90-luvun lama heitti Tean pitkäksi aikaa muihin hommiin, mutta lopullisesti se ei hänen rakentamisintoaan tukahduttanut

Jos ei rakennustyömailla sukupuolijako edelleenkään kovin tasaisesti jakaannu, on siinä kuitenkin tapahtunut kehitystä siitä ajasta, kun Tea Boman itse valmistui rakennusmestariksi. Vuonna 1989 hänellä ei monia saman sukupuolen kollegoita työmailta juurikaan löytynyt. Ajoitus oli siinä mielessä surkein mahdollinen, että vain vähän myöhemmin Suomea kohtasi ennennäkemättömän synkkä lama. Siinä katkesi monen yrityksen lento. Yksi näistä oli myös silloinen rakennusjätti Haka-Rakentajat, jonka palkkalistoille Tea oli napattu – suoraan koulunpenkiltä. Lama seurauksineen tarkoitti hänelle pakollista uravaihtoehtoa. Rakennusalalle hän palasi vasta 20 vuoden tauon jälkeen.

Kesätyöpaikka voi vaikuttaa ratkaisevasti tulevaisuuden urasuunnitelmiin. Näin kävi ainakin kangasalalaisen Tea Bomanin tapauksessa. Hän pääsi 16-vuotiaana töihin maalausliikkeeseen.

– Se käsillä tekeminen kolahti heti ja pääsin ensimmäisestä päivästä alkaen oppimaan ja tekemään. Tämä saamani luottamus oli hieno veto omistajalta, hän kehuu.

Käsillä tekeminen vei voiton konttorihommista

Rakennusala kiehtoi myös vähän myöhemmin Tean pohtiessa jatkosuunnitelmia. Puntarissa oli arkkitehdin ja rakennusinsinöörin ura, mutta vielä enemmän vaakakupissa painoi käsillä tekeminen. Toimistohommiin hän ei halunnut

– Talorakennusmestari oli tässä mielessä sopiva vaihtoehto, koska halusin toimiston sijaan vahvasti juuri sinne raksalle ja konkreettisesti näkemään rakentamisen prosessin, hän kertoo.

Tea pääsi opiskelemaan rakennusmestariksi ja edusti oppilaitoksessaan, Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa, vahvasti vähemmistöä. Myös Tean vuosikurssilla naispuoliset kollegat olivat laskettavissa yhden käden sormin. Opinnot sujuivat ja Tea koki valinnan menneen aivan nappiin. Ajoituksellisesti hän oli kuitenkin auttamattoman huonoon aikaan liikkeellä.

JOS REMONTTI- tai siivoamiskohteen asiakas ei ole Tean lähtiessä paikalta, hänellä on tapana jättää jälkeensä kuvan tapainen ”Zorro-lappu”.

Suoraan duuniin

Kun Tea valmistui 1989 Tampereen teknillisestä oppilaitoksesta rakennusmestariksi, elettiin Suomessa vielä vahvasti nousukautta. Rakentaminen kävi kiivaana, eikä tuoreiden mestarien tarvinnut paljon töitä haeskella. Pikemminkin he olivat sitä ryhmää, joka käytiin kiskomassa työmaille heti valmistujaisjuhlista ja ihan mukavalla rahalla. Näin kävi myös Tealle. Hänet palkattiin valmistumisensa jälkeen töihin Haka-Rakentajille, aikansa rakennusjätille. Toimenkuva oli vastavalmistuneelle mestarille hyvin tyypillinen ”pikkumestarin” pesti.

– Eli käytännössä minusta tehtiin vastaavan mestarin oikea käsi, hän toteaa.

Raksakieli oli kaukana hovikelpoisuudesta

Tea myöntää, että vähemmistön edustajana työmaalla ei ollut aina helppoa. Jutut kun työmaakopeissa olivat sisällöltään sellaisia, joita nyky-yhteiskunnassa ei enää katsottaisi sormien läpi.

– Puheet joita siellä joutui välillä kuulemaan, olivat näin jälkeenpäin miettien sopimattomia, mutta toisaalta eihän siinä tuolloin auttanut muu kuin päästää ne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hän muistelee.

Toisaalta hän myöntää, että pahimpien juttujen laukojina eivät suinkaan olleet ne vanhat jermut eli perinteiset timpurit ja sekatyömiehet vaan pikemminkin nuoremmat työmiehet, joiden itsetuntoa nainen esimiehenä saattoi kolhia pahemman kerran. Asiattomuuksista huolimatta Tea ei harkinnut alan vaihtoa vaan päätökseen tarvittiin lama, joka kolahti päälle Suomessa heti vuosikymmenen vaihduttua.

Sitten lasahti laskukauden puolelle

Tean osalta työt loppuivat 1991, joten kauan hän ei työstään ehtinyt nauttia. Se ei kaiken kaikkiaan ole maailmanloppu, työpaikkoja tulee ja menee ja yrityksiä kaatuu. Tean kannalta ongelmaksi osoittautui kuitenkin se, että noihin aikoihin yrityksiä kaatui vähän enemmänkin, ja työpaikkatarjonta osoittautui pian olemattomaksi.

Vähän aikaisemmin kovaa meriittiä olleista mestaripapereista ei Suomen massatyöttömyydessä ollut kummoistakaan hyötyä. Tea opiskeli Tekussa oppilaitoksessa yhdyskuntateknikoksi ajatuksenaan, että lama taittuisi opintojen aikana. Valmistuttuaan suurin osa luokan oppilaista joutui kuitenkin suoraan työttömyyskortistoon. Massatyöttömyyden myötä töitä piti nyt ottaa sieltä mistä niitä sai.

– Olenkin sitten tehnyt ja kokeillut oikeastaan kaikkea muuta paitsi tankotanssia, hän naurahtaa.

Seuraavat 20 vuotta mennään pikakelaten

Toteamus on kärjistetty, mutta on siinä vähän perääkin. 90-luvun Suomessa työttömyysluvut huikentelivat parissa kymmenessä prosentissa, ja avoimia työpaikkoja oli todellakin vain marginaalisesti verrattuna nykyhetkeen. Tea oli kuitenkin päättänyt, tehdä työtä kuin työtä. Hänen ansioluettelonsa on edellä mainitusta syystä ehtinyt kehittyä varsin pitkäksi.

Koska seuraavat 20 vuotta kuitataan tässä tarinassa pikakelauksella, oheinen lista on kaukana täydellisestä, mutta suuntaa antava kuitenkin. Alkon myyjä, kaupan kassa, myymäläsuunnittelija, valaisintuoteryhmävastaava, sisustustuotemyyjä, lihatuoteryhmävastaava, visualisti. Tuossa on siis vain palkkatyöpuoli. Noihin vuosiin mahtuvat myös kolmen lapsen syntymät sekä muutot ensin Tampereelta Viitasaarelle ja sieltä Jyväskylän kautta takaisin Pirkanmaalle. Täällä asuntohaku kohdistui Kangasalle taloudellisista syistä. Tampereella viisihenkinen perheen vaatimat neliöt olivat selvästi hintavammat. Sittemmin koko perhe on kotiutunut Kangasalle erinomaisesti.

Insinööriarkuus

Vaikka työt olivatkin vieneet muihin hommiin, ei Tea ikinä täysin luopunut toiveistaan palata joskus rakennustöiden pariin.

– Työmaalle en enää haikaillut vaan töissä hankitut asiakaspalvelukokemukset innostivat hakemaan töitä asuntojen muutostöiden pariin, hän tuumaa. Ammattitaitoakin hän oli pitänyt yllä eli maalannut ja tapetoinut kotona ja kavereilla. Yrittäjä Teasta tuli ensimmäistä 2009. Silloin syntyi eZille-toiminimi.

– Pääasiallinen ajatukseni oli tehdä näyteikkunasomistuksia, esillepanoja ja myymälästailauksia, mutta samalla siinä tuli tehtyä myös muutama huoneistoremonttikin, yrittäjä kertoo. Samoihin aikoihin Tea rohkaistui hakemaan oman alansa töitä, kun Skanska haki asiakasvastaavaa.

– Olin aikaisemminkin huomannut asiakaspalveluinsinöörin tai muutospalveluinsinöörin työhakuilmoituksia, mutta koska niissä oli tuo insinööri jo tittelissäkin, niin en ollut niitä rohjennut hakea, Tea perustelee. Nyt haku meni hyvin, sillä Tea palkattiin hommaan. Kaikkiaan taukoa rakennushommista tulikin 20 vuotta.

Konkurssiin ajautunut talotehdas jäi palkkatyöuran joutsenlauluksi

Oma yritys jäi taka-alalle palkkatöiden myötä, ja seuraavina vuosina Tealle kävivät tutuiksi käytännössä kaikki isommat rakennusliikkeet eli SKANSKA, SRV, Lemminkäinen sekä YIT. Viimeisimmäksi palkkatyöksi jäi Omatalo, joka oli aikanaan Suomen suurin talovalmistaja. Omatalolla viettämiään työvuosia Tea muistelee lämmöllä.

– Tykkäsin siitä, että ilmassa oli paljon palloja. Työskentelin Omatalon asiakaspalvelupäällikkönä vastaten koko Suomen asiakaspalvelusta. Tiimissäni oli viisi työntekijää. Vastasin myös muuttovalmistalojen muutostöiden hinnoittelusta ja organisoinnista. Talotehdas oli kuitenkin talousvaikeuksissa, jotka huipentuivat konkurssihakemukseen tämän vuoden alkupuolella. Tea oli tehnyt päätöksensä jo vuotta aikaisemmin ja irtisanoutunut tehtävästään.

Toinen otto

Oli aika palata lyhyeksi jääneen yrityksen pyörittämiseen. Se tosin piti perustaa uudestaan. Kyllästyneenä pöytälaatikkoon uinumaan jääneen firmansa paperisotaan Tea oli ajanut eZille-yrityksensä alas vuonna 2015. Takaisin kaupparekisteriin se merkittiin syyskuun 1. päivä viime vuonna 2020.

– eZillen ideana on toteuttaa pieniä maalaus-, tapetointi- ja siivoustöitä, jotka asiakas pitkälti suunnittelee toteuttavansa itse, mutta aika ja rahkeet eivät välttämättä riitä. Tulen tekemään sen yhdenkin tehosteseinän, maalaamaan paneelikaton tai siivoamaan kodin lattiasta kattoon, yrittäjä esittelee ja muistuttaa, että hänen kauttaan onnistuvat tänä päivänä myös esteettömyyskartoitukset. Niihin hän hankki pätevyyden Suomen Invalidiliiton kurssilla viime vuonna. Tean nimi on Invalidiliiton esteettömyyskartoittajarekisterissä.

KUVASSA MUUTAMA yrittäjän kohteistaan napsima ennen ja jälkeen kuva.

Vapaus kiinnosti

Toistaiseksi yrittäjäuraa Tealla on takana tämän lehden ilmestymispäivänä tasan puoli vuotta ja yksi päivä. Kokemus on kuulemma ollut hyvä ja vastannut melko hyvin hänen odotuksiaan.

– Yksi minua yrittäjyyteen houkutellut ajuri oli mahdollisuus siihen, että saisin itse sanella, koska olen töissä ja mitä ja milloin teen TÖITÄ, hän kertoo. Yrittäjän mukaan hän on toistaiseksi onnistunut pitämään tekemänsä työtunnit varsin maltillisissa määrissä, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

– Toimistohommia en ole oikein ikinä saanut mahdutettua normaaliin työpäivään. Joskus illat saattavat venähtää työkoneella pitkiksikin.