Alzheimer-diagnoosi lopetti Kajn yrittäjyyden kuin seinään – Tuttavatkin hylkäsivät: ”Niin se vaan napsahti minullekin”

Turkulainen Kaj Söderman, 65, ajoi vielä parisen vuotta sitten koulukyytejä, kunnes työt ja yrittäjyys loppuivat kuin veitsellä leikaten.

Syynä oli Alzheimerin taudin diagnoosi.

– Kävin testeissä, joiden jälkeen lääkäri totesi, että minulla näyttää olevan Alzheimerin tauti ja muistihäiriö. Siinä lääkäri sitten kysyi, hyväksynkö diagnoosin. Eihän siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä.

Seuraavaksi keskustelu siirtyi Södermanin ammattiin ja yrittäjyyteen kuljetuspalveluissa.

– Minulle sanottiin saman tien, että en saa enää harjoittaa ammattiliikenteen palveluita.

Södermanille äkillinen tieto tuli täysin puun takaa. Hän pitää ratkaisua edelleen vääränä, sillä yritystoiminta olisi hänen mielestään pitänyt saada lopettaa rauhassa.

– Minun piti löytää heti seuraavalle päivälle korvaava kuski. Onneksi asia järjestyi. Kokonaisuutena pakotettu nopea yrityksen lopettaminen tuntui paskamaiselta. Se otti oikeasti päähän. Minulle olisi pitänyt antaa jonkinlainen mahdollisuus valmistautua yrityksen alasajoon. Nyt koko homma vaan kampattiin.

”Osasin odottaa”

Söderman toimi yrittäjänä eläkepäivillään, sillä hän halusi turvata arkeaan paremmalla tulotasolla. Yrittäjyyttä ehti kertyä kuutisen vuotta. Sitä ennen hän oli palkkatöissä.

Alzheimer-diagnoosin jälkeen Söderman mietti hetken töiden hakemista, mutta luopui lopulta ajatuksesta.

Diagnoosi ei tullut miehelle yllätyksenä, sillä hänen lähipiirissään oli ollut muita Alzheimer-tapauksia.

– Osasin jollain tavalla odottaa tätä. Äidilläni ja enollani oli sama sairaus. Sen takia olin käynyt testattavana parin vuoden välein. Niin se vaan napsahti minullekin. 

Söderman sairastaa lisäksi afasiaa, jonka takia hänen on välillä puhua ja saada sanoja ulos.

Arki muuttui välittömästi

Työelämässä viihtyneelle miehelle pahinta oli aluksi tekemättömyys. Kun työt loppuivat kuin seinään, tekemistä piti alkaa miettiä aivan uudella tavalla. Pitkät lenkit koiran kanssa tarjosivat ensiapua.

– Sain elvytettyä takavuosien kuvausharrastukseni. Kävin joitakin kamerakursseja ja aloin taas kuvaamaan lähinnä maisemakuvia. Sellainen luova harrastus merkitsee minulle paljon. Pidän kuvaamisen visuaalisuudesta ja erilaisten kuvakulmien miettimisestä.

Alzheimerin tauti on muuttanut radikaalisti arkea, vaikka Södermanilla on käytössä niin sanottu jarrulääkitys.

– On tärkeää löytää itselle parhaiten sopiva lääkitys. Ensimmäinen lääke oli sellainen, ettei mikään pysynyt sisällä enkä meinannut jaksaa pysyä pystyssä.

Nykyinen lääke on toiminut huomattavasti paremmin, mutta sillä on myös haittapuolensa.

– Lääke jarruttaa sairauden etenemistä, mutta se jarruttaa paljon muutakin. Haavan paranemin en kestää paljon normaalia pidempään.

Söderman harrastaa kävelyjalkapalloa. Jos siellä tulee vamma, toipuminen on hidasta Alzheimer-lääkkeen takia.

”Kun vaimo sanoo, että tuo kaupasta sitä ja tätä, ainakin yksi kolmesta asiasta unohtuu.”

Kaj Söderman

”Ota härkää sarvista kiinni”

Söderman pyrkii elämään arkeaan mahdollisimman samalla tavoin kuin ennen diagnoosia. Hän on huomannut, että sairaus on edennyt.

– Välillä tulee jonkinlaisia hahmotusongelmia. Kun vaimo sanoo, että tuo kaupasta sitä ja tätä, ainakin yksi kolmesta asiasta unohtuu. Jos mukana on muistilappu, unohdan tarkistaa kauppalistan siitä. Se on vähän sellaista hosumista.

Sisältöä arkeen Söderman on saanut aktiivisesta toiminnasta Muistiliitossa. Hän käy paikallisessa työikäisten ryhmässä, josta jokainen osallistuja saa vertaistukea. Söderman on lisäksi mukana Muistiliiton valtakunnallisessa toiminnassa.

Omaa muistiaan ja tilannettaan epäileville Södermanilla on selkeä neuvo.

– Ota härkää sarvista kiinni. Yrittäjällä on mielessä paljon asioita, mutta jokaisen pitäisi kriittisesti miettiä, onko kyse stressistä vai muistihäiriöstä. Muistiliitolla on muistitestejä, joilla voi itse testata tilannettaan. Kannattaa istua rauhassa alas, rauhoittua ja tehdä testi.

Söderman on huomannut lähipiirissään, että ihminen saattaa lykätä testeihin hakeutumista ja pimittää omaa tilannettaan. Hän itse hakeutui ensimmäiseen testiin viisikymppisenä.

– On hyvä saada tieto mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Ystävät hylkäsivät

Diagnoosin jälkeisinä vuosina Södermanin ystäväpiiri on kaventunut merkittävästi. Hänen mukaansa yli puolet entisistä tutuista ja kavereista vain hävisi jonnekin.

– Moni pelkää, mutta on vaikea tietää, mitä. Olen ihan sama ihminen kuin aikaisemminkin, vaikka vastaan välillä vähän oudosti. Sama huumorintaju minulla on edelleen. Silti ihmiset karttavat. Onneksi osa tuttavista on alkanut ymmärtää, että olen todellakin se sama Kaj.

Tärkein tuki arjessa on ollut oma puoliso.

– Jos minulla ei olisi ymmärtävää ihmistä vieressä, elämä olisi toivotonta.