Suomi on yritystensä summa 2.0 -aluekehittämisohjelma

Aluekehityksessä yrittäjät ja yritykset ovat suurin muutosvoima

Eri puolilla Suomea – kylissä, kunnissa ja maakunnissa – kohtaa tarinoita alueen vahvuuksista. Lähes aina menestystarina kertoo yrityksistä. Joku alueen yritys on tehnyt uuden innovaation, hyödyntänyt paikkakunnan vahvuuksia, hakenut sitkeydellään ja osaamisellaan paikkansa maailmalta tai muuten luonut elinvoimaa juuri sille seudulle. Tuollaisia yrityksiä ja ylpeydenaiheita tarvitaan kaikkialla Suomessa.

Vaikka tätä kirjoittaessa Suomi ja sen alueet elävät totutusta täysin poikkeavaa aikaa koronakriisistä johtuen, tuo väite ja tarina ei poistu. Se on entistä tarpeellisempi. Tarvitaan onnistumisia ja entistä enemmän uusia keinoja.

Julkisen sektorin tehtävä on luoda edellytyksiä yritysten menestymiselle. Kunta, maakunta ja alueella toimivat valtion viranomaiset luovat alustan, jolle yrittäjät ja yritykset rakentavat elinvoiman. Näin on normioloissa, mutta erityisesti kriisitilanteissa.

On tärkeä tunnistaa ja tunnustaa suomalaisten pk-yritysten merkitys. Jokaisen alueen on luotava edellytykset kehittyvälle ja käytännönläheiselle yritystoiminnalle, joka parantaa alueen kilpailukykyä sen omista lähtökohdista.

Tämä aluekehitysohjelma on entistä ajankohtaisempi koronakriisin myötä. Mutta vaikka tätä kriisiä ei olisikaan, tämä ohjelma olisi käyttökelpoinen. Jos jokainen alueen viranomainen, päättäjä tai tutkija, toteuttaa tätä ohjelma, oma alue menestyy.

Ohjelma sisältää myös itsestäänselvyyksiä. Maamme keskeinen haaste on yhä takelteleva kansainvälistyminen. On liian vähän yrityksiä, joilla on omia tuotteita ja palveluita suoraan vientiin.

Samalla on huomioitava se, että yhä useampi on yksinyrittäjä, joka toimii verkostomaisesti muiden pienyrittäjien kanssa. Tämän trendin vuoksi julkisen sektorin on hankinnoissaankin muutettava ajattelutapansa suurta ihannoivasta pientä arvostavaan.

Kun vertaillaan Suomen ja muiden pohjoismaiden alueperusteisen elinkeinopolitiikan keinovalikoimaa ja kokoa, Suomi suoriutuu vähillä resursseilla kohtalaisen hyvin. Pitkällä aikavälillä aluekehityksen ei saa perustua liiaksi epäterveisiin tukiin eikä aluepolitikka voi koostua vain EU:n alue- ja rakennepolitiikasta. Tärkeimmät vahvuudet ovat kullakin alueella itsessään.