Hybridiyrittäjä ei jää laakereilleen lepäämään – ”Maanantaista keskiviikkoon olen yrittäjänä ja torstaista lauantaihin palkkatyössä”

Posion Yrittäjien puheenjohtaja Milla Saarelan perheessä työnjako menee 50/50: Siinä missä Saarela tekee pitkää päivää talvikaudet, työskentelee aviomies Marko aamusta iltaan läpi kesän. Niin on ollut jo parin vuoden ajan. Saarelat ovat niin sanottuja hybridiyrittäjiä, joiden arki ja vuodenkierto kiertävät yrittäjyyden ja palkkatyöläisyyden asettamien ehtojen, vaatimusten ja rytmien ympärillä.

Herää kysymys: Kumpi oikein tekee kumpaa? Vastaus voi yllättää: Molemmat tekevät molempia.

– Hybridityöskentely sopii meidän kaltaisillemme ihmisille, jotka eivät halua jäädä laakereilleen lepäämään. Asenne ratkaisee, ei ala tai ammatti. Esimerkiksi talvella sisällä tehtävän palkkatyön kaveriksi sopivat hyvin kesällä, sivutoimisena yrittäjänä tehtävät metsätyöt, mistä puolisoni on hyvä esimerkki, Saarela selventää.

Saarela itse on työskennellyt pitkään useilla eri aloilla omalla toiminimellään tehden samalla palkkatyötä. Siihen juuri kiteytyy hybridiyrittäjyyden ydin: yrittäjyyden ja palkkatyön väliseen jatkuvaan vuoronvaihtoon.

– Omalla kohdallani järjestely on sellainen, että maanantaista keskiviikkoon olen yrittäjänä ja torstaista lauantaihin palkkatyössä. Tilanteet muuttuvat ja välillä on mukava palata palkkatyöhön ja vastaavasti palkkatyöstä yrittäjäksi. Sen hybridiyrittäjyys mahdollistaa, Saarela selittää.

Kaikki ”hybridit” eivät kuitenkaan koe itseään yrittäjiksi kuten Saarela, joka on toiminut yrittäjänä paitsi sivu-, myös päätoimisesti ja kuulunut Lapin Yrittäjiin yritystoimintansa alusta alkaen.

– Jos yritystoiminta on vain sivutoimista, saattaa se olla niin pientä, ettei YEL:iä makseta ja silloin moni ei tule ajatelleeksi edes liittymistä yrittäjäjärjestöön. Itse pidän yrittäjäjärjestöä avainasiana yrittäjyydessä, oli toiminta miten pientä tai epäsäännöllistä tahansa. Sieltä saa aina tarvittavat neuvot ja tuen, hän korostaa.

Hybridiyrittäjäksi yli esteiden

Työelämä on murroksessa ja rajat eri työmuotojen välillä veteen piirretyt. Hybridiyrittäjä rikkoo kaikki rajat toteuttaessaan itseään, ei ainoastaan kahdessa työssä vaan kahden kokonaisen, toisistaan poikkeavan työmuodon muodossa. Sen tietää myös Pellon terveyskeskuksen poliklinikalla päätyötään tekevä ja oman yrityksensä, ALcaren kautta SPR-pohjaisia ensiapukursseja asiakkailleen tarjoava Anu Lampela.

– Hybridiyrittäjän on pystyttävä muuttamaan toimintamallejaan jatkuvasti. Se on jatkuvaa mukautumista työelämän ja omien toimenkuvien asettamiin haasteisiin ja vaatimuksiin. On oltava ahkera ja ajan hermolla ja puskettava päämäärätietoisesti eteenpäin, hän kiteyttää.

”Toistaiseksi tämä tuntuu toimivan hienosti. Minulla on työ, josta tykkään ja varma tulonlähde, joka mahdollistaa oman yrityksen pyörittämisen siinä sivussa ilman suurempia paineita”, toteaa Pellon terveyskeskuksen poliklinikalla päätyötään tekevä ja oman yrityksensä, ALcaren kautta SPR-pohjaisia ensiapukursseja asiakkailleen tarjoava, Pellon Yrittäjien yrittäjäjäsen Anu Lampela.

Lampela on saanut tarvitsemaansa tuen niin lähipiiristä, kollegoilta kuin yrittäjäjärjestöltä. Lapin Yrittäjien paikallisyhdistykseen, Pellon Yrittäjiin hän liittyi toukokuussa 2018 pian yrityksen perustamisen jälkeen. Liittymispäätös tapahtui kreivinaikaan.

– Oma yritys ei syntynyt sormia napsauttamalla, varsinkaan kun rakensin sitä päätyöni ja perhe-elämän ohella. Monia asioita täytyi ottaa huomioon, eikä yllätyksiltä voinut välttyä. Onneksi mieheni, itsekin yksityisyrittäjä, suositteli ottamaan kirjanpitäjän ja kollega liittymään yrittäjäjärjestöön. Vinkkejä sain myös Pellon kehitys Oy:n yritysneuvojalta. Ilman heitä alku olisi takkuillut paljon enemmän, Lampela kiittelee.

Joko-tai vai sekä-että

Lampela ja Saarela ovat perheellisiä hybridiyrittäjiä, jotka ovat saaneet tuta kahden työn ja perhe-elämän yhdistämiseen liittyvät haasteet. Jokainen haaste näyttäisi sisältävän myös ratkaisun avaimet. Molemmilla on vireillä myös uusia suunnitelmia ja tukuittain ideoita muhimassa. Laakereille ei jäädä makaamaan.

– Viime vuonna otin palkatonta vapaata sovituille kurssipäiville ja alkuvuodesta hain muutaman kuukauden palkatonta virkavapaata voidakseni keskittyä paremmin omaan yritystoimintaani. Muutamia ensihoidon keikkavuoroja teen silti edelleen. Ihan mukavasti olen saanut nämä työt yhdistettyä, Lampela tuumaa.

Joskus oikeaksi ratkaisuksi osoittautuu kuitenkin kallistuminen sekä-että -akselilta joko-tai -vaihtoehdon puoleen. Ei molempia, vaan toinen. Kumpi vai kampi? Yritystoiminta vai päätyö?

– Kuuden päivän työviikko on kova juttu, varsinkin kun on pieniä lapsia. Huono omatunto on ollut tuttu kumppani. Tämän arvoristiriidan vuoksi sanoin itseni hiljattain irti palkkatyöstäni ja palaan helmikuun lopulla päätoimiseksi yrittäjäksi. Päätökseen vaikuttivat sekä sesonkien vaihtelut että lasten kommentit siitä, että äiti on liikaa töissä. Siihen täytyy reagoida, Saarela perustelee.

Jos hybridiyrittäjyys olisi taitolaji, Saarela ja Lampela, jos jotkut taplaisivat sen tyylillä ja osaisivat varmasti varoittaa muitakin mahdollisista sudenkuopista – ja ennen kaikkea: kannustaa niitä, jotka seisovat hybridiyrittäjyyden kynnyksellä arpoen, uskaltaako vai eikö. Vastaus voi yllättää: kannattaa uskaltaa, sikäli mikäli asenne on kohdillaan ja suhtautuminen työntekoon avoimen utelias ja ahkera.

– Hybridiyrittäminen on turvallinen tapa kokeilla yrittäjyyttä ja etsiä sitä omaa juttua. Mutta se on myös haasteellinen tie. On itsestä kiinni, miten paljon panostaa omaan yritystoimintaan päätyön ohella, mutta molemmat työt on kuitenkin hoidettava kunnolla. Oma mottoni kuuluukin, että jos teet jotain, tee se kunnolla tai älä tee ollenkaan, Lampela lisää.