Kansainvälinen kauppa
Tältä sivulta löydät tietoa seuraavista aiheista:
- Kansainvälisen kaupan suunnittelu
- Verokysymykset kansainvälisessä kaupassa
- Kaupan sopimukset ja ehdot
- Kaupan valmistelu ja toteutus
- Kuljetus, huolinta sekä riskienhallinta
- Kauppa EU:n sisämarkkinoilla
- Tavaroiden tuonti ja vienti EU:n ulkopuolisiin maihin
- Team Finland -verkoston palvelut
Kansainvälisen kaupan suunnittelu
Yrityksen perustavoiteena tulisi olla toiminnan kasvattaminen kannattavasti. Kansainvälistyminen on luonnollinen osa yrityksen kasvuprosessia. Suomessa on noin 58 000 pk-yritystä, jotka vievät tavaroita tai palveluita tai harjoittavat muuten liiketoimintaa ulkomailla.
Moni yritys on jo syntyessään kansainvälinen. Euroopan unioni on meidän kotimarkkinamme ja työtä voi tehdä mistä vaan.
Kansainvälistymisen ensimmäinen konkreettinen vaihe on kansainvälistymisstrategia, joka määrittelee, missä ja miten ulkomaisille asiakkaille tarkoitetut tuotteet valmistetaan ja miten ne ko. markkinoille toimitetaan. Yritys voi saattaa tuotteet ulkomaalaisille asiakkaille monin eri tavoin. Vaihtoehtojen vertailussa on oltava realisti, sillä tehdyt päätökset ohjaavat toimintaa kyseisillä markkinoilla vuosia eteenpäin.
Kansainvälinen kauppa eroaa kotimaan kaupasta, koska toimintatavat, kulttuuri ja arvot sekä kysyntä voivat olla erilaisia. Suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi tarvitaan tietoa markkinoista. Yrityksessä on käytävä läpi omat realistiset mahdollisuudet viennin, tuonnin tai muun kansainvälisen yhteistyön käynnistämiseen.
Mikäli yrityksellä on hallitus, tällä on oma roolinsa viennissä. Se päättää viennin aloittamisesta ja sen vaiheista yhdessä yrityksen johdon kanssa. Yksi keino päästä kiinni vientimarkkinaan voi olla ulkomaalainen hallituksen jäsen, joka hallitsee toimialan ja liiketoimintakulttuurin. Silloin pitää olla valmius maksaa palkkio hallituksen jäsenelle. Hallituksen tehtävä on valvoa, että strategisia tavoitteita saavutetaan ja että taloudelliset tavoitteet toteutuvat.
Jokainen maa tai markkina-alue vaatii omat analyysinsä. Erot yhden maan sisällä voivat olla valtavat. Joskus riittää pelkkä markkinoiden peruskartoitus, mutta eri sijoittautumisvaihtoehtoja harkitsevan yrityksen tulee tehdä syvällisempi markkinatutkimus.
Suunnitteluprosessiin kuuluu pitkän aikavälin suuntaviivojen arviointi sekä lyhyen aikavälin yksityiskohtaisempi suunnittelu. Business Finlandista voi saada rahoitusta markkinatutkimusta varten (Explorer-rahoitus).
Ulkopuolisia tekijöitä tarkasteltaessa tutkitaan mm. asiakkaat ja kilpailijat (suora vaikutus yritykseen) sekä poliittiset, taloudelliset, juridiset, sosiaaliset ja kulttuuritekijät (epäsuora vaikutus yritykseen).
Strateginen suunnittelu on pitkän aikavälin toiminnan sekä tärkeimpien perusperiaatteiden suunnittelua. Suunnittelun alkuvaiheessa tehdään päätös päämääristä ja tavoitteista sekä toimintatavoista ja organisaatiosta, joilla päämääriin aiotaan pyrkiä. Toiminnan käynnistäminen vaatii sekä taloudellisia että henkisiä resursseja, joten myös tarvittava rahoitus sekä keinot sen saamiseksi on selvitettävä jo ennalta. Lisäksi on huomioitava myös toimien kontrollointi, raportointi ja seuranta.
Kansainvälisen kaupan eri vaiheissa yrittäjä saa apua Team Finland -verkostolta sekä lukuisilta yksityisiltä toimijoilta Suomessa ja ulkomailla. Business Finlandin ohjelmien kautta voi päästä mukaan kansainvälisiin verkostoihin. Konsortiot, vientirenkaat ja osallistumiset kansainvälisille messuille ovat varteenotettavia keinoja päästä kansainvälisille markkinoille.
Suunnittelu voi rajoittua myös yksinomaan markkinointistrategiaan muiden perustoimintojen (tuotanto, rahoitus ja henkilöstöasiat) hoituessa kotimaassa. Jos vienti on pienimuotoista, erillistä suunnitelmaa ei yleensä laadita, vaan kotimaan markkinointi hoitaa viennin omien toimiensa ohella.
Vienti- ja markkinasuunnitelman pohjana voi hyödyntää seuraavaa muistilistaa:
- Mitä tuotteita tai palveluita, mihin ja miten? (valintaperusteet, kehittämis- ja sopeuttamistarve, kilpailu- ja menestystekijät)
- Tiedonhankinta kotimaassa ja ulkomailla (tarvittavat tiedot ja toimenpiteet niiden hankkimiseksi)
- Asiakaskohderyhmä, jakelutien valinta ja vientikanava (valintaperusteet ja keinot asiakkaiden löytämiseksi, myydäkö itse vai käyttääkö edustajaa?)
- Markkinointi, menekinedistäminen (välineet, toimenpiteet, kohderyhmä)
- Huomioitavat sopimukset (edustaja-, asiakas- ja huoltosopimukset, kuljetus- ja vakuutussopimukset)
- Vakuutustarve ja toimituslausekkeet (tuote- ja henkilöstövakuutukset, kuljetus- ja tavaravakuutukset)
Vientitoiminnan käytännön kulut ja budjetointi (markkinatutkimukset, investointitarpeet, tuotteen sopeuttaminen, markkinointimateriaali, jakelu- ja myyntikustannukset)
Markkinatutkimuksen jälkeen yhtiöllä tulisi olla riittävät tiedot kohdemarkkinasta ja edellytyksistä menestyä. Sitten on aika siirtyä suunnitellun kansainvälistymisprosessin toteutukseen.
Kauppakumppanin taustat tulee selvittää. Siinä voi käyttää Suomessa toimivia luottoyhtiöitä kuten Asiakastieto tai Bisnode. Myös luottovakuuttajat kuten Euler Hermes ja Atradius ovat varteenotettavia tietolähteitä. Business Finlandin -vientikeskuksista sekä Ulkoministeriön edustustoista voi myös olla hyötyä.
Suora vienti on yleisin kansainvälistymisen muoto. Sitä on selvästi yli puolella kaikista vientiä tai liiketoimintaa ulkomailla harjoittavista pk-yrityksistä.
Suosittu viennin liiketoimintamalli on myös jälleenmyynti: tavarat myydään jälleenmyyjälle, joka myy ne suoraan tai välikäsien kautta loppuasiakkaalle. Maahantuojat ovat usein jälleenmyyjiä.
Kauppaedustaja tai agentti myy päämiehen tuotteita ja palveluita ja toimii päämiehen nimissä. Agentti valmistelee kauppoja, jotka päämies laskuttaa. Tehdyistä kaupoista hän saa provision. Agenttien toimintaa säätelee EU:n agenttidirektiivi.
Franchising on varteenotettava vaihtoehto palveluyrityksen kansainvälistymisessä. Lisensointi on korkean teknologian yritysten keino kansainvälistyä. Projektitoiminta liittyy yleensä tuote- ja palvelukehitykseen.
Ulkomaisessa lisensioinnissa (fyysinen tuote) toiselle osapuolelle luovutetaan käyttöoikeus patenttiin, mallioikeuteen, tavaramerkkiin tai tekijänoikeuteen. Lisensioinnissa ei luovuteta itse oikeutta vaan annetaan ainoastaan käyttölupa. Lisenssin luovuttaja sitoutuu usein antamaan lisenssin ostajalle myös tietotaitoaan. Lisenssin myöntäjä saa sopimuksen mukaan korvausta eli lisenssimaksua (royaltya).
Verkkokauppa on nopea keino päästä kansainvälisille markkinoille. Verkkokaupan suosio kasvaa nopeasti.
Komissionääri toimii päämiehen lukuun omissa nimissään. Päämies päättää myyntituotteen hinnan. Komissionäärillä ei ole omistusoikeutta tuotteisiin. Myynnistä päämies maksaa komissiota. Esimerkkinä tästä ovat huutokaupat.
Ulkomainen yhteistyösopimus puolestaan voi koskea mitä tahansa toimintaprosessin aluetta. Esimerkkejä ovat yhteisostot, -varastointi ja -valmistus, tutkimus- ja kehitysyhteistyö sekä yhteismarkkinointi tai -jakelu.
Yhteistyötä voidaan tehdä keskinäisillä sopimuksilla tai perustamalla yhteistyötä varten oma yritys. Joint venturella tarkoitetaan tasaomistettua ulkomaalaista yritystä, joka myy tuotteen tai palvelun paikallisille markkinoille.
Ulkomaisessa sopimusvalmistuksessa yritys suunnittelee ja markkinoi tuotteen itse. Riski tuotteen myynnistä on viejäyrityksellä. Ulkomainen yritys sitoutuu valmistamaan yrityksen tuotteita korvausta vastaan varustaen tuotteet viejäyrityksen tavaramerkillä. Pääomaa ei sidota tuotantolaitteistoon tai valmistushenkilökuntaan vaan tuotekehittelyyn ja markkinointiin. Lisensiointiin verrattuna haittoja ovat oman myyntitoiminnan kustannukset. Menettely vaatii riskialttiimpana myös enemmän markkinatutkimusta ja taitoja.
Ulkomainen yhteisyritys toimii kahden tai useamman yrityksen yhteisomistuksessa. Projektiviennissä yritys siirtää omaa henkilökuntaansa paikan päälle suorittamaan jonkun palvelun.
Ulkomaisen myyntikonttorin tai tytäryhtiön perustaminen tarkoittaa pysyvän juridisen ja fyysisen toiminnan käynnistämistä ulkomailla. Toimintavaihtoehto edellyttää merkittäviä lisäinvestointeja mutta antaa kuitenkin paremmat edellytykset vientimäärien kasvattamiseen.
Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Vientiyrityksen ei tarvitse edes valmistaa tuotteittaan Suomessa. Riittää, että toiminnan tuotot päättyvät Suomeen.
Verokysymykset kansainvälisessä kaupassa
Kun yritys suuntaan kansainväliseen toimintaan tai vie tavaroita tai palveluita ulkomaille, ei välttämättä ensimmäisenä tule verotus mieleen. Veroasiat voivat kuitenkin vaikuttaa liiketoimintaan, eri valtioissa yritysten verotus toimii omalla tavallaan.
Ensin tulee arvonlisäverotus
Useimmiten yhtiö kohtaa verotuksen puolesta ensin arvonlisäverotuksen ja kohdemaassa toimivien henkilöiden ilmoittamisen, rekisteröinnin ja maksamisen kysymykset. Näiden verojen periminen ja ilmoittaminen tapahtuu tyypillisesti kuukausittain, eli verrattain nopeasti myynti- tai palkanmaksutapahtuman jälkeen. Yrityksen tuloverotuskysymykset taas tulevat eteen verovuosittain, joten nämä kysymykset eivät välttämättä ole yhtä kiireellisiä veroilmoittamisen näkökulmasta.
EU-alueella arvonlisäverotus pohjautuu samaan EU-tasoiseen sääntelyyn, jolloin esimerkiksi Suomen verohallinnon ohjeistus auttaa hyvin pitkälle. Huomattavaa on kuitenkin, että arvonlisäverotuksen ilmoittamisen käytännöt saattavat muissa valtioissa erota kotimaisista käytännöistä: minkälainen lomake annetaan ja minne. Ulkomaankaupan arvonlisäverotusta ohjeistetaan tarkemmin Verohallinnon vero.fi-sivuilla. Ulkomaankauppaa harjoittavan yrityksen on selvitettävä, maksetaanko myynnistä Suomen vai jonkun toisen valtion arvonlisävero.
Mihin valtioon yritystoiminnan verot maksetaan?
Suomalaisen yrityksen on maksettava Suomeen tuloveroa sekä Suomesta että ulkomailta saamastaan tulosta. Ulkomailta saatuun tuloon sovelletaan Suomen verotuksessa Suomen verolakeja, ja kirjanpidossa on noudatettava Suomen kirjanpitolakia. Tällaisessa tapauksessa on myös mahdollista se, että suomalaiselle yritykselle muodostuu verotuksellinen ns. kiinteä toimipaikka tähän uuteen kohdemaahan. Kiinteän toimipaikan muodostumisen seurantaan tulee yrityksen kiinnittää oma-aloitteisesti huomiota, koska usein kohdemaan viranomaiset valvovat kiinteän toimipaikan muodostumista takautuvasti ja siitä voi seurata lisäkustannuksia. Kiinteän toimipaikan muodostumiseen vaikuttavat suomalaisen yrityksen kohdemaassa tekemät sopimukset ja päätökset, ja rakennus, asennus- ja kokoonpanotoiminnassa toiminnan kesto (riippuen verosopimuksesta 6, 12 tai 18 kk).
Verosopimus tarkoittaa valtioiden välistä sopimusta verotuksen jakamisesta.
Kansainvälisessä liiketoiminnassa usealla valtiolla voi olla verotusoikeus samaan tuloon.
Valtioiden väliset verosopimukset varmistavat sen, ettei samaa veroa tarvitse maksaa useampaan valtioon.
Yritys voi myös perustaa toiseen valtioon uuden yhtiön. Tällöin verotus tapahtuu ulkomaisen kohdemaan lakien mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa yrityksellä on siis toimintaa sekä ulkomailla että kotimaassa; jolloin yrityksen tulee huolehtia siitä, että liiketoimet yhtiöiden välillä tapahtuvat markkinaehtoisesti. Tarkemmin liiketoiminnan harjoittamisesta ulkomalilla kerrotaan Verohallinnon sivuilla.
Mistä apua ja lisätietoa?
Kansainvälistyvälle yhtiölle on tietoa saatavilla monesta paikasta. Kotimaasta löytyy sekä julkisia että kaupallisia toimijoita, jotka auttavat yhtiötä kansainvälistymisen kysymyksissä; Verohallinolla on koottuna tietoja vero.fi-sivuille.
Suomen verohallinto ei voi ratkaista tai ohjeistaa muun maan verolainsäädännön kysymyksissä, sillä useimpien valtioiden verolait poikkeavat Suomen verolaeista. Mutta esimerkiksi pohjoismaiden verolait ovat hyvin samankaltaisia, joten niissä asioissa Suomen verohallinto yleensä voi auttaa muita valtioita enemmän.
Verotuskysymysten ennakolliseen neuvontaan ja ohjeistukseen löytyy Verohallinta apua vero.fi-sivuilta, tai ottamalla yhteyttä sähköpostilla.
Kaupan sopimukset ja ehdot
Kaupan ehtoja tulee pohtia tarkoin. Kauppasopimusten tarkoituksena on välttää tulkinta- tai muita ongelmia toimitusajoissa ja -määrissä, laadussa ja hinnoittelussa sekä toimituksen vastuukysymyksissä. Hyvän sopimuksen laadinta saattaa vaatia asiantuntija-apua.
Yritysten välinen kansainvälinen kauppa on vähän säänneltyä eli pääosin tahdonvaltaista. Kansainvälisessä sopimusoikeudellisessa käytännössä pääsääntönä on sopimusvapaus: osapuolet voivat vapaasti määritellä sopimuksensa sisällön. EU-maiden kansallisiin lakeihin sisältyy kuitenkin pakottavia säännöksiä, joista osapuolet eivät voi sopia toisin, erityisesti kilpailuoikeutta koskien. Tavoite on, että kauppa EU:n sisämarkkinoilla olisi mahdollisimman helppoa.
Yritykset solmivat ulkomaisten kauppakumppaniensa kanssa erilaisia sopimuksia, kuten toimitus-, lisenssi-, agentti- ja palvelusopimuksia (kuljetus- ja vakuutussopimukset jne.) sekä yhteistyösopimuksia.
Eri toimialaorganisaatioiden laatimia yleisiä sopimusehtoja ja hyviä sopimusmalleja voidaan käyttää apuna laadittaessa yrityksen kauppasopimuksia. Pidä mielessä, että sopimusmallit soveltuvat harvoin hyödynnettäviksi sellaisenaan. Selvitä mitä mikin kohta yrityksen kannalta tarkoittaa. Kaikissa tilanteissa tulee huomioida kauppatapahtuman erityispiirteet ja osapuolten kesken sovitut yksityiskohdat.
Ole tietoinen mahdollisista kansainvälisistä sopimuksista, joita tulisi hyödyntää. EU:n solmimista yli 40 vapaakauppasopimuksista voi olla yritykselle hyötyä. Näihin kannattaa tutustua.
Kansainväliseen kauppaan liittyy kotimaan kaupasta poikkeavia juridisia kysymyksiä. Esimerkiksi säännökset eivät ole yhtenäisiä, tai on vaikeaa ratkaista riitatilanteissa sovellettava lainsäädäntö tai tuomioiden täytäntöönpanokelpoisuus toisissa valtioissa. Oikeusriitoja saattavat aiheuttaa myös kulttuuri-, oikeuskulttuuri- ja kielierot sekä pitkät ja monimutkaiset kuljetukset.
Kansainvälisen kaupan sopimukset voidaan jaotella keston mukaan. Lyhytkestoisissa kaupoissa sopimus voidaan tehdä yksinkertaisesti osapuolten vain sopiessa, mitä myydään ja maksetaan. Kauppa toteutuu kummankin osapuolen suoritettua velvollisuutensa. Kansainvälisessä kaupassa on syytä laatia osapuolten allekirjoittama kirjallinen kauppasopimus. Vähintään tarjouksen ja siihen annetun hyväksymisen tulisi olla kirjallisia.
Suullisten sopimusten ongelmaksi saattaa muodostua osapuolten eriävä näkemys yksityiskohdista, ja riitatilanteissa suullisten sopimusten sisältöä on vaikea todistaa. Pitkäkestoisissa ja taloudellisia riskejä sisältävissä sopimuksissa kannattaa turvautua lakimiehen apuun.
Hallitse riskejä sopimuksilla
Riskejä voi vähentää hyvillä sopimuksilla, joissa osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on määritelty riittävän selkeästi ja laajasti. Sopimuskumppanien luotettavuudesta varmistuminen, riitaisuuksien ratkaisutapa ja lakiviittaus ovat myös osa riskienhallintaa. Sopimusriskien hallintaa on myös se, että sopimusosapuolet ovat ymmärtäneet sopimuksen yksityiskohdat samalla tavalla.
Tavallisimpia sopimusrikkomuksia ovat myyjän osalta itse tavaraan tai tavaratoimitukseen liittyvät virheet, myöhästymiset tai puutteet, ostajan puolelta kauppahinnan maksun viivästys tai laiminlyönti.
Yrityksen kannattaa pyrkiä suojautumaan kurssiriskeiltä tai ainakin varautua niihin.
Kansainvälistä kauppaa harjoittavan yrityksen keinoja kurssiriskeiltä suojautumiseen voivat olla ennakkomaksu, sopimusvaluutaksi euro, valuuttaklausuuli kauppasopimukseen, vienti- ja tuontisopimukset samassa valuutassa tai termiinisopimus pankin kanssa.
Poliittinen riski kasvaa eri puolilla maailmaa. Riesana ovat myös erilaiset kaupan esteet. Tällaiset ovat viranomaisvaatimuksia ja määräyksiä, jotka hankaloittavat tavaroiden ja palveluiden kauppaa. Poikkeavat standardit, tarkastus-, testaus- tai sertifiointivaatimukset sekä erilaiset kiintiöt ja kiellot lisäävät kustannuksia. Tullausmenettelyssä rajalla saatetaan vaatia erityisasiakirjoja ja maksuja. Myös Pohjoismaiden välillä on kaupan esteitä. Jos törmäät kaupan esteisiin EU:n sisämarkkinoilla niistä kannattaa ilmoittaa EU:n ylläpitämään Solvit-palveluun.
Kaupan valmistelu ja toteutus
Tarjous on myyjän näkemys hinnasta ja kaupan ehdoista. Oikealla vientihinnoittelulla on helpompi varautua myös lisätilauksiin. Vientitoiminnan erilliskustannukset tulee selvittää jo ennen tarjouksen tekemistä, jotta niitä voidaan huomioida tarjoushinnoittelussa.
Kansainvälisen kaupan maksu- ja rahoitusjärjestelyt ovat osa kaupan kokonaisuutta. Kauppahintaa laskettaessa tulisi huomioida vaikutukset, joita maksuaika, maksunsaannin varmistus ja maksutapojen kustannukset riskeineen aiheuttavat.
Tarjous
Tarjous on myyjän esitys hinnasta ja kaupan ehdoista. Tarjous voi olla myös kilpailu- ja markkinointikeino. Tarjous on sitova. Jos kaupasta ei tehdä erikseen kauppasopimusta, tarjous on mahdollisesti ainoa dokumentti, johon kaupan ehdot on kirjattu.
Tarjousmenettely voi lähteä liikkeelle joko yritykselle saapuneen tiedustelun tai tarjouspyynnön perusteella. Tarjous voi olla myös oma-aloitteinen, potentiaalisille asiakkaille suunnattu. Ennen tarjouksen kirjoittamista on selvitettävä yksitellen kaikki tarjouksen laatimiseen ja tavaran toimittamiseen liittyvät yksityiskohdat ja edellytykset. Tarjousvaiheessa on huomioitava mm. eri maiden lainsäädäntö, viranomaismääräykset, käytännön menettelyt ja erilaisten kauppatapojen mukanaan tuomat lisäkustannukset. Muista, että tarjouspyyntöihin pitää reagoida nopeasti.
Tullin rajoituskäsikirjasta saa tietoa voimassa olevista vientirajoituksista. Tuotteeseen saattaa liittyä myös erityismääräyksiä, ja sen standardienmukaisuudesta tulee varmistua. Tarjoukseen sisältyvä toimituslauseke vaikuttaa oleellisesti vientihinnoitteluun, joten viennin erilliskustannuksiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota laskelmia tehdessä.
Tuotteen myyntihinnan rajat määräytyvät tuotteen kustannusten, kysynnän ja kilpailutilanteen perusteella. Tuotteen kustannukset määrittelevät ehdottomasti hinnan alarajan, kysyntä markkinoiden salliman maksimihinnan ja kilpailutilanne hinnan, jolla tuotetta ko. markkina-alueella voi käytännössä myydä.
Vientihinnoitteluun liittyy kustannuksia, joita ei esiinny kotimaan markkinoilla. Ellei niitä osata huomioida, saattaa vientikauppa syödä kaupasta saatavan katteen, ellei jopa enemmän. Hinnoitteluun liittyvät perusteet vaihtelevat yrityskohtaisesti. Osa yrityksistä huomioi tarkasti kaikki laskettavissa olevat kulut, osa pitää hinnoittelun pohjana selkeästi seuraavaa yksinkertaistettua peruskaavaa:
Tuotteen omakustannushinta + viennistä aiheutuvat todelliset kustannuserät, mm.
tuotteen sopeuttaminen mahdollinen muutos vientituotteessa pakkauskustannukset erityisvaatimukset rahoituskustannukset, pankkikulut maksutavasta aiheutuvat kustannukset huolintakustannukset toimituslausekkeen perusteella aiheutuvat kustannukset kuljetus, vakuutus, rahti mahdollinen tuotevastuuvakuutus asiakirjakustannukset vahvistaminen ja legalisointi maakohtaisista erityisasiakirjoista aiheutuvat kulut + haluttu liikevoitto.
Maksuajat ovat myös kilpailutekijä. Selvitä jos Finnveran vientitakaus, vientitakuu, vientisaatavatakuu tai vekselitakuu sopii teidän tarpeisiinne.
Hinnoittelu
Oikealla vientihinnoittelulla on helpompi varautua myös mahdollisiin lisätilauksiin. Asiakasta tuskin kiinnostaa viejälle kaupasta mahdollisesti aiheutunut katevaje. Uudelleen ostavan asiakkaan intresseissä on saada tuote samalla hinnalla kuin aikaisemminkin tai mahdollisesti halvemmalla. Asiakkaat alkavat usein kaupan kasvaessa vaatia määräalennuksia, joihin hinnoittelussa on syytä varautua. Hinnanmuutokset ovat perusteltuja esimerkiksi toimituslausekkeen vaihdoksen, kustannusten nousun tai toimitukseen liittyvien oheispalvelujen perusteella.
Yksittäisen vientitoimituksen hinnoittelukaavaan lisätään kulueriä, jotka ovat liittyneet vientitoiminnan suunnitelmalliseen käynnistämiseen. Kuluja ei voi “kuolettaa” kokonaisuudessaan ja kerralla, vaan yritys laskee kohtuullisen aikavälin, jolle jyvitettyinä kulut voidaan ainakin osittain kattaa.
Tuotteen omakustannushinta:
- viennistä aiheutuvat todelliset kustannuserät (ks. edellinen kohta)
- markkinatiedon hankinta, markkinatutkimus
- mahdollinen patentointi
- vientimyynnin kustannukset
- esitteiden painatus, mainonta, messuille osallistuminen
- mahdolliset tavaranäytteet
- viennin vaikutus nykyiseen kapasiteettiin
- riskit vieraista olosuhteista jne.
Vientitoiminnan erilliskustannukset on selvitettävä jo ennen tarjouksen tekemistä, jotta kustannukset voidaan huomioida tarjoushinnoittelussa.
Maksutavat
Kansainvälisen kaupan maksu- ja rahoitusjärjestelyt ovat osa kaupan kokonaisuutta. Vaihtoehtoja vertailtaessa ja kauppahintaa laskettaessa tulee huomioida vaikutukset, joita myönnettävä maksuaika, maksunsaannin varmistus ja maksutapojen kustannukset riskeineen aiheuttavat.
Myyjän tulisi jo ennakkosuunnittelussa huomioida ja luoda itselleen suoja ostajan maksukyvyttömyyden tai -haluttomuuden varalta. Suojautumista edesauttavat oikean maksutavan valinta, vakuuden vaatiminen ostajalta, omistusoikeuden pidättäminen sekä sopiminen sovellettavasta laista ja mahdollisen riidan ratkaisupaikasta ja -tavasta.
Myyjällä ja ostajalla saattaa olla erilainen näkemys maksun erääntymisestä. Eräpäivän merkitys korostuu, mikäli kauppasopimuksessa käytetään viivästyssanktioita. Myyjän intressinä on saada maksu jo ennalta tai viimeistään toimituksen yhteydessä. Kauppahinnan maksaminen ennakkomaksuna ei kuitenkaan ole ostajan mieleen, koska ostajalla on riski etukäteen maksetun tavaran toimitusvarmuudesta.
Kansainvälisessä kaupassa tulee myös huomioida kotimaankauppaa huomattavasti pidemmät maksuajat, jotka voivat vaihdella 30–60 päivän maksuehdoista jopa 90–120 päivään. Pidemmät maksuajat aiheuttavat viejälle lisärahoitustarvetta ja kasvattavat oleellisesti luottotappioriskiä.
Kansainvälisen kaupan maksutavat
Tärkein seikka maksutavan valinnassa on maksun saannin turvaaminen. Maksutapa saattaa jopa vaikuttaa kaupan syntymiseen ja maksun perillemenoon. Maksutavat ovat myös tärkeä osa kaupan ehtoja.
- asiakkaan luotettavuus
- aikaisempi maksukäyttäytyminen
- kauppasuhteen kesto
- ostajan maa
- taloudelliset ja poliittiset olot
- kauppatapa
- tottumus
- markkinatilanne
- kaupan olosuhteet
- kummalla osapuolella kilpailuetu
- toimialan kauppatapa
- rahoituksen järjestäminen
- myytävä tuote tai palvelu
- tuotteen arvo
- tilauksesta valmistettava tuote vai sarjatuote
- yrityksen oma taloudellinen tilanne
- maksutavan nopeus ja varmuus
- kustannusvaikutukset
Jo kaupantekovaiheessa on syytä sopia, kumpi osapuoli maksaa pankkikulut. Tavallisin käytäntö on, että kumpikin osapuoli maksaa omat pankkikulunsa. Huomioitava on esimerkiksi, että kaikki perittävät toimeksiannon kulut jäävät viejän maksettavaksi, ellei muusta ole sovittu.
- maksumääräys (Payment Order)
- shekki (Cheque)
- perittävä (Collection, CAD)
- remburssi (Documentary Credit, D/C)
Maksumääräys ja shekki ovat avoimia maksutapoja, eli maksamiseen ei liity mitään ehtoja tai muita rajoituksia. Perittävä ja remburssi ovat asiakirjamaksutapoja, joissa pankki välittää maksun ohella myös maksamiseen liittyvät asiapaperit ja huolehtii maksutapaan liittyvien ehtojen täyttymisestä.
Yksityiskohtaisempaa tietoa kansainvälisen kaupan maksutavoista omasta saa pankista tai Finnverasta.
Rahoitus
Kansainvälisen toiminnan aloittaminen vaikuttaa yrityksen rahoitustarpeeseen.
Investoinnit tarvitsevat rahoitusta ja kasvava toiminta lisää käyttöpääoman tarvetta.
Rahoitustarpeen saattavat aiheuttaa myös pidemmät toimitus- ja maksuajat. Kansainvälisessä kaupassa maksuajan merkitys on noussut tärkeäksi kilpailutekijäksi. Luotonantoon sisältyvän riskin arvioiminen on tärkeää, ja myös mahdollisten tappioiden rahoittamiseen tulisi varautua (luottotappioriski, vientihinnoittelun epäonnistuminen).
Rahoitustarve liittyy tavalla tai toisella yrityksen kasvutarpeisiin ja kilpailukyvyn turvaamiseen. Yrittäjän oman panoksen lisäksi yritystoiminnan rahoitusta voi saada niin yksityisen sektorin kuin julkisenkin sektorin rahoituslähteistä.
Kuljetus, huolinta sekä riskienhallinta
Kuljetukset ovat keskeinen tekijä kansainvälisessä kaupassa. Kuljetusaikaa tärkeämpänä pidetään perille saapumisen ennustettavuutta ja luotettavuutta. Mikäli tavara ei ole ajoissa perillä, aiheutuu lisäkustannuksia. Kuljetusetäisyyksien vuoksi kuljetuskustannukset ovat iso kustannus.
Kuljetukset vaativat paljon suunnittelua. Incoterms eli toimituslausekkeet ovat Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) kauppaehtoja, jotka määrittelevät ostajan ja myyjän vastuun toimituksesta, tavarasta sekä kustannuksista.
Kuljetukset ovat olennainen osa yrityksen riskienhallintaa. Viejä voi hoitaa koko kuljetustapahtuman, mutta normaalisti käytetään ulkopuolista huolitsijaa tai kuljetusalan yritystä.
Incoterms on kokoelma kansainvälisessä tavarakaupassa noudatettava kauppatapojen määritelmiä. Sitä ylläpitää Kansainvälinen kauppakamari (ICC). Toimituslauseke on myyjän ja ostajan hyväksymä osa kauppasopimusta. Kukin toimituslauseke määrittelee oman kauppatapansa.
Kansainvälisessä kaupassa on olennaista, että myyjä ja ostaja pystyvät sopimaan mahdollisimman helposti ja selkeästi tavaroiden toimittamisesta. Toimituslauseke määrittelee myyjän ja ostajan välillä tavaran toimituksen ja toimituksen vastaanoton. Se määrittelee mm. osapuolten velvollisuudet tavaratoimituksessa, kustannusten jaon sekä riskin siirtymisen.
Toimituslauseke ei määrittele esim. myyjän ja ostajan välistä suhdetta, tavaran omistusoikeutta, maksuehtoja ja maksuaikaa sekä sopimusrikkomusten seurauksia. Toimituslausekejärjestelmä on Incotermsin lisäksi myös muita.
Incoterms-kokoelmaan on sisällytetty osapuolten velvollisuudet turvallisuutta koskevien tietojen hankkimisessa tai siinä avustamisessa. Uusitussa kokoelmassa on yksitoista lauseketta aikaisemman kolmentoista sijaan.
Muutos aikaisempaan on myös lausekkeiden uusi ryhmittely kuljetusmuodon mukaan kahteen ryhmään: kaikkiin kuljetusmuotoihin soveltuvat ja yksinomaan merikuljetuksiin soveltuvat lausekkeet.
Viejän kannalta hyviä toimituslausekkeita ovat.
- CPT – Carriage paid to (nimetty määräpaikka)
- CIP – Carriage and Insurance Paid to (nimetty määräpaikka)
- DAP – Delivered at Place (nimetty määräpaikka, osoite) – toimii hyvin EU:n sisämarkkinoilla ja yleisesti käytetty Suomen viennissä.
Vältettäviä toimituslausekkeita viejälle ovat
- DDP – Delivered Duty Paid – Myyjä vastaa tavaraa toimittaessa kaikista kustannuksista ja riskeistä sovittuun määräpaikaan saakka sekä kaikista tuontimuodollisuuksista määrämassa.
- DPU – Delivered at Place Unloaded – myyjä toimittaa tavaran ostajalle saapuvasta ajoneuvosta purettuna.
- EXW – sopii lähinnä kotimaakauppaan
Yksityiskohtaisempaa tietoa Incoterms-lausekekokoelmasta: ICC Suomen osasto tai Logistiikan maailman.
Pakkauksen ja tuotteen on kestettävä kaikissa kuljetusolosuhteissa, ja tavaran liikkuminen pakkauksen sisällä on estettävä. Jopa 70–80 prosenttia kaikista kuljetus- ja käsittelyvahingoista voitaisiin välttää pakkaamalla tuotteet niin, että ne kestävät normaalit kuljetus- ja käsittelyrasitukset.
Huomioitava on myös maakohtaiset pakkausasetukset kierrätysvelvoitteineen sekä muut erityis- ja eri osapuolten (valmistaja, varastointi ja kuljetus, kauppa ja asiakas) asettamat lisävaatimukset.
Pakkausluettelo
- Pakkausluettelo on kollikohtainen erittely lähetyksen sisällöstä joko kauppalaskuun sisällytettynä tai erikseen laadittavana lomakkeena.
- Jotkut maat vaativat erillistä pakkausluetteloa ja sen allekirjoittamista
- Erillinen pakkausluettelo voi nopeuttaa tullausta määrämaassa
Kansainvälisessä tavarakaupassa yritysten tärkeimpiä vakuutuksia ovat tuotevastuu- ja kuljetusvakuutukset. Vastuuvakuutusten voimassaoloalueen merkitys korostuu aluekohtaisten erojen vaikutuksesta riskin suuruuteen ja sitä kautta vakuutuksen hintaan.
Tavaroita koskevan kuljetusvakuutuksen tarvitsee osapuoli, jolla toimituslausekkeen mukaan on vaaranvastuu eli riski tavarasta kuljetuksen aikana. Erityisesti on huomioitava rahdinkuljettajan rajallinen vastuu kuljetusmuodoittain.
Vientikaupan vakuutusehtojen sisällön tunteminen on tärkeää. Vientikuljetukset vakuutetaan useimmiten englantilaisten Institute Carco Clauses A- tai C-ehtojen mukaisesti. Vientivakuutuksissa yleisimmin käytetty vakuutusmäärä on CIF- tai CIP-arvo + 10 prosenttia, ja vakuutuskirjaan merkitään yleensä ”from warehouse to warehouse”. Vakuutuskirja tulee toimittaa vastaanottajalle ennen tavaran saapumista, ja sen tulee sisältää toimintaohjeet tavaraa vastaanotettaessa sekä vahingon tapahduttua. Vakuutus voi hoitua joko kertavakuutuksena tai vuosisopimuksen kautta.
Kansainvälisessä kaupassa on enemmän riskejä kuin kotimaankaupassa. Suunnittelun lähtökohtana ovat toiminnalle asetetut strategiset tavoitteet sekä riittävien taloudellisten ja henkilöresurssien varaaminen. Viennissä kustannukset ovat usein odotettua suuremmat ja tulojen saaminen kestää odotettua kauemmin.
Riskeihin voidaan varautua ja osittain myös suojata. Suuri osa riskeistä on vältettävissä ennakkovalmistautumisella sekä myös terveellä järjellä ja arkipäivän käytännön toimilla.
Maksuehtoon ja rahoitukseen liittyviä riskejä ovat mm. sopimus- ja valuuttariski, rahoitus- ja korkoriski, asiakirja- ja vahinkoriski sekä ostajan maahan kohdistuva maariski. Tästä apua voit saada Finnveralta.
Myös kansainvälisen kaupan pidemmät kuljetusetäisyydet voivat aiheuttaa ennalta arvaamattomia ongelmia. Nämäkin hoituvat hyvällä suunnittelulla.
Henkilöstöriski voi olla esimerkiksi avainhenkilön työpaikanvaihto, joka varsinkin pienessä yrityksessä kansainvälisten toimintojen osalta on avainriski.
Markkinariskit puolestaan saattavat toteutua kilpailussa, teknologiassa, valuuttakursseissa tai muissa talouteen liittyvissä äkillisissä muutoksissa. Ei pidä myöskään unohtaa sopimuksiin liittyviä riskejä. Sopimussakot, vahingonkorvaukset, erimielisyydet tai saamatta jääneet tuotot vaikeuttavat yrityksen toimintaa ja taloutta.
Riskejä voidaan vähentää hyvillä sopimuksilla, joissa osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on määritelty riittävän selkeästi ja laajasti. Sopimuskumppanien luotettavuudesta varmistuminen, riitaisuuksien ratkaisutapa ja lakiviittaus ovat myös osa riskienhallintaa. Sopimusriskien hallintaa on myös se, että sopimusosapuolet ovat ymmärtäneet sopimuksen yksityiskohdat samalla tavalla.
Maakohtaisista asiakirjoista saa tietoa Business Finlandin julkaisemasta Laivauskäsikirjasta, johon on koottu yli 190 maan keskeiset tuontimääräykset. Se on alansa kattavin hakuteos.
Tuotteen siirtyessä maan rajojen yli tarvitaan erilaisia asiakirjoja riippumatta siitä, tapahtuuko toimitus EU:n sisämarkkinoilla vai EU:n ulkopuolelle.
Asiakirjoihin tulee sisältyä kaikkien osapuolten tarvitsema tieto, ja tietojen on oltava riittävän yksiselitteisiä ja helposti löydettävissä. Asiakirjoista on olemassa asiakirja-, maa- tai toimialakohtaisia ohjeita.
Kansainvälisen kaupan asiakirjat määräytyvät pääosin EU:n asettamien määräysten sekä kohdemaan viranomaisten vaatimusten perusteella. Huomioitava on myös ostajan mahdollisesti esittämät asiakirjavaatimukset. Kauppasopimuksen ehdot sekä toimitus- ja maksutapa vaikuttavat niin ikään asiakirjoihin ja siihen, kuka ne laativat tai hankkii. Asiakirjavaatimuksiin vaikuttavat myös tuote, sen mahdollinen luvanvaraisuus tai erillismääräykset, pakkausmääräykset ja se, onko kysymyksessä edunalainen, lopullinen vai väliaikainen vienti.
Asiakirjojen hankintaan ja täyttöön vaikuttaa mm. se, hoitaako tavaran kuljetuksen ulkopuolinen rahdinkuljettaja vai vastaako viejä toimituksesta itse omalla kalustollaan. Myös huolintaliikkeen käyttö jakaa asiakirjamenettelyn molemmille osapuolille.
Viejän (tuojan) on selvitettävä etukäteen kohdemaan viranomaisten asettamat omat asiakirjavaatimukset ja huomioitava myös asiakirjojen mahdollinen maksullisuus.
Kauppa EU:n sisämarkkinoilla
Tavaran myyntiä Suomesta toiseen EU-maahan ei ole vientiä vaan sisämarkkinakauppaa. Arvonlisäverolain mukaan kyseessä on yhteisömyynti.
EU:n sisämarkkinoilla yhteisötavarat liikkuvat joustavasti maasta toiseen pääsääntöisesti vain kauppalaskulla ja kuljetusasiakirjalla. Tulli-ilmoituksia ei tarvitse tehdä eikä tulleja maksaa.
Kauppa EU-maiden välillä
EU on tulliliitto, joten vientiä ja tuontia jäsenmaiden välillä ei tarvitse tulliselvittää. Yhteisökaupassa ei suoriteta maiden rajoilla tullaustoimenpiteitä eikä vaadita tullaukseen liittyviä asiakirjoja. Tullaus on sisäkaupassa korvattu Intrastat-tilastoinnilla.
Tavaran toimittamiseen tarvitaan pääsääntöisesti vain rahtikirja, joka sisältää seuraavat tiedot:
- lähettäjä (osoite, yhteystiedot, VAT-numero). ALV-tunniste eli VAT-numero muodostetaan Y-tunnuksesta siten, että numerosarjan alkuun lisätään maatunnus FI ja poistetaan tavuviiva.
- vastaanottaja (osoite, yhteystiedot, VAT-tunnus)
- lähetyksen sisältö (tuotteet yksilöityinä), CN-tullinimike, määrä kiloina ja muuna yksikkönä. 8-numeroinen CN-nimikkeistö käytetään vienti-ilmoituksissa sekä sisäkaupan tulli-ilmoituksissa.
- Rahtikirjasta tai muusta asiakirjasta tulee luotettavasti käydä ilmi, että tavaraerä on fyysisesti liikkunut Suomen rajan yli. Rahtikirja tulee myös säilyttää verottoman myynnin dokumenttina. Kauppalasku toimitetaan suoraan vastaanottajalle, koska sitä ei tarvitse esittää yhteisömaan tulliviranomaiselle. Postilähetyksissä riittää osoitekortti.
EU-maissa ulkomaankaupan tilastot kerätään kahdella eri järjestelmällä, ulkokaupassa tullaustietojen kautta ja yhteisömaiden välisestä kaupasta sisäkaupan Intrastat-järjestelmällä.
Intrastat on EU:ssa kytketty yhteisömaiden kansallisiin arvonlisäverojärjestelmiin. ALV-järjestelmään rekisteröinti onkin edellytyksenä sille, että yritys tai yhteisö tulee tiedonantovelvolliseksi sisämarkkinakaupastaan.
Määrittely tehdään tuonnista ja viennistä erikseen. Intrastat-ilmoitusvelvollisuuden arvokynnys vuosiviennissä on 600 000 euroa ja vuosituonnissa 600 000 euroa. Tilastoilmoitus on kuukausi-ilmoitus, joka on annettava siinäkin tapauksessa, että asianomaisen kalenterikuukauden aikana ei ole ollut lainkaan tilastoitavaa tuontia tai vientiä.
Sisäkaupan tilastoilmoitukseen sisällytetään vain tavaroiden tuonti jäsenmaista Suomeen sekä vienti Suomesta jäsenmaihin.
Puhdas palvelukauppa, johon ei liity tavaratoimitusta, jää tilastoinnin ulkopuolelle. Palveluiksi luokiteltavia ovat muun muassa tekijänoikeuden, patentin, lisenssin, tavaramerkin ja muiden sellaisten oikeuksien luovuttaminen, mainos-, konsultointi-, tuotekehittely-, kirjanpito- yms. palvelut sekä jotkut immateriaalipalvelut. Poikkeuksena on sähkön tuonti ja vienti sekä irtaimen esineen vuokraus, joka ilmoitetaan tilastoilmoituksessa, mikäli vuokra-aika on yli 2 vuotta.
Tietovälineelle tallennettu atk-erikoisohjelma katsotaan myös palveluksi, eikä sitä ilmoiteta tilastoilmoituksessa.
Lähes kaiken tavaran tilaaminen muista EU-maista on menettelyiltään melko yksinkertaista. Suurin ongelma sisäkaupassa, kuten ulkokaupassakin, on sopivan tuotteen ja tavarantoimittajan löytäminen ja varsinaisen kaupan ehdoissa onnistuminen.
Tuojana yksityishenkilö
- tuonti tullitonta, jos tuoja ei ole alv-velvollinen (yleensä yksityishenkilö) ja ostaa tavaran arvonlisäveron sisältävällä hinnalla
- ei maksa Suomessa arvonlisäveroa eikä hankintaa tarvitse ilmoittaa Tullille
- poikkeus: eräät uudet kuljetusvälineet.
Tuojana yritys
- Jos tuoja alv-velvollinen (yleensä yritys) ja tavara tulee arvonlisäverolliseen käyttöön, hankinta tullitta ja verotta.
Suomeen on maksettava kuitenkin arvonlisävero, joka ilmoitetaan kausiveroilmoituksella ja maksetaan verotilille. Tavaraa ei tarvitse tässäkään tapauksessa ilmoittaa Tullille.
Poikkeus: valmisteverojen alaiset tuotteet, kuten alkoholijuomat, tupakkatuotteet ja nestemäiset polttoaineet, joista kannetaan valmisteveroa, kun ne tuodaan maahan.
Verovelvollisten väliseen tavaran myyntiin ja eräisiin tavarasiirtoihin jäsenvaltiosta toiseen sovelletaan yhteisömyyntiä (tavaran myynti EU-maihin) ja yhteisöhankintaa (tavaran osto EU-maista) koskevia säännöksiä.
Erityissäännöksiä sovelletaan kuitenkin
- myyntiin kuluttajille
- kaukomyyntiin
- uusiin kuljetusvälineisiin
- muuta kuin elinkeinotoimintaa harjoittavien oikeushenkilöiden hankintoihin
- sellaisten yritysten hankintoihin, jotka eivät ole arvonlisäverovelvollisia.
- Yksityishenkilöille tapahtuva tavarakauppa perustuu erityisesti EU:n alueella alkuperämaaperiaatteeseen. Tavaroiden myynti verotetaan yleensä myyjän valtiossa, vaikka ostaja olisi ulkomaalainen. Yksityishenkilöllä, jonka kotipaikka on EU:n ulkopuolella, on kuitenkin tietyin edellytyksin mahdollisuus verottomiin tax free -ostoihin.
Verohallinnon valtakunnallinen palvelunumero arvonlisäverotukseen liittyvissä kysymyksissä on 010 193 390.
Vero-ohjeita ja lomakkeita saa verovirastoista sekä Verohallinnon sivuilta.
Laskumerkinnät EU-maiden välisessä kaupassa
Yhteisökaupan laskuja koskevat erityisvaatimukset. Yhteisömyyntiä koskeviin laskuihin myyjän on merkittävä myyjän ja ostajan alv-numerot. Myynnin verottomuus voidaan ilmoittaa esimerkiksi merkinnällä “Alv 0 % (Yhteisömyynti)“ tai “VAT 0 % (Intra-Community supply)“.
Myyjän on merkittävä myyjän ja ostajan alv-numerot myös yhteisökuljetusta, siihen välittömästi liittyviä palveluja, välityspalveluja, irtaimeen esineeseen kohdistuvaa työsuoritusta tai irtaimen esineen arvonmääritystä koskevaan laskuun, jos ostaja haluaa ostossaan käyttää jossakin jäsenvaltiossa annettua alv-numeroa.
Tavaroiden tuonti ja vienti EU:n ulkopuolisiin maihin
EU:n ulkopuoliseen kauppaan liittyy huomatta määrä kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä, ilmoituksia ja vaatimuksia verrattuna sisämarkkinakauppaan. Näihin pitää rauhassa totutella.
Tulli.fi-sivusto on kattava. Tullin kanssa pitää oppia asioimaan ja tullisanastoon tutustua. Tässä kappaleessa käsittelemme joitakin oleellisia tuontiin ja vientiin liittyviä asioita.
Tuonnilla tarkoitetaan tavaroiden tuontia EU:n ulkopuolisesta maasta. Tavara on tuontitullattava ennen kuin sen saa ottaa käyttöön tai myydä eteenpäin. Tavaran tuonnista EU:n tullialueelta mutta EU:n veroalueen ulkopuolelta kannetaan maahantuonnin arvonlisävero samalla lailla kuin tavaran tuonnista EU:n ulkopuolelta.
Maahantuonnin arvonlisäverotus kuuluu Verohallinnolle niissä tilanteissa, joissa maahantuoja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Arvonlisäverovelvollisten rekisterissä olevien maahantuojien on ilmoitettava maahantuonnin arvonlisäveroa koskevat tiedot Verohallinnolle oma-aloitteisesti arvonlisäveroilmoituksella.
Aineettomien hyödykkeiden ja palvelujen tuonti ei kuulu tullitoimintaan eikä vaadi tulli-ilmoittamista.
Jos tuot tavaraa Suomeen EU:n alueelta toisesta jäsenmaasta, kyse on sisäkaupasta eikä sinun tarvitse tehdä tulli-ilmoitusta eikä maksaa tulleja.
Maahantuonnin vaiheet
- Maahantuoja tilaa tavaran. Ennen kuin tilaat tavaran, selvitä tullinimike ja tavaraan kohdistuvat mahdolliset rajoitukset. Hanki hyvissä ajoin ennen tavaran saapumista asiointiin tarvittavat tunnisteet ja luvat
- Kuljetusliike ilmoittaa saapumisesta tavaraoista ja esittää ne Tullille. Kuljetusliike ilmoittaa saapumisilmoituksella Tullin antaman tunnisteen. Jollei tavarat tulli selvitetä heti, ne voidaan purkaa väliaikaiseen varastoon.
- Tuoja tullaa tavarat. Tullauksen voi tehdä tuoja tai hänen edustajansa. Tuonti-ilmoituksen voi antaa sanomailmoituksena tai netissä Tullin tuonti-ilmoituspalvelussa. Tavallisin tuonnin tullimenettely on tavaran luovutus vapaaseen liikkeeseen ja kulutukseen.
- Tuoja saa luovutus- ja tullauspäätöksen tullilta. Tullauspäätös on lasku, jolla tuoja maksaa kannettavat tullit, verot ja maksut. Jos tuojalla on Tullin myöntämä yleisvakuus- ja maksunlykkäyslupa, hän saa luovutuspäätöksen ja tavarat haltuunsa heti ja laskulle maksuaikaa. Ota huomioon, että luvan saaminen voi kestää neljä kuukautta. Jos maahantuojalla ei ole Tullin yleisvakuus- ja maksunlykkäyslupa, hän on ei käteisasiakas. Tavarat saadaan haltuunsa tullilaskun maksamisen jälkeen.
- Tuoja tai edustaja pitää arkistoida asiakirjat. Tuojan tai edustajan pitää arkistoida sähköiset tuontiasiakirjat. Arkistoitavia asiakirjoja ovat esimerkiksi tulli-ilmoitukseen ja tuontiin liittyvät kaupalliset asiakirjat. Arkistointiaika on kuusi vuotta plus kuluva vuosi.
Vastuu tavaroiden esittämisestä on (saapumisen) yleisilmoituksen tekijällä tai tämän edustajalla.
Lento-, meri- ja rautatieliikenteessä tavarat esitetään sähköisellä (saapumisen) esittämisilmoituksella. Maantieliikenteessä tavarat esitetään tullille rajatullitoimipaikassa antamalla kuljetusasiakirjat ja kertomalla saapumisen yleisilmoituksen MRN-numeron (se on Tullin järjestelmän antama tunnus, hyväksyessään tulli-ilmoituksen vastaanotetuksi).
Tavaroihin voidaan kohdistaa saapumisen yleisilmoitustietojen tai yleisilmoitustietojen perusteella tullitarkastuksia. Tulli ilmoittaa tavarat esittäneelle henkilölle ne tavarat, jotka tarkastetaan ja antaa luvan tuoda tavarat unionin alueelle.
Kuljetusvälineestä puretuilla tavaroilla on niiden esittämisen jälkeen väliaikaisesti varastoitujen tavaroiden asema. Tavaroille voidaan osoittaa tulliselvitysmuoto vasta niiden esittämisen jälkeen.
Euroopan unionin lainsäädäntö velvoittaa kuljetusliikkeitä antamaan tiedot sähköisesti EU:n ulkopuolelta kuljettamistaan tavaroista ennen kuin ne saapuvat EU:n alueelle. Saapumisen ilmoitukset annetaan Tullin Turvatietojärjestelmään (AREX), jolla on rajapinnat Tullin muihin järjestelmiin sekä muiden jäsenmaiden järjestelmiin. Näin Tulli varmistaa, että tavaroiden tuonti unionin alueelle on sallittua ja että tavarat on esitetty ennen kuin niille osoitetaan tulliselvitysmuoto. Tulli käyttää Turvatietojärjestelmää myös tullaamisen valvontaan.
Purkauslupa
Kun kuljetusväline saapuu kolmannesta maasta, sähköinen saapumisilmoitus on edellytys lastin purkamiselle. Kuljetusvälineen saapumisilmoitus ja purettavaa lastia koskeva esittämisilmoitus voidaan yhdistää, jos toimija haluaa. Yhdistetty saapumisilmoitus ja esittämisilmoitus on tällöin annettava ennen lastin purkamista. Purkauslupana toimii Tullin vastaussanoma.
Kun kuljetusväline saapuu unionimaasta, tavara voidaan purkaa ennen yleisilmoituksen ja esittämisilmoituksen tekemistä.
Tavaroiden saapumisen yleisilmoitus
Tavaroista, jotka tuodaan EU:n tullialueelle suoraan unionin ulkopuolisista maista, on tehtävä saapumisen yleisilmoitus. Ilmoitus täytyy tehdä kaikista kuljetusvälineessä olevista tavaroista.
Poikkeuksena ovat kuitenkin tavarat, jotka kuljetetaan unionin tullialueen aluevesien tai ilmatilan kautta pysähtymättä unionin alueella.
Saapumisen yleisilmoituksella annetaan ns. turvatiedot, joiden antaminen etukäteen on kaikille kuljetusmuodoille pakollista koko EU:ssa. Ilmoituksen tietoja käytetään turvallisuutta ja vaarattomuutta koskevan sähköisen riskianalyysin tekemisessä.
Saapumisen yleisilmoituksella tavarankuvaus on ilmoitettava tavanomaisen kauppanimityksen mukaan. Tavarankuvauksen sijaan voidaan ilmoittaa tullinimike neljän (4) numeron tarkkuudella.
Kuljetusliike on vastuussa saapumisen yleisilmoituksen antamisesta. Halutessaan kuljetusliike voi käyttää myös edustajaa ilmoituksen antamiseen.
Sähköistä saapumisen yleisilmoitusta voi käyttää myös tavaran unioniaseman ilmoittamiseen.
Tulli-ilmoitus
Kun tuodaan tavaraa Suomeen EU:n ulkopuolelta siitä, annetaan erilaisia ilmoituksia Tullille:
- saapumisen yleisilmoitus ennen tavaran saapumista EU:n alueelle, jos Suomi on ensimmäinen saapumispaikka EU:ssa
- yleisilmoitus ennen tavaran saapumista Suomeen, jos sitä tuodaan meri- tai lentoliikenteessä toisesta EU-jäsenvaltiosta
- saapumisen esittämisilmoitus tavaran saapuessa Suomeen
- saapumispaikalla sijaitsevan väliaikaisen varaston ilmoitukset
- passitusilmoitus, jos tavara siirretään EU:hun passitusmenettelyssä
- tulli-ilmoitus tavaran tulliselvitystä varten
- yhteinen tuloasiakirja (CED), ennakkoilmoitus tietyistä ei-eläinperäisistä rehuista ja elintarvikkeista
Vienti tarkoittaa unionitavaroiden vientiä EU-maiden ulkopuolelle. Vietävät tavarat on asetettava vientimenettelyyn antamalla niistä viennin tulli-ilmoitus.
Vienti-ilmoitus on annettava myös, kun tavaraa viedään EU:n veroalueen ulkopuolelle, esimerkiksi Kanariansaarille, ja kun tavaraa viedään Ahvenanmaalta muualle kuin Suomeen.
Vienti-ilmoituksen perusteella vientimaan tulliviranomainen muun muassa valvoo vietäviin tavaroihin kohdistuvia mahdollisia vientirajoituksia ja -kieltoja, kerää ulkomaankaupan tilastoaineistoa, torjuu terrorismia ja kansainvälistä rikollisuutta, kantaa mahdolliset vientitullit (näitä ei kanneta EU:ssa tällä hetkellä) ja valvoo vientitavaran poistumista EU:sta.
Tavaroiden myynti EU:n ulkopuolelle on arvonlisäverotonta. Tulli vahvistaa luovutuspäätöksen, ja poistumisvahvistetun luovutuspäätöksen avulla myyjä voi osoittaa sijoittautumisjäsenvaltionsa veroviranomaiselle myynnin arvonlisäverottomuuden perusteen.
Tuoja ja viejä tarvitsevat Tullista EORI-numeron kaupankäynnissä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. EORI on lyhenne sanoista Economic Operators Registration and Identification System.
EORI on EU:n laajuinen järjestelmä taloudellisten toimijoiden rekisteröintiä ja tunnistamista varten. Useimmissa tulli-ilmoituksissa EU:ssa vaaditaan EORI-numero.
Suomessa Tulli on EORI-rekisteröinnistä vastaava viranomainen, ja suomalaiset yritykset rekisteröidään aina Suomessa. EORI-rekisteröiminen tarkoittaa sitä, että Tulli myöntää yritykselle EORI-numeron, jota yrityksen tulee käyttää tunnisteena asioidessaan minkä tahansa EU-jäsenmaan tulliviranomaisen kanssa.
EORI-numero on muotoa: maakoodi FI + Y-tunnus.
Vienti-ilmoitus annetaan sähköisesti joko sanomailmoituksena tai Vienti-ilmoituspalvelun kautta. Joissakin tapauksissa vienti-ilmoituksen voi antaa myös suullisesti.
Viejä voi antaa vienti-ilmoituksen itse tai käyttää valtuuttamaansa edustajaa, kuten huolintaliikettä.
Vienti-ilmoitus kannattaa antaa hyvissä ajoin ennen vientitavaran lähettämistä, heti kun lähetystä koskevat tiedot ovat käytettävissä. Viimeistään se on annettava ennen tavaroiden poistumista Suomesta.
Vietävät tavarat pitää esittää tullille eli niiden on oltava aina tullin tarkastettavissa ilmoitukseen merkityllä sijaintipaikalla siihen asti, kunnes tulli on luovuttanut tavarat vientimenettelyyn ja antanut luovutuspäätöksen. Tullitoimipaikassa ei tarvitse käydä asioimassa silloin kun vienti-ilmoitus annetaan, ellei vientiin liity jokin tullin merkintöjä vaativa asiakirja.
Vienti-ilmoitus annetaan siihen tullitoimipaikkaan, jossa viejä sijaitsee tai tavarat lastataan tai pakataan vientikuljetusta varten. Suomessa toimivaltainen tullitoimipaikka on Sähköinen palvelukeskus, jossa sähköiset ilmoitukset käsitellään.
Jos tavaroiden arvo on enintään 3 000 euroa, eikä vietäviin tavaroihin kohdistu vientikieltoja tai -rajoituksia, vienti-ilmoitus voidaan antaa viimeisessä EU-maassa poistumispaikan tullille ennen tavaroiden poistumista unionin tullialueelta.
Asiointi helpottuu, kun selvität tarvittavat tiedot etukäteen. Esimerkiksi tulli-ilmoitusten tekemiseen tarvitset tarkat tiedot tavarasta. Jos tavaran tuonti tai vienti vaatii lupia, niiden pitää olla käytettävissä ilmoitusta tehtäessä.
Tavaran tullinimike määrittää kannettavan tullin ja muut maksut sekä mahdolliset muut vaatimukset ja tuontirajoitukset. Tullinimikkeen voi etsiä esimerkiksi Tullinimikepalvelu Fintaricin tai EU:n TARIC-hakupalvelun avulla.
Lisätietoa vienti-ilmoituksesta Tullin sivuilla.
Lisätietoa viennin asiointitavoista Tullin sivuilla.
Kuljetusliike hoitaa kuljetuksen
Kun lähetät tavaraa EU:n ulkopuolelle ja kuljetusliike huolehtii sen kuljetuksesta, sinun on annettava tullille vienti-ilmoitus ennen tavaran vientiä.
Voit antaa vientiselvityksen itse tai valtuuttaa esimerkiksi huolintayrityksen antamaan sen puolestasi.
Lisätietoa Tullin sivuilta kuljetusliikkeen hoitaessa tavaran kuljetuksen EU:n ulkopuolelle.
Vienti-ilmoitus – Sanoma-asiointi ja netti ilmoittaja
Lisätietoa Sanoma-asioinnin ja netti-ilmoittajien vienti-ilmoituksista Tullin sivuilla.
Tilanteet ovat seuraavat;
Suora vienti, jossa tavarat poistuvat EU:sta meri-, lento- ja rautateitse
- Suora vienti tarkoittaa, että vientitavaran lähtö- ja poistumistoimipaikka sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa Suomessa).
Epäsuora vienti, kun tavarat poistuvat EU:sta meri-, lento- ja rautateitse
- Epäsuorassa viennissä vientimenettely alkaa Suomessa, ja tavara poistuu EU:sta toisen jäsenvaltion kautta.
Tavarat poistuvat EU:sta maanteitse
- Tavarat ovat lähtevät esim. Venäjälle.
Ulkomaankauppaan ja tullaukseen liittyy paljon lyhenteitä. Nämä löydät Tullin sivuilta.
Tässä joitakin käytettyjä lyhenteitä;
AEO (Autorised Economic Operator) on toimija, jolle Tulli on hakemuksesta myöntänyt valtuutetun taloudellisen toimijan aseman. AEO on EU:n tullihallintojen myöntämä status.
AREX-tietojärjestelmässä käsitellään tavaroiden saapumista (arrival) ja poistumista (exit) tullialueelta. Järjestelmällä on yhteydet myös Tullin passitus-, tuonti- ja vientijärjestelmiin.
CCI (Centralised Clearance for Import) on tuonnin keskitetty tulliselvitys.
CDS (Customs Decision System) on EU:n yhteinen Tullipäätökset-järjestelmä. Sen kautta käsitellään monia lupia ja päätöksiä.
CN-nimikkeistö on EU:n yhdistetty nimikkeistö (Combined Nomenclature), jonka 8-numeroisia nimikkeitä käytetään sisäkaupan tilastoilmoituksissa ja viennissä.
DPE (Designated Point of Entry) EU:n rajoilla on nimetyt tuontipaikat, joiden kautta voi maahantuoda eläimiä, elintarvikkeita ja rehuja.
Viennin saatekirja EAD (Export Accompanying Document) kulkee tavaran mukana poistumistoimipaikalle.
EBTI-kyselyohjelmasta (European Binding Tariff Information) voi hakea EU:n eri jäsenvaltioiden myöntämät sitovat tariffitietopäätökset.
EDI (Electronic Data Interchange) on sähköisen tiedonsiirron tapa (suomeksi OVT). Tiedonsiirrossa käytettäviä tapoja ovat esim. EDIFACT tai XML.
Sähköistä vienti-ilmoitusta ELEX (Electronic Export System) käsittelevä Suomen tullin tietojärjestelmä.
EMCS (Excise Movement and Control System) on väliaikaisesti valmisteverottomana liikkuvien tavaroiden valvontajärjestelmä.
EORI on EU:n järjestelmä taloudellisten toimijoiden rekisteröintiä ja tunnistamista varten. EORI on lyhenne sanoista Economic Operators Registration and Identification System.
ICS (Import Control System) on saapumisen valvontajärjestelmä, jolla annetaan ilmoitukset yhteisöön saapuvista tavaroista.
Intrastat (Intra Community Statistics System) on EU-maiden välisen kaupan tilastojärjestelmä.
ITU on integroitu tulliselvitysjärjestelmä. Se kokoaa yhteen tuonnin tulliselvityksessä tarvittavat sovellukset, jolla Tulli hallinnoi tulliselvitysketjua.
Meke on tullin meriliikennekeskus, joka käsittelee alusliikenteen PortNet-tietojärjestelmään annettavat pakolliset viranomaisilmoitukset.
MRN-numero (Master Reference Number) on viite, jonka Tullin järjestelmä antaa hyväksyessään tietyt tulli-ilmoitukset vastaanotetuksi. Annettu MRN ilmoitetaan asiakkaalle hyväksymissanomassa. MRN-numero annetaan passitusilmoituksille, vienti-ilmoituksille ja tietyille saapumisen ja poistumisen ilmoituksille. Numeron käyttämisestä on annettu ohjeita kunkin sovelluksen omissa ohjeissa.
NCTS (New Computerised Transit System) on sähköinen passitusjärjestelmä.
RAPEX on (Rapid Alert System for Dangerous Non-Food Products) kulutustavaroita koskeva nopea hälytysjärjestelmä.
REX (The Registered Exporter system) on EU:n tietokanta, johon alkuperävakuutuksia ja -ilmoituksia laativien viejien on rekisteröidyttävä.
SAD (Single Administrative Document). on hallinnollinen yhtenäisasiakirja, joka toimii tulli-ilmoituksena. SAD-lomaketta käytetään tuontitullauksissa, asetettaessa tavaraa tullivarastointimenettelyyn tai todistettaessa tavaroiden yhteisöasemaa. Viennissä ja passituksessa lomake on käytössä vain poikkeustilanteissa.
Sähköinen palvelukeskus Spake käsittelee sähköiset tulli-ilmoitussanomat ja vastaa niihin liittyviin asiakaskyselyihin.
Sitova tariffitieto STT on kirjallinen päätös tavaraan sovellettavasta nimikkeestä.
TARIC (The integrated Tariff of the European Union) tarkoittaa EU:n yhtenäistettyä tullitariffia. Taric-kyselyohjelma on monikielinen tietokanta, joka sisältää kaikki EU:n tulli-, kauppa- ja maatalouslainsäädäntöön liittyvät toimenpiteet.
TAXUD (Taxation and Customs Union Directorate-General) on Euroopan komission tulli- ja veroasioiden pääosasto.
Kansainvälistä tavarankuljetusta koskeva TIR (Transports Internationaux Routiers) on
tullisopimus / passitusjärjestelmä.
UTK (Unionin tullikoodeksi)
UTU on Suomen tullin uusi tullaus- ja tariffijärjestelmä. Toteutus on osa EU:n laajuista tulliselvitysjärjestelmien kokonaisuudistusta.
EU:lla on yhteinen kauppapolitiikka. Se tarkoittaa, että markkinoillepääsyn ehdot EU:n ulkopuolisten maiden kanssa määritellään EU-tasolla. Yhteinen kauppapolitiikka kattaa tavaroiden ja palveluiden kaupan, henkisen omaisuuden, julkiset hankinnat sekä ulkomaiset suorat investoinnit.
EU:n kauppapolitiikan tavoitteena on lisätä eurooppalaisten yritysten kaupankäyntimahdollisuuksia poistamalla kaupan esteitä, kuten tullimaksuja, kiintiöitä ja standardien yhteensopimattomuutta, sekä takaamalla reilu kilpailuympäristö.
EU:lla on maailmanlaajuinen kauppasopimusten verkosto 76 maan kanssa tehdyn sopimuksen ansiosta (41 sopimusta). Nämä antavat merkittäviä mahdollisuuksia avata kauppaa näiden maiden kanssa.
EU:n kauppapolitiikkaan kuuluvat:
- Kauppasopimukset EU:n ulkopuolisten maiden kanssa
- Kaupan sääntely eurooppalaisten tuottajien suojaamiseksi epäreilulta kilpailulta
- Jäsenyys Maailman kauppajärjestössä (WTO), jossa sovitaan kansainvälisen kaupan säännöistä.
Kauppasopimuksia on monenlaisia:
- Talouskumppanuussopimukset tukevat kauppakumppaneiden kehitystä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maissa.
- Vapaakauppasopimuksilla voidaan avata markkinoita vastavuoroisesti teollisuusmaiden ja nousevien talouksien kanssa.
- Assosiaatiosopimukset syventävät taloudellisen yhteistyön lisäksi poliittista yhteistyötä.
- Tulliliitto – tavarakaupan vapauttamisen lisäksi sovitaan yhtenäisestä ulkotullista tuonnille kolmansista maista. EU:lla on tulliliitto Turkin kanssa.
Kaikkien sopimusten tavoitteena on vähentää kaupanesteitä ja edistää kauppaa ja investointeja. Lisäksi tavoitteena on harmonisoida niin teknologisia, kun tuotannollisia standardeja.
Kauppasopimusten hyödyntäminen – Access2Markets-palvelu
Access2Market-portaali helpottaa kansainvälistä kauppaa ja kauppasopimusten hyödyntämistä. Siitä löytyy EU:n kauppasopimusten yksityiskohtia. Tietoa tulleista, veroista, tuotevaatimuksista ja alkuperäsäännöistä. Tähän palveluun kannattaa tutustua rauhassa. Tietokannasta löytyy valtavasti tietoa ja menee hieman aikaa, ennen kun siitä saa kaiken hyödyn irti.
Maat, joiden kanssa EU:lla on vastavuoroinen kauppasopimus, myöntävät alennetun tullikohtelun tai tullittomuuden EU:n alkuperätuotteille. Alkuperäsäännöt ovat nimikekohtaisia, eikä niitä välttämättä myönnetä kaikille tuotteille.
Etuuskohtelun saaminen määrämaassa (sopimusmaassa) edellyttää, että vientituote on EU:n maan alkuperätuote. Etuuskohtelusopimuksessa selviää, millä edellytyksillä vientimaassa tuotettava tai valmistettava tuote voi saavuttaa alkuperäaseman (ns. alkuperäsäännöt).
Tuotteen on oltava joko kokonaan vientimaassa tuotettu tai riittävien valmistusvaiheiden kautta valmistettu. Alkuperäsäännöt ovat nimikekohtaisia. EU:n Access2Market työkalu on hyödyllinen apu.
Vapaakauppasopimuksissa annetaan tullietuuksia valtaosalle teollisuustuotteista ja monelle maataloustuotteille. Näiden sopimusten tuotekatteet ja tullinalennukset vaihtelevat.
Tuote on vietävä suoraan EU:sta sopimusmaahan. Suoran kuljetuksen vaatimus perustuu siihen, että tavaroiden on pysyttävä tullivalvonnassa kuljetuksen ja välivarastoinnin aikana.
Joidenkin tavaroiden vientiä on rajoitettu tai niiden vienti on kokonaan kielletty joko yhteisö- tai kansallisilla säännöksillä, esimerkiksi aseiden, ampumatarvikkeiden, kaksikäyttötuotteiden, kulttuuriesineiden ja otsonia tuhoavien aineiden vienti.
Jos vietävään tavaraan kohdistuu vientirajoitus, on viejän haettava vientilupa ao. rajoitusta hallinnoivalta viranomaiselta. Luvan numero on ilmoitettava vienti-ilmoituksessa. Suomessa Tulli on vientirajoituksia valvova viranomainen, mutta joitakin rajoituksia hallinnoivat muut viranomaiset, kuten sisäministeriö (aseet ja ampumatarvikkeet), ulkoministeriö (kaksikäyttötuotteet) ja Museovirasto (kulttuuriesineet). Lisätietoja vientirajoituksista ja niiden ilmoittamisesta vienti-ilmoituksissa
Tullin rajoituskäsikirjasta saat lisätietoa voimassa olevista vientirajoituksista. Rajoituskäsikirjaan on koottu yhteen vienti-, tuonti- ja kauttakulkurajoitukset, joissa Tulli on määrätty valvontaviranomaiseksi. Rajoituskäsikirja koostuu itsenäisistä osioista, jotka on ryhmitelty rajoitustenalaisten tavaroiden mukaan. Kunkin osion kohdalla selvitetään kyseiseen tavaraan liittyvät rajoitukset eri tullimenettelyissä.
YK:lla ja EU:lla on eräistä alueellisista vientikielloista ja pakotteista, jotka ovat toistaiseksi voimassa. Päätösten voimaan saattamisesta, täytäntöönpanosta ja raportoinnista vastaa ulkoasiainministeriö. Myös Yhdysvalloilla ja Britannialla on pakotteita, jotka voivat vaikuttaa yrityksen toimintaan.
Selvitä seuraavia kysymyksiä;
- Onko viennin määrämaa pakotteiden alainen. Vientirajoituksia pitää noudattaa myös silloin, kun tuotteet viedään kolmannen valtion kautta pakotteiden kohteena olevaan maahan.
- Rajoittavatko pakotteet tuotteidesi vientiä, jos vienti kohdistuu pakotteiden kohteena olevaan valtioon. Jokainen pakotejärjestelmä on erilainen. Vientiyrityksen pitää itse selvittää, ovatko tuotteet rajoituksenalaisia. Ulkoministeriöltä voi pyytää apua.
- Varmista, että liiketoimeen ei liity pakotelistattuja henkilöitä tai yhteisöjä.
Lisätietoa kansainvälisistä pakotteista ulkoministeriön sivuilla.
Lisätietoa maakohtaisista pakotteista ulkoministeriön sivuilla.
Team Finland -verkoston palvelut
Team Finland -verkosto edistää Suomen ja suomalaisten yritysten menestymistä. Team Finland -verkoston ydintoimijoita ovat Business Finland, Finnvera, ELY-keskukset sekä Ulkoministeriö.
Verkosto auttaa suomalaisia vientiyrityksiä maakunnista maailmalle. Ottamalla yhteyttä jonkin Team Finland -organisaation asiakaspalveluun saa yritys neuvontaa koko verkoston viennin edistämisen palveluista.
Valtion omistama Business Finland auttaa suomalaisia yrityksiä kansainvälistymään rahoittamalla tutkimusta ja innovaatioita. Yleensä Business Finland rahoittaa vain osan projektin kustannuksista.
Business Finlandin vientikeskuksissa työskentelee 140 asiantuntijaa yli 30 maassa. Nämä asiantuntijat sparraavat Business Finlandin asiakasyrityksiä kansainvälistymisen ja kasvun kaikissa vaiheissa. Tukea tarjotaan, kun yritys suunnittelee uudelle markkinalle menoa tai haluaa parantaa kilpailukykyään vanhoilla markkinoilla.
Business Finland -rahoitus
Voit hakea Business Finland -rahoitusta, kun haluat
- tehdä markkina- ja kilpailijakartoituksen
- tehdä liiketoimintasuunnitelman
- käynnistää perusteellisen tutkimus- ja kehitysprojektin
- selvittää patenttiasiat
- testata uutta konseptia tai tuotetta potentiaalisilla ulkomaisilla asiakkailla
- selvittää digitaalisuuden mahdollisuuksia
- kehittää ja arvioida yrityksesi johdon ja henkilöstön osaamista
- saada messuavustusta ulkomailla järjestettäville messuille
Explorer-tuoteperhe
Kun haluat mennä kansainvälisille markkinoille, Explorer-rahoituksen avulla voit palkata tai
hankkia osaamista. Rahoituksen avulla voit myös osallistua pk-yritysryhmässä ulkomaisille
ammattimessuille tai koota pk-yritysten ryhmän yhteisen viennin mahdollisuuksien selvittämiseen.
Market Explorer -rahoituksen avulla voit ostaa uutta tietoa ja osaamista, jonka avulla yrityksesi voi edetä uudella kansainvälisellä markkinalla. Rahoitus on
tarkoitettu vain ostettujen asiantuntijapalveluiden kustannuksiin. Business Finlandin myöntämän rahoituksen määrä on 5 000–10 000 euroa, ja se kattaa puolet asiantuntijapalveluiden hankintakustannuksista.
Exhibition Explorer -rahoitus. Jos haluat lähteä kansainvälisille messuille esittelemään valmista tuotettasi tai palveluasi, voit saada siihen rahoitusta Business Finlandilta. Exhibition Explorer-rahoitusta myönnetään vähintään neljän tukikelpoisen yrityksen ryhmälle, joka osallistuu toimialallaan merkittävään messutapahtumaan ulkomailla.
Talent Explorer -rahoitus. Kun haluat ulkomaille laajentaessasi palkata asiantuntijan, jolla on uuteen markkinaan liittyvää erityisosaamista, yrityksesi voi hakea Talent Explorer -rahoitusta. Rahoitusta voit käyttää vain palkattavan asiantuntijan kustannuksiin. Business Finlandin myöntämän rahoituksen määrä on enintään 20 000 euroa, ja se kattaa maksimissaan puolet palkattavan asiantuntijan kustannuksista (palkkakustannukset sivukuluineen ja mahdolliset matkakulut) ensimmäisten 6–12 kuukauden ajalta. Hankkeiden koko on siis enintään 40 000 euroa.
Group Explorer- rahoitus. Jos saat maailmanvalloitukseesi mukaan kolme muutakin yritystä, voitte saada ryhmänä rahoitusta esimerkiksi markkinaselvityksiin tai yhteisten liiketoimintamallien valmisteluun. Rahoituksen suuruus on 10 000–20 000 euroa per yritys.
Business Finlandin palveluita
Market Access -ohjelmat. Sinun kannattaa tutustua Market Access -ohjelmiin, jos haluat mennä
USA:n, Kiinan tai Kaakkois-Aasian markkinoille. Maailman huippuyliopistojen tutkintoa suorittavat ammattilaiset laativat yrityksellesi liiketoimintasuunnitelman kohdemarkkinoille.
Tiimit voivat työskennellä esimerkiksi seuraavien aiheiden parissa:
- Markkina-analyysi ja markkinoille meno -mallin analyysi
- Liiketoiminnan toteutettavuusanalyysi
- Tuoteanalyysi ja kehitysstrategia
- Liiketoimintasuunnitelma (ydinalueet, verkostoituminen, markkinointi, jakelu, rahoitussuunnitelma jne.)
Team Finland Market Opportunities. Kun haluat kansainvälistyä menestyksekkäästi, sinun
kannattaa seurata monipuolisesti eri markkinoiden mahdollisuuksia. Team Finland Market
Opportunities kokoaa yhteen Team Finland -verkoston tunnistamia myyntiliidejä, maakohtaisia
katsauksia sekä Future Watch -raportteja.
Future Watch tarjoaa yrityksellesi tietoa ja näkymiä kansainvälisestä liiketoiminnasta eri maissa
2–5 vuoden aikajänteellä. Lue lisää erilaisten markkinoiden mahdollisuuksista.
Jos haluat testata mahdollisuuksiasi Aasiassa tai Yhdysvalloissa ilman paikallisen yrityksen perustamista, sinun kannattaa hyödyntää Soft Landing -palvelua. Saat toimistopalvelut ja muutakin tukea arkipäiväisiin haasteisiisi. Paikalliset asiantuntijat myös tekevät yrityksellesi räätälöidyn market entry -suunnitelman. Verkostolla on tällä hetkellä toimistopisteitä viidessä paikassa: Shanghai, Hongkong, Singapore, New York ja Piilaakso.
Business Finland rahoittaa pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista ulkomaisiin kiihdyttämöohjelmiin. Kun osallistut, voit nopeuttaa markkinoille menoa, testata asiakastarvetta ja rakentaa liiketoimintaasi kohdemarkkinalla.
Team Finland -vierailut. Business Finland järjestää suomalaisille yrityksille vierailuja kohdemaihin yhteistyössä muiden Team Finland -kumppanien kanssa. Vierailuihin voivat osallistua kaikenkokoiset yritykset, jotka suunnittelevat kansainvälistymistä tai toimivat jo kansainvälisesti.
Expert Search. Expert Search -palvelun avulla yritys voi löytää itselleen sopivan konsultin tukemaan kansainvälistä kasvuaan.
Laivauskäsikirjapalvelu. Kun suunnittelet tai jo teet tavaravientiä, sinun kannattaa ehdottomasti käyttää käsikirjanasi Business Finlandin digitaalista laivauskäsikirjaa. Palvelu sisältää tiedot 190 maan tuontirajoituksista, vapaakauppasopimuksista, vaadittavista asiakirjoista ja erityistodistuksista, asiakirjojen laillistamisesta, tuotteiden pakkaus- ja merkintämääräyksistä, muista erityisvaatimuksista sekä tavaranäytteiden lähettämisestä.
Valtion omistamasta Finnverasta voit hakea lainaa, takauksia ja viennin rahoituspalveluita. Finnvera on vientitakuulaitos, erityisrahoittaja ja yritysten pankkirahoituksen täydentäjä. 90 prosenttia Finnveran asiakkaista on alle 10 henkilön yrityksiä. Finnvera on osa Team Finland -verkostoa.
Finnvera voi olla mukana monenlaisessa rahoitustarpeessa
Yrityskauppa. Kun ostat yrityksen, voit tarvita rahoitusta kauppahinnan maksamiseen tai investointeihin. Saatat tarvita myös käyttöpääomaa. Finnvera tarjoaa lainoja ja takauksia kattamaan pankin vakuustarpeita. Voit tehdä yrityskaupan joko liiketoimintakauppana tai osakekauppana. Liiketoimintakaupassa ostat toisen yrityksen liiketoiminnan eli esimerkiksi asiakkuudet, koneet ja brändin. Osakekaupassa ostat toisen yrityksen osakkeet tai osake-enemmistön.
Yrittäjälainan takaat henkilökohtaisesti. Sitä voi käyttää yrityskauppoihin. Yrittäjälainaa voidaan myöntää usealle saman yrityksen perustajalle tai osakkaalle.
Kun rahoitustarpeesi on suuri, harkitse joukkovelkakirjaa. Se soveltuu
esimerkiksi investointeihin, toiminnan laajentamiseen tai pääomarakenteen järjestelyyn.
Jos yrityksesi on toiminut yli kolme vuotta, voit hakea kasvulainaa merkittäviin kasvu- ja kansainvälistymishankkeisiin sekä yritysjärjestelyihin.
Jos sinulla on ulkomailla tytär- tai osakkuusyritys tai perustat sellaisen, voit hakea kansainvälistymisrahoitusta. Sillä rahoitetaan myös toimipaikan investointeja, kehittämistä tai kasvua. Tätä rahoitusta voit saada omaisuuden hankintaan tai osakepääoman korottamiseen ulkomaisessa tytär- tai yhteisyrityksessäsi.
Finnveran palvelut vientikauppojen rahoitukseen
Jos yrityksesi vie ulkomaille, voit saada Finnveralta monenlaista rahoitusta. Voit rahoittaa vientiäsi sekä suojautua luottotappioilta. Suuret vientikaupat voivat pysähtyä, jos rahaa ei ole.
Vientitakaus. Finnvera voi tukea yrityksesi vientiä takaamalla tarvitsemasi pankkirahoituksen.
Vientitakaus toimii vastavakuutena pankille tai muulle rahoittajalle, kun se myöntää yrityksesi puolesta vakuuden ulkomaiselle ostajalle.
Vientitakuu. Kun yrityksellesi on myönnetty vientitakuu, voit pidentää asiakkaasi maksuaikaa. Tämä voi auttaa kaupan syntymisessä. Vientitakuuta kannattaa hakea jo ennen kaupan syntymistä, mutta viimeistään ennen toimitusten käynnistymistä. Finnvera selvittää ulkomaisen asiakkaan luottokelpoisuuden luottotietojen ja tilinpäätöstietojen perusteella.
Vientisaatavatakuu. Kun haluat suojautua luottotappioilta vientikaupoissasi, joiden maksuaika on alle 180 päivää, sinun kannattaa hakea vientisaatavatakuuta. Takuu kattaa ostajasta johtuvan kaupallisen riskin, kuten sen, että asiakkaasi ei maksa laskujasi tai sen liiketoiminta on vaikeuksissa maan poliittisen tilanteen vuoksi. Voit käyttää vientisaatavatakuuta myös luoton vakuutena. Finnvera vakuuttaa lyhyen maksuajan vientikauppoja EU-maihin ja muihin läntisiin teollisuusmaihin vain rajoitetusti. Näihin maihin luottovakuutuksia kannattaa hakea yksityisiltä luottovakuuttajilta, kuten pankeilta.
Vekselitakuu. Vientikauppasi saattaa olla kiinni siitä, että pystyt järjestämään rahoituksen ulkomaiselle asiakkaallesi. Finnveralta haettavan vekselitakuun turvin pankki voi ostaa yritykseltäsi ostajan vekselin eli maksusitoumuksen. Samalla rahoituksen riskit siirtyvät Finnveralle. Yrityksesi saa kauppahinnan käteisellä.
Ulkoministeriön edustustojen Team Finland -palvelut ovat kaikkien suomalaisyritysten käytettävissä noin 90 maassa.
Edustustojen tarjoamat Team Finland -palvelut on jaoteltu kolmeen ryhmään:
1. Yhteyksien luominen
- Verkostoitumistapaamiset ja -tilaisuudet
- Viranomaiskontaktit, yrityskontaktit ja kontaktit muihin palvelutarjoajiin
- Team Finland -matkojen käytännön toteutus yhteistyössä Business Finlandin kanssa
- Suosituskirjeet yritysten avuksi
2. Tietopalvelut ja neuvonta
- Liiketoimintaympäristöä koskeva tieto eri asemamaista yritysten tarpeisiin ja tähän liittyvä yritysten sparraaminen.
- Poliittistaloudellista toimintaympäristöä koskeva yleisempi maakohtainen tieto (esim. maakatsaukset)
- Liiketoimintamahdollisuuksia koskeva tieto, esim. maiden merkittävät kansainväliset hankinnat
3. Apu yrityksille kaupanesteissä ja kaksikäyttötuotteet
- Edustustot auttavat yrityksiä niiden mahdollisesti kohtaamissa erilaisissa ulkomaankaupan esteissä (tullit, sertifioinnin, alkuperätodistukset, yms.)
- Ulkoministeriössä on myös oma erillinen yksikkö, joka yhdessä Puolustusministeriön kanssa myöntää vientilupia ns. kaksikäyttötuotteisiin.
Lisätietoja:
- Kauppapolitiikka-lehti sisältää ajankohtaista maa- ja toimialakohtaista tietoa.
- UM Team Finland -verkosto
Finnpartnership on Finnfundin ja ulkoministeriön rahoittama liikekumppanuusohjelma. Sen palveluita ovat liikekumppanuustuki, suomalaisia ja kehitysmaissa toimivia yrityksiä yhdistävä palvelu sekä neuvontapalvelut, koulutukset ja tapahtumat.
Liikekumppanuustuki voidaan käyttää paikallisen kumppanin löytämiseen, toiminnan suunnitteluun ja työntekijöiden koulutukseen. Matchmaking-hakutyökalulla voit löytää uusia liikekumppaneita kehittyviltä markkinoilta.
Elinkeino- ja ympäristökeskukset (ELY)ovat alueellisia julkisia toimijoita, jotka tukevat pk-yritysten perustamista, kasvua ja kehittymistä. Ne tarjoavat neuvonta-, koulutus- ja kehittämispalveluja sekä rahoitusta.
ELY-keskusten yritysrahoitus koostuu erilaisista kehittämisavustuksista, joita voivat saada
sekä aloittavat että toimintaansa laajentavat pk-yritykset. Rahoitettavien hankkeiden tavoitteena on edistää yritysten pitkän ajan kilpailukykyä. Sinun kannattaa olla yhteydessä ELY-keskuksien Team Finland -yhteyshenkilöihin yrityksen vientiin- ja kansainvälistymiseen liittyvissä asioissa.
Voit hakea yrityksellesi kehittämisavustusta kansainvälistymishankkeisiin oman alueesi ELY-keskuksesta. Hakemus on jätettavä ennen hankkeen aloittamista ja voit sisällyttää siihen esimerkiksi vienninedistämismatkoihin liittyvät lennot ja majoituskulut, mikäli ne ovat osa laajempaa ja suunnitelmallista kansainvälistymishanketta.
Tutustu Team Finlad -verkoston rahoituspalveluihin.
Osuuskunta Viexpo on Pohjanmaan ELY-keskuksen kansainvälistymisyksikkö. Se on osa Team Finland -verkostoa ja palvelee yritystäsi monipuolisesti vientipolun eri vaiheissa.
Kaupunkien ja kuntien kehitysyhtiöt ovat voittoa tavoittelemattomia yhtiöitä, joiden tavoite on lisätä alueen yritysten kasvua ja kilpailukykyä. Ne auttavat esimerkiksi yrityksesi kehittämisessä ja rahoituksessa.
Business Finlandin Expert Search -palvelun avulla yritys voi löytää itselleen sopivan konsultin tukemaan kansainvälistä kasvuaan.
Suomen Yrittäjien aluejärjestöillä on hyvät verkostot, joiden kautta saat apua yrityksen kansainvälistymisessä.
Suomalais-ruotsalainen kauppakamari auttaa yrityksiä Ruotsin markkinoihin liittyvissä kysymyksissä. Toiminta painottuu pk-yritysten auttamiseen ja valmentamiseen Ruotsin markkinoilla. SRKK palvelee yrityksiä suomen kielellä Tukholmasta käsin. SRKK tekee myös maksullisia toimeksiantoja.
EastCham Finland on asiantuntija- ja edunvalvontaorganisaatio. Osana Team Finland -verkostoa se tuottaa kansainvälistymispalveluita kaikille suomalaisille yrityksille. EastCham tunnistaa talouden signaalit ja tukee suomalaisten yritysten liiketoimintaa Keski-Aasian ja Etelä-Kaukasian markkinoilla sekä valmistautuu Ukrainan uudelleenrakentamiseen yhdessä yritysten kanssa. Lisäksi EastCham tekee pakoteneuvontaa.
Osuuskunta Viexpo auttaa yritystäsi kansainvälistymisen eri vaiheissa. Viexpo tarjoaa maksutonta vientineuvontaa yrityksille, jotka suunnittelevat viennin aloittamista, sekä yrityksille, jotka etsivät uutta näkökulmaa vientitoimintaansa. Neuvontapalveluiden lisäksi Viexpolla on maksullisia palveluita. Viexpo palvelee ruotsiksi ja suomeksi. Erityinen vahvuus ovat Pohjoismaat.
Saksan ulkomaankauppakamarien verkosto (AHK). Kauppakamari auttaa viennin kehittämisessä kilpailuanalyysistä asiakashankintaan, lakipalveluilla ja veroneuvonnalla. Saksan ulkomaankauppakamariverkosto palvelee yli 90 maassa ja sen palveluksessa on n. 2000 henkilöä. Suomalaisyritykset voivat käyttää verkoston palveluita samoihin hintoihin ja ehtoihin kuin saksalaiset. Apua voi luonnollisesti myös saada, kun suuntana on Saksa.
FinnCham -verkosto. Suomalaisyritysten yli 60 maahan perustamat kahdenväliset kauppayhdistykset, kauppakamarit ja killat tukevat yritysten kansainvälistymistä. Tavoitteena on liiketoimintakontaktien luominen Suomen ja kohdemaan välille. Keskuskauppakamari on koonnut nämä itsenäiset ja pitkälti vapaehtoisin voimin toimivat kauppakamarit yhteiseen Finncham-verkostoon. Ne tekevät kohdemaissa läheistä yhteistyötä Team Finland -verkoston kanssa.
Access2Market- tietokanta on hyödyllinen, jos viette tavaraa EU:n ulkopuolisiin maihin. Tietokanta on EU-komission siihen, että kauppasopimusten mahdollisuudet olisivat paremmin yritysten hyödynnettävissä. Tietokannassa on yli 120 maan tiedot tullitasoista ja tullaukseen tarvittavista asiakirjoista, vapaakauppasopimuksista, alkuperäsäännöistä ja mahdollisista kaupan esteistä.
Kansalaiset ja yritykset EU:ssa -tietokannasta löydät käytännön tietoa yrittämisestä EU:ssa. Haetko tietoa yritystoiminnasta EU:ssa ja sen ulkopuolella? Tässä osiossa on tietoa esimerkiksi verotuksesta, tuonnista ja viennistä sekä yritysten rahoitusmahdollisuuksista.
EU:n rahoitusportaalista löydät tietoa EU:n tukeman laina- ja riskipääomarahoituksen hakemisesta.
Euroopan pk-yritysportaalista löydät paljon tietoa pk-yrityksille tarjolla olevista EU-rahoitusmahdollisuuksista.
EU:n Enterprise Europe Network on maksuton pk-yrityksille kansainvälistymispalveluja tarjoava verkosto, jolla on asiantuntijoita yli 60 maassa.
Euroopan komission rahoittama verkosto tarjoaa yrityksellesi:
• yleistä kansainvälistymis- ja lakineuvontaa
• seminaareja ajankohtaisista aiheista
• tukea sopivan EU-rahoitusohjelman etsimiseen
• apua kansainvälisen yhteistyökumppanin hakuun
• palautekanavan, jossa voit kertoa EU-komissiolle kohtaamistasi sisämarkkinaongelmista
• analyysin yrityksesi kehittämiskohteista – suunnattu erityisesti innovaatiotoimintaan panostaville yrityksille.
Suomessa palveluita tarjoavat Business Finland, Helsingin seudun kauppakamari ja Turku Science Park. Asiantuntijoiden toimipisteet sijaitsevat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa, Mikkelissä ja Seinäjoella, mutta palvelut kattavat koko Suomen.