Eriävä mielipide/lausuma työryhmän mietintöön

Aluksi

Työ- ja elinkeinoministeriön asettama työryhmä on laatinut mietinnön koskien paikallisen sopimisen edistämistä ja henkilöstön asemaa vahvistavan lainsäädännön kehittämistä. Työryhmän asettamisen taustalla ovat hallituksen linjaukset, joiden mukaan se kannustaa työelämän osapuolia luomaan paikallisen sopimisen toimintatapoja työpaikoille ja huolehtii paikallisen sopimisen edellytysten vahvistumisesta lainsäädäntöhankkein. Hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa erityisesti pk-yritysten työllistämishalukkuutta lisääviä uudistuksia uusien työpaikkojen luomiseksi.

Totean, että mietinnön ehdotukset eivät toteuta edellä mainittuja tärkeitä tavoitteita. Suomen Yrittäjät ei hyväksy mietinnössä esitettyjä ehdotuksia ja näkemyksemme mukaan mietintöä ei tulisi antaa lainkaan. Koska mietintö kuitenkin on tarkoitus luovuttaa valtioneuvostolle, jätän siihen tämän lausuman ja eriävän mielipiteeni.

Mietinnön esityksistä

Lähtökohdat

Kyse on yleissitovien työehtosopimusten soveltamisen piirissä toimivien noin 50 000 työnantajayrityksen ja noin 500 000 ammattiliittoihin kuulumattoman yksityisen sektorin työntekijän asemasta ja paikallisen sopimisen mahdollisuuksista.

Käytännön sopimisen näkökulmasta on lisäksi huomattava, että normaalisitovaa työehtosopimusta noudattavassa yrityksessä on keskimäärin 50 työntekijää, kun taas yleissitovaa työehtosopimusta noudattavassa yrityksessä on keskimäärin 5 työntekijää. Pienissä työnantajayrityksissä luottamus työntekijöiden ja työnantajan välillä on tutkimusten mukaan vahvaa, eikä työpaikan yhteistoimintaa varten tarvita jäykkiä menettelymuotoja. Mietinnön vaikutusten arvioinnissa ei ole käsitelty edellä mainittuja seikkoja.

7 a §. Yleissitovaan työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus

Mietinnön keskeisin ehdotus koskee säännöstä, jolla säädettäisiin yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työnantajan oikeudesta tehdä yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia.

Ehdotukseen sisältyy runsaasti ongelmia. Esityksen mukaan vain ammattiliittoon kuuluva luottamusmies kelpaisi sopijaosapuoleksi, lukuun ottamatta työaikalain yksittäistä säännöstä, kun työehtosopimus edellyttää luottamusmiestä. Sopimisen ehtona oleva luottamusmiesedellytys johtaisi työntekijöiden velvoitteeseen järjestäytyä työehtosopimuksen tehneeseen ammattiliittoon, jos työpaikalla halutaan sopia paikallisesti poiketen tietyistä työehtosopimuksen mukaisista työehdoista.

Mietinnössä esitetyn säännöksen mukaan, jos työehtosopimuksessa paikallisen sopimuksen osapuoleksi on määrätty luottamusmies ja työnantaja haluaa neuvotella paikallisesta sopimuksesta, mutta luottamusmiestä ei ole valittu, työntekijöillä on oikeus valita luottamusmies edustamaan itseään paikallista sopimusta koskevissa neuvotteluissa. Tosiasiassa kyse olisi kuitenkin velvollisuudesta liittyä ammattiliittoon, mikäli järjestäytymättömät työntekijät haluaisivat päästä tekemään paikallisia sopimuksia työnantajan kanssa silloin, kun työehtosopimus edellyttää luottamusmiestä.

Luottamusmiehen olisi kuuluttava työehtosopimuksen tehneeseen työntekijäliittoon ja valintaan voisivat osallistua vain liittoon kuuluvat työntekijät (yksittäisten, lähinnä toimihenkilöitä koskevien työehtosopimusten mukaan valintaan voivat osallistua kaikki työntekijät). Käytännössä vähintään kahden työntekijän tulisi liittyä tiettyyn ammattiliittoon, jotta sopimuksia ylipäätään voitaisiin tehdä. Järjestelmä tarkoittaisi myös sitä, että järjestäytymättömät työntekijät eivät saisi osallistua paikallisessa sopimisessa heitä edustavan edustajan valintaan.

Olen työryhmässä esittänyt, että sopijakumppanina voisi luottamusmiehen lisäksi olla jo nykyisin työsopimuslain 13 luvun 3 §:ssä määritelty luottamusvaltuutettu, muu henkilöstön valitsema edustaja tai koko henkilöstö yhdessä. Tällä mekanismilla on vuodesta 2001 saakka toteutettu yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työnantajan mahdollisuus sopia säännöllisen työajan järjestelyistä työehtosopimuksessa määritellyissä rajoissa.

Mietinnön perusoikeudellinen arviointi on vajavainen

Luottamusmiestä edellyttävä sääntely suosisi järjestäytyneitä työntekijöitä ja asettaisi järjestäytymättömät työntekijät epäedullisempaan asemaan paikallisessa sopimisessa. Ehdotus käytännössä pakottaisi työntekijöitä järjestäytymään, jos työpaikoilla halutaan sopia tietyistä seikoista työehtosopimuksesta poiketen. En pidä tätä hyväksyttävänä.

Katson, että mietinnön perusoikeudellinen arviointi ei ole riittävän kattava. Näkemykseni mukaan mietinnön ehdotukset olisi pitänyt nyt tehtyä kattavammin arvioida ainakin yhdistymisvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta.

Vuoden 2015 alussa voimaan tulleen uuden yhdenvertaisuuslain ja Suomen perustuslain esitöissä todetaan, että lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa henkilöitä tai henkilöryhmiä muita edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Esitöissä on erikseen viitattu Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin yhdenvertaisuussäännökseen. Säännös ilmaisee yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevan pääperiaatteen.

Perustuslain 6 §:n 1 momentin yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää 2 momentin syrjintäkielto. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Perustuslain syrjintäsäännöksessä on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten syrjintämääräysten tavoin lueteltu eräitä sellaisia erotteluperusteita, joita voidaan yhteiskunnassa pitää syrjintäkiellon ydinalueena.

Luetteloa ei ole kuitenkaan tarkoitettu tyhjentäväksi, vaan eri asemaan asettaminen on kielletty erikseen mainittujen perusteiden lisäksi muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tällainen syy voi olla esimerkiksi yhteiskunnallinen asema, varallisuus, yhdistystoimintaan osallistuminen, perhesuhteet, aviollinen syntyperä, seksuaalinen suuntautuminen ja asuinpaikka.

Syrjintäsäännöksellä ei ole kielletty kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä. Olennaista on, voidaanko erilainen kohtelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Perustelulle asetettavat vaatimukset ovat kuitenkin esitöiden mukaan erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla korkeat.

Lain esitöiden mukaan syrjintäkielto koskee myös toimenpiteitä, jotka välillisesti johtavat syrjivään lopputulokseen. Menettelyn syrjivyyttä on arvioitava sen tosiasiallisten seurausten kannalta. Suosinta tai jonkin yksilön tai ryhmän asettaminen etuoikeutettuun asemaan on kiellettyä, jos se asiallisesti merkitsee toisiin kohdistuvaa syrjintää. Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään.

Tässä tapauksessa mietinnössä kuvatun kaltainen menettely johtaisi käytännössä siihen, että järjestäytymättömät työntekijät asetettaisiin epätasa-arvoiseen asemaan paikallisessa sopimisessa sillä perusteella, että he ovat päättäneet käyttää negatiivista yhdistymisvapauttaan. En pidä tätä hyväksyttävänä.

Mietinnössä on todettu, että myöskään työnantajaliittoihin kuuluvissa järjestäytyneissä yrityksissä sopiminen ei ole mahdollista, jos työpaikalla ei ole riittävästi ammattiliittoon kuuluvia työntekijöitä eikä siten luottamusmiestä ole valittu. Tämä on sinänsä totta. On kuitenkin huomattava, että liittyessään työnantajaliittoon yritys sitoutuu vapaaehtoisesti myös luottamusmiesjärjestelmään ja työehtosopimuksen määräämään sopimisjärjestelmään. Yritys voi näin ottaa huomioon mainitut seikat harkitessaan järjestäytymistä.

Järjestäytymättömän, yleissitovaa työehtosopimusta noudattamaan velvollisen yrityksen tilanne on erilainen. Se on päättänyt käyttää perustuslain turvaamaa oikeutta olla liittymättä työnantajaliittoon. Nyt nämä yritykset ja niiden työntekijät pakotettaisiin lainsäädännöllä luottamusmiesjärjestelmään paikallisen sopimisen osalta. Näin tehtäisiin siitä huolimatta, että lainsäädäntöön on jo vuonna 2001 nimenomaisesti järjestäytymättömiä yrityksiä varten luotu luottamusvaltuutettua koskeva sääntely, joka ei edellytä järjestäytymistä yritykseltä eikä työntekijöiltä.

Jo nykyisin säännöllisen työajan järjestelyistä voidaan sopia myös luottamusvaltuutetun tai koko henkilöstön kanssa. Tämän mallin hyödyntäminen koko paikallisen sopimisen toteutukseen saattaisi järjestäytymättömät yritykset yhdenvertaiseen asemaan järjestäytyneiden yritysten kanssa. Ratkaisu ottaisi kuitenkin huomioon ne erot, jotka liittyvät siihen, noudattaako yritys työehtosopimusta normaalisitovana (järjestäytynyt yritys) vai yleissitovana (järjestäytymätön yritys). Sopimisen rajat tulisivat aina työehtosopimuksesta. Malli asettaisi myös työntekijät keskenään yhdenvertaiseen asemaan.

Mietinnössä ei ole arvioitu edellä mainittuja seikkoja perusoikeuksien näkökulmasta.

Lopuksi

Totean lopuksi, että Suomen Yrittäjät on valmis hyväksymään lainsäädännön pohjaksi mallin, jonka mukaisesti paikallisen sopimisen työntekijöitä edustavaksi sopijakumppaniksi hyväksytään luottamusmiehen ohella myös luottamusvaltuutettu tai muu henkilöstön valitsema edustaja. Lisäksi Suomen Yrittäjät katsoo, että paikallinen sopimus on voitava työntekijöiden näin halutessa tehdä työnantajan ja henkilöstön kanssa yhdessä.

SY ei hyväksy mietinnössä esitettyä järjestelmää, jossa vain luottamusmies voi olla paikallisen sopimisen osapuoli silloin, kun työehtosopimus sitä edellyttää.

Suomen Yrittäjät
Janne Makkula
johtaja, varatuomari

» Lue tiedote: Hallituksen uskallettava toteuttaa ohjelmansa