Anne Martikaisen oli tehtävä vaikea päätös, kun polvet pettivät alta – Liperin viimeinen kahvila sulkeutui, eikä yrittäjä aio jakaa rakastettuja reseptejään

Anne Martikainen vastaa puhelimeen kiireiden keskeltä. Hän on tyhjentämässä Liperin keskustassa sijaitsevaa entistä kahvilaliiketilaa.

Martikaisen, 61, vuonna 1995 perustama konditoria-kahvila Mocca sulkeutui yrittäjän terveysongelmien takia. Ensimmäiset merkit tulivat kymmenisen vuotta sitten, kun polvet alkoivat reistailla. Sittemmin nainen on leikattu useaan otteeseen.

– Molemmat polvet on vaihdettu, lonkan nilvelpussi ja selkä leikattu, Martikainen luettelee.

– Kuntoutuspoliklinikan lääkäri sanoi, että työt on nyt tehty, Sitä piti uskoa.

Martikainen on tehnyt yksinyrittäjänä kaiken itse. Kun liikkumisesta tuli lähes mahdotonta eikä tavaroiden kantaminen enää onnistunut, vaihtoehtoja ei ollut. Liikkeen tyhjentäminen käy työstä, mutta onneksi apuna on läheisiä.

Kahvilayrittäjyyden ohella Martikainen teki vuosien ajan iltatöitä omalla maatilallaan. Kun varhain aamulla kahvilassa käynnistynyt työpäivä loppui neljältä, hän suuntasi rehuntekoon, traktorihommiin tai iltalypsylle.

Pellot vuokrattiin ja karjasta luovuttiin kolmisen vuotta sitten, kun hänen miehensä jäi eläkkeelle. Aikanaan kondiittoriksi opiskellut Martikainen perusti kahvilan pitkälti siksi, että maatila ei elättänyt kahta ihmistä.

Leipominen ei lopu

Sairaalareissujen aikana Martikainen piti kahvilansa suljettuna, mutta palasi kerta toisensa jälkeen sorvin ääreen. Pisimmillään kahvila oli kiinni neljä kuukautta.

Nyt liiketoiminta on myynnissä, mutta varmuutta ostajasta ei vielä ole. Liperin keskustassa ei tällä hetkellä ole yhtäkään kahvilaa.

– Hirveä puute se tulee olemaan, mutta minkäs minä sille voin. Asiakkaat ovat suruissaan, mutta joskushan yritystoiminta on lopetettava joka tapauksessa. Olen saanut asiakkailta paljon kiitosta hyvistä tuotteista. Reseptejäni en kuitenkaan aio jakaa kenellekään, vaikka uusi yrittäjä löytyisikin.

Martikainen on hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Tällä hetkellä hänen toimeentulonsa on Kelan päivärahan varassa.

Kahvilan taikinakoneita Martikainen ei ole halunnut myydä, sillä hän aikoo jatkaa sillä leipomista kotioloissa.

– En rupea tekemään taikinaa käsin, jos olen 30 vuoden ajan tehnyt sen koneella. Jatkossa aion leipoa kotitarpeiksi. Leipominen on ollut minulle työ ja harrastus. Meillä on tontilla toinen rakennus, joka laitetaan siihen kuntoon, että saan sinne Arabian 460 erilaista kahvikuppia ja leipomiseen soveltuvan tilan.

Martikainen olisi toivonut pystyvänsä jatkamaan kahvilayrittäjänä eläkepäiviinsä asti, mutta kohtalo päätti toisin.

– Haluja olisi ollut, mutta ei tämä enää tästä parane. Töiden ohessa en pysty kuntouttamaan itseäni, koska päivät kuluvat työnteossa. Nyt yritän saada kuntoutettua itseni niin, että pääsen ainakin toisesta kyynärsauvasta pois.

Omasta jatkostaan Martikainen tietää ainakin sen, ettei pullien leipominen lähipiirissä lopu.

– Minulla on neljä lastenlasta. Olen luvannut opettaa heidät leipomaan.