntautuvalle myynnille. Koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaali- sekä muissa yhteiskunnallisissa palveluissa poliittista ilmapiiriä ja virkamiesten suhtautumista pidetään muita aloja suurempina esteinä.

>> Pk-yritysbarometri 2/2008

>> Valtakunnallinen kalvosarja

» Alueraportit ja alueelliset kalvot
» Seutukuntien kalvosarjat