Asikaisen askelissa – Näin pientilan pojasta tuli suuryrityksen johtaja – OSA 2

Tapahtunut tähän mennessä: Tämän artikkelin ykkösosa julkaistiin edellisessä Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä. Suosittelemme sen lukemista etukäteen. Sen voit lukea verkosta Pirkanmaan Yrittäjien kotisivuilta.

– Sotalapsi syntyy

– Pienviljelijäperheessä oppi työntekoon

– Arestiherkkä kujeilija

– Ammattikoulussa syntyi into oppimiseen

– Insinööriksi Jyväskylästä

– Pääkaupunki ja Postin jättiprojekti

– Kilpailija kaappasi Tampereelle

– Burnout pakotti uusille laduille eli yrittäjäksi.

Työpaikastaan jaksamissyistä irtisanoutunut Aulis Asikainen otti suosiolla parin viikon aikalisän, ja vetäytyi tuttuihin maisemiin eli Heinävedelle. Ikää miehellä oli mittarissa 38 vuotta, ja nyt piti päättää, mitä sitä tulevaisuudessa oikein tekisi. Ei hänellä tosin mitään villejä uranvaihdossuunnitelmia ollut mielessään. Suunnittelijana hän tiesi olevansa pätevä ja hän tykkäsi työstään. Ja kun kerran se insinööritutkintokin oli plakkarissa, hölmöhän sitä olisi hukkaan ollut heittää. Yrittäminen kiinnosti, sillä siinä saisi mahdollisesti itse päättää tekemisiään. Tämän kaltaisin päätelmin Aulis palasi Tampereelle. Oli aika kääriä hihat.

22 neliötä Sarvikselta

Yrittäjäksi ryhtyminen tarkoitti Aulis Asikaiselle hyppyä tuntemattomaan, sillä minkäänlaista kokemusta miehellä ei tältä saralta ollut. Sen verran Nekalan Konepajan lopputilirahasta oli jäänyt kouraan, että Asikainen sai vuokratuksi 22-neliöisen työhuoneen Sarviksen tiloista Hatanpäältä. Insinööritoimiston perustaminen ei sinänsä kustantanut omaisuuksia, sillä firman kiistatta arvokkain pääoma löytyi Auliksen pääkopan sisältä ja muut investoinnit olivat melko vaatimattomat.

– Puhelinliittymä ja piirustuspöytä olivat ensimmäisen päivän hankintoja. Tussit jätin vielä sillä kertaa ostamatta, Aulis muistelee.

Niin ja tietysti insinöörin sotisopa vaati vielä valkean kauluspaidan sekä rintapieleen asetettavan laskutikun. Sitten Asikainen olikin jo miltei valmis. Tietokone ei vielä tuolloin kuulunut hankintalistaan. Digivallankumoukseen oli vielä vuosia.

Nyrpeältä pankkiirilta irtosi sentään hyvä neuvo

Ensimmäinen yrittäjänä tehty pankkireissu on jäänyt mieleen. Eikä pelkästään hyvällä. Suhtautuminen kun oli penseähkö.

– Kyllähän siinä vähän minua katsottiin kuin halpaa makkaraa, mutta tilin sentään suostui johtaja avaamaan, Aulis muistelee. Toisaalta yhden hyvän neuvon Aulis tuolla pankkikeikalla sai. Auliksen lähtiessä pankinjohtaja muistutti tuoretta yrittäjää hankkimaan tilitoimiston ja hyvän tilintarkastajan.

– Se neuvo kantaa tänäkin päivänä. Monessa kohdassa tilitoimisto on ollut yrittäjän tärkein kaveri. Monta kertaa sieltä on tullut ratkaisu haasteeseen ja vielä useammin jo etukäteen neuvoja, minkä johdosta haasteisiin ei ole edes jouduttu, Asikainen tuumaa.

Kauan ei työnhaku kestänyt

Se, että välineet olivat kunnossa, oli hyvä, mutta toistaiseksi kaikki toimenpiteet olivat vieneet rahaa, eivät tuoneet sitä. Se tarkoitti, että asiakkaita oli saatava. Heitä löytyi tutusta talosta. Aulis Asikainen ei ollut lähtenyt työpaikastaan mitenkään ovet paukkuen. Pikemminkin päinvastoin, sillä ihka ensimmäiset toiminimelle siunaantuneet työt Aulis haali kasaan juuri Nekalan konepajalta. Välit olivat säilyneet hyvinä myös Kasteniin, jonka työtarjouksen Aulis oli pari vuotta aikaisemmin jo kertaalleen hyväksynyt mutta sittemmin perunut. Sieltä saatiinkin iso vonkale.

– Kasten tilasi minulta neljä Pater Nosterin mallistoa kattavan tuotekehitysprojektin, joka piti sisällään toistatuhatta laskutettavaa työtuntia, Aulis muistelee.

Siinä olisikin sitten ollut yhdelle miehelle yli vuodeksi tekemistä. Yksinyrittäjänä Aulis ei tosin ehtinyt toimia kuin kaksi kuukautta. Hänen ensimmäinen työntekijänsä oli Ulla-Maija Isotalo-Konttinen, joka oli koulutukseltaan konepiirtäjä.

– Hänellä oli valtavan kaunis käsiala, joka oli siihen aikaan käsin tehtäessä oleellinen osa tätä työtä, Asikainen muistaa.

Ammattilehti auttoi ristiäisissä

Toiminimiaika jäi Auliksen tapauksessa tyngäksi. Kahdeksan kuukautta myöhemmin yritysmuoto vaihtui osakeyhtiöön.

– Tammi–helmikuussa veroilmoitusta tehdessäni minulla oli jo neljä ihmistä töissä, ja numerotkin olivat sellaisia, että oli pakko alkaa jo miettiä, että tämä toiminimi ei ole kyllä se, millä jatkamme, Asikainen kertoo.

Aulis Asikaisen Insinööritoimisto Comatec Oy perustettiin 24. maaliskuuta 1986. Yritys siis vietti 35-vuotista taivaltaan pari viikkoa sitten. Varsinaiset juhlat jätettiin kuitenkin nyt vallitsevan tilanteen vuoksi hamaan tulevaan. Yrityksen nimen hyväksyntää jouduttiin tosin odottamaan, Patentti- ja rekisterihallitus kun käsitteli nimeä puolisen vuotta. Nimi oli otettu suoraan englannin kielestä. Nimeen sopivat kirjaimet oli poimittu sanoista ”Convoyer Material Technic”, joka on myös kuljetinalan ammattijulkaisun nimi. Ei yrityksessä vielä tuolloin pahemmin ollut ulkomaisia asiakkaita edes mielessä, mutta Aulis jätti sillekin vaihtoehdolle oven auki.

AULIS ASIKAINEN myöntää, että tulevaisuuden tavoitteita on aina ollut hyvä asettaa. Comatecin osalta nyt suunnitellaan vuosia 2022–2024, mutta henkilökohtaisesti Auliksella ei nyt mitään ilmiselvää tavoitetta ei ole. Pitkään halajamansa uuden traktorinkin mies kun hankki jo pari vuotta sitten metsähommia varten. – Kyllä se tuhannen raja henkilöstössä tietysti on hyvä tavoite.

Yhtiömuutos jo ennen yksivuotissynttäreitä

Aulis sai perustamisvaiheessa osakkaiksi myös Kauko Lehtosen ja Martti Alavainion. He olivat perustaneet oman insinööritoimistonsa Enmac Oy:n muutamaa vuotta aikaisemmin. Nekalan Konepaja oli ollut Enmacin asiakas. Operatiiviseen työhön enmacilaiset eivät osallistuneet, vaan pikemminkin kyse oli henkisestä tuesta ja pienessä määrin myös toiminnallisesta synergiasta.

– Minulla ei ollut aiempaa kokemusta insinööritoimistosta, joten siihen ainakin osakkuuden jakamisesta oli apua. Enmac oli jo varmasti ratkonut ja tulisi ratkomaan samankaltaisia ongelmia, joita minullekin oli tiedossa. Lisäksi etenkin alussa myös osa laskutuksestani kulki Enmacin kautta, Aulis selkeyttää.

Rahaa riitti

Comatec muutti nykyiseen osoitteeseensa Tampereen Pienteollisuustaloon jo pari vuotta perustamisen jälkeen. Kiinteistöjen hinnat olivat nousukauden mukaiset. Neliöhinta oli huikeat 10 000 markkaa, kun se jo neljä vuotta myöhemmin devalvaatiossa ja sitä seuranneessa lamassa oli tippunut noin tonniin. Sen ajan rahankäytöstä kertoo melko paljon myös se, että eräänä yönä vuonna 1988 Comatecin tilille oli yhtäkkiä ilmaantunut 400 000 markkaa. Siis tuosta vain – naps.

– Kun soitin silloiselle pankinjohtajalle, hän totesi, että pankki oli ottanut Yhdysvalloista sen verran ison lainan, että kaikkea rahaa ”ei oikein voida pankin tilillä pitää”, Aulis muistelee. Rahaa oli pankinjohtajan mukaan siirretty ”valikoitujen yritysten tileille”, jos niillä sattuisi olemaan tarvetta. Ei taitaisi tämän päivän pankkisäätelyssä onnistua. O tempora, o mores!

Ylikuntoa oli liikenteessä

Jos ei tuon ajan kasinotaloudessa ollut puutetta pelinappuloista, ei töistäkään ollut vajetta. Comatecin isoista asiakkaista esimerkiksi Tampella porskutti kovassa vedossa ja myi tuotteita niin Yhdysvaltoihin kuin Neuvostoliittoon. Ja se oli tosiaan vain yksi asiakas. Posti, Valmet Oyj, Outokumpu Oyj, Kasten ja Nekalan Konepaja oli kaikki saatu Comatecin asiakkaiksi jo ensimmäisen viiden vuoden aikana. Osaavaa suunnittelua tarvittiin ympäri maata. Ja kysyntäänhän piti tietysti vastata – aina sunnuntaipäiviä myöten.

– Tämä oli alkuun kovasti myös suunnittelijoiden mieleen, sillä sunnuntaityöstä esimerkiksi maksettiin nelinkertainen liksa ja lauantaistakin kaksinkertainen, Aulis kertaa.

Ja vaikka hän itsekin vielä tuohon aikaan oli päätoimisesti suunnittelutehtävissä, hän ei nyt itse ajanut itseään piippuun. Jossakin vaiheessa hän kuitenkin alkoi havaita työväessään itselle aiemmassa työpaikassa tulleita oireita ylikierroksilla käymisestä.

– Meillä oli porukka painanut 3–4 kuukautta todella ylipitkiä päiviä, ja sen alkoi myös huomata heistä. Moni oli ollut piirtämässä läpi yön, ja silloin päätin viheltää leikin poikki. Ilmoitin, että tästä eteenpäin täällä tehdään 40 tuntia viikossa, eikä siitä kyllä napistu yhtään. Pikemminkin se taisi olla kaikille huojennus, Aulis muistelee.

– Mutta kuusi kuukautta siitä vielä meni, ennen kuin meillä porukka alkoi muistuttaa taas normaaleja ihmisiä, hän päivittelee.

Ylityöhaaste

Asikaisen mukaan työntekijöiden jaksaminen on edelleenkin tuttu haaste. Omakohtainen kokemus kun on auttanut tajuamaan, kuinka helppoa intensiivisesti työhönsä keskittynyt, luovaa työtä tekevä suunnittelija saattaa uppoutua töihinsä. Insinööritoimistossa, kuten monessa muussakin asiantuntijuutta vaativassa tietotyössä se perinteinen kellokortti tarvittaisiinkin useimmiten mittaamaan liian lyhyiksi jäävien päivien sijaan liian pitkiä päiviä.

– Ylitöiden sijaan meillä komennetaan useinkin porukkaa lähtemään jo kotiin, hän tuumaa.

Aulis myöntää, että omalla kohdallakin työtä on aika ajoin tullut tehdyksi ihan liikaa.

– Omat kakrut välillä minulta kysyivät, että kuka olet, kun ei sinua näy kuin sunnuntaina ja silloinkin vain vähän aikaa. Lapset olivat huomaamattani kasvaneet sellaiset 20 senttiä pituutta yhtäkkiä, mikä pisti itseni miettimään, että rahallakin on hintansa. Asuntolainat kyllä sai maksettua hienosti, mutta muuten homma oli käymässä vähän turhan kalliiksi, yrittäjä tuumaa.

PIPARINPAISTO ON Aulikselle tärkeä vuosittainen perinne ja rituaali. Kuva on otettu yrityksen Tampereen toimistolla muutama vuosi takaperin. Ylemmässä kuvassa Comatec-pipari.

Ruma jama

Liki koko 80-luvun kestäneet talousjuhlat päättyivät valomerkkiin, joka paljasti todellisen tolan. Kansantalouden tila ei ollut huono vaan kerrassaan kauhea. Suomen markka devalvoitiin kahteen otteeseen, ja äkkiä elintaso romahti noin 50 prosenttia muihin maihin verrattuna. Asikaisen mukaan etenkin devalvaatiopäätökset iskivät nopeasti reaalitalouteen.

– Viikossa meiltä katosivat tilaukset, emmekä suinkaan olleet ainoa yritys. Suomessa oli pian 500 000 työtöntä, kun kaikki yritykset irtisanoivat porukkaa. Lomautuksia ei silloin pahemmin käytetty, hän kertoo. Comatec työllisti tuolloin yhdeksän ammattilaista ja selvisi lamasta nitkutellen.

– Ketään emme irtisanoneet, mutta tiukkaa teki. Me saimme siirretyksi lainanlyhennyksiämme eteenpäin, ja joitakin kauppojakin kuitenkin saatiin tehtyä, Aulis muistelee.

Kaikesta mahdollisesta, kuten toimiston siivoamisesta tingittiin hoitamalla se omatoimisesti. Välillä tarvittiin hyvin luovia ratkaisuja. Comatecissa joitakin laskuja kuitattiin sohvakalustoina tai tuoleina. Nekin olivat tyhjää parempi ratkaisu. Rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Asikainen huomauttaa, että tähän jaksoon ajoittuu myös ainoa yrityksen tappiolle päätynyt tilikausi. Se nähtiin 1993. Aulis Asikainen myöntää edelleen surevansa monen yrittäjän huonoa kohtaloa lamassa.

– Pienistä yrittäjistä hirmuisen moni koki sen kaulakiikkuvaiheen, joka oli kovin surullinen vaihe tämän maan historiassa, Aulis Asikainen huokaa.

Nousu ja digitalisaation alkusoitto

Vaikka lama oli vaikeaa aikaa, osaamispääoman kasvattamiseen pyrittiin pienimuotoisesti tuolloinkin. Noina aikoina ensimmäinen comatecilainen laitettiin Autocad-koulutukseen. Ensimmäiset tietokoneet firmaan oli hankittu jo 1988, mutta suunnittelu säilyi vielä paperilla pitkään tuonkin jälkeen. Toden teolla Suomen elinkeinoelämä alkoi saada tuulta purjeisiinsa 90-luvun puolivälin tienoilla.

Noihin aikoihin Comatec alkoi tiivistää yhteistyötään myös korkeakoulujen kanssa. Eräs isompi merkkipaalu yrityksen historiassa koettiin tämän työn seurauksena vuonna 1997, kun Comatec teetti toisella puolella katua sijaitsevan yliopiston kanssa tutkimuksen siitä, mihin suunnittelualalla ollaan menossa. Se kustansi yritykselle 20 000 silloista markkaa, mutta osoittautui ehdottomasti hintansa arvoiseksi. Tutkimuksesta kun kävi aivan selväksi, että alalla oltiin todella ison teknologisen mullistuksen edessä.

– Tulos oli, että kolmessa vuodessa jo yli puolet kaikesta suunnittelusta tehtäisiin 3D-ohjelmilla, mikä oli valtavan paljon nopeampi tahti kuin mitä olimme olettaneet. Tuossa hetkessä meillä päätettiin, että rupeamme panostamaan paitsi työntekijöiden 3D-osaamiseen myös hankimme tänne huippuluokan koneet ja ohjelmistot, Aulis kertoo.

Pikavoittoja tästä investoinnista ei ollut tarjolla. Asikaisen mukaan liikevaihdossa 3D-osaamiseen tehnyt investoinnit näkyivät myönteisessä mielessä vasta viisi vuotta myöhemmin. Toisaalta peliliike oli ajoitukseltaan optimaalinen.

– Ilman tätä toimintaa olisimme muutaman vuoden kuluttua pudonneet tyystin markkinoilta.

Yrityskauppa ei jäänyt ainokaiseksi

Uudelle vuosituhannelle Comatec lähti hienoista asetelmista. Tamperelaistalosta oli kasvanut jo miltei puolen sadan ihmisen työpaikka, ja se oli saavuttanut arvostetun aseman niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin silmissä. Rekrytointeihin perustuvan laajentumisen lisäksi tuolloin yritys aloitti myös yrityskaupat. Ihka ensimmäinen ostettu yritys oli heinolalainen Vemica Oy, joka oli erikoistunut elektrolyysiprosessien, kuljetinjärjestelmiin ja anodilevyjen jatkokäsittelyyn.

– Teimme jo tuolloin valukoneita, joten se sopi oikein hyvin kokonaisuuteen, Asikainen kertoo.

Sittemmin yrityskaupoilla Aulis onkin käynyt melkein kuin tavallinen pulliainen ruokamyymälässä. Kaikkiaan vuosien saatossa Comatec on vuoteen 2021 mennessä solminut peräti noin 40 yrityskauppaa, joista noin puolet on ollut liiketoimintakauppoja ja puolet osakekauppoja. Comatecin puusta onkin versonut hyvin monilatvainen. Emoyhtiön nimi on säilynyt samana 80-luvun lopusta, joskin sittemmin Comatecista on muodostunut useamman tytäryhtiön konserni, Comatec Group.

– Virallinen nimi ei ole kuitenkaan muuttunut. Saimme taisteltua 2010 luvun alkupuolella EU harmonisointiviraston myöntämän R merkin käyttöoikeuden EU – tasoisena. Comatec-brändi oli syntynyt, Aulis muistelee.

YRITYSKAUPAT OVAT keskeinen osa Comatecin kasvustrategiaa. Kuva on otettu Deemec Oy:n yrityskaupan allekirjoitustilaisuudesta vuodelta 2019. Solmitun kaupan seurauksena Comatecin palvelukseen siirtyi 30 henkilöä Suomessa ja kahdeksan henkilöä Romaniassa.

Iso vaihde päälle

Comatecin kovin kasvupyrähdys alkoi vasta yli parikymppisenä, 2000-luvun puolella. Sitä ennen Aulis kun oli pitänyt mielessä Onnisen pitkäaikaisen toimitusjohtajan, Erkki Toivasen ajatuksen siitä, että liikevaihdon pieneneminen tai kasvaminen yli 20 prosentilla aiheuttaisi herkästi kassavirtaohjelman.

– Ajattelin, että ei se varmaan ihan tyhmä miete ole, kun kaveri kerran vuorineuvos on, ja päätin noudattaa tätä. Vuoteen 2002 saakka me kasvoimme aina maksimissaan 20 prosenttia, mikä ohjasi vahvasti meidän toimintaamme, Asikainen taustoittaa.

Kovinta kasvu oli vuosina 2005 ja 2006, jolloin yritys kasvatti vuodessa liikevaihtoaan jopa 60 prosenttia. Suomessa meni noihin aikoihin todella lujaa. Bruttokansantuote nousi keskimäärin neljän prosentin vuositahtia. Nokian vetämänä Suomen talous porskutti kovassa nosteessa, ja kauppa kävi myös Comatecissä.

Tätä kuvaa hyvin myös yrityksen henkilöstömäärä, joka kasvoi vuosien 1998–2008 välisen vuosikymmenen aikana 30 työntekijästä 300 työntekijään. Sen myötä Comatec oli myös virallisesti jättänyt taakseen pienten- ja keskisuurten yritysten kategorian ja noussut suuryritysten kategoriaan. Virallisesti raja menee 250 työntekijässä. Näiden yritysten osuus ei ole muuten Suomessa kovin suuri, vain 0,2 prosenttia kaikista yrityksistä. Virallista tunnustustakin Comatecille sateli.

– Saimme työstämme kiitosta yrittäjäjärjestöltä. Maakunnallinen yrittäjäpalkinto meille myönnettiin 2006. Vuonna 2007 saimme Jyväskylässä toisena insinööritoimistona Suomessa Valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon, Asikainen muistelee.

Haasteita päin

Samalla tapaa kuin 90-luvun lopulla yritys oli saanut yliopistolla tehdystä tutkimuksesta tietoa 3D-mullistusksesta suunnittelussa, teetti se 2000 hieman vastaavanlaisen tulevaisuusluotauksen. Ja taas nousi esille uutta.

– Tutkimuksesta nousi esille kolme tulevaisuuden trendiä. Toimitusaikaa pitää lyhentää, suunnittelun pitää olla mahdollisimman laadukasta, ja vasta näiden jälkeen asiakkaiden puntarissa on hinta, Asikainen kertoo.

Tästä kehityksestä sanakirjaesimerkin tarjosi yksittäinen toimeksianto, jonka Comatec sai AAB Marinelta. Siinä tehtävänä oli yrityksen valmistaman Azipod-ruoripotkurin suunnitteleminen aivan uuteen uskoon. Speksit olivat erittäin haastavat.

– Valmistumisaika piti lyhentää kahdeksasta kuukaudesta viiteen, rakentamiseen aiemmin käytetyn 90 tonnin sijaan piti määrä saada 60 tonniin, ja lisäksi huoltoaika piti saada tiputettua viikosta päivään, Aulis kertoo. Työ pisti jopa huippuammattilaiset koville, mutta kahdeksan kuukautta myöhemmin yrityksellä oli tarjota uudenlaisiin raaka-aineisiin ja materiaaleihin kehittynyt malli uusine tiivistejärjestelmineen, joka paitsi täytti, myös ylitti tekemiselle asetetut vaatimukset.

– AAB on ollut siitä saakka yksi suurimmista asiakkaistamme, Aulis kertoo.

Sitten oli alamäen vuoro

Yrityksen seuraava isompi haaste oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa hyvää vauhtia muhimassa. Amerikan asuntokikkailujen ja hedge-rahastojen aiheuttama sekasotku kun ei sitten kuitenkaan rajoittunut Yhdysvaltain mantereeseen. Yhdysvalloissa Lehman Brothersin kaatumiseen johtanut vyyhti paiskasi melkoisen tsunamin viiveellä myös vanhalle mantereelle.

– Vielä syyskuussa 2008 moni arvioi, ettei asia Suomeen vaikuta, mutta lokakuussa oli jo tiedossa, että meidän 14 isointa asiakastamme pisti kaikki uudet hankkeet syrjään, Asikainen muistelee.

Ajoitus oli Comatecille hyvin kinkkinen, sillä yritys oli solminut saman vuoden juhannuksen paikkeilla Comatecin historian isoimman yrityskaupan. Siinä Sweco Finlandin Industrial Services -liiketoiminta siirtyi Comatecille ja sen myötä peräti 126 swecolaisesta tuli comatecilaisia. Ja kun päivämäärä tälle siirrolle oli 1. syyskuuta, ei ajoitus olisi voinut juuri haastavampi olla. Lomautukset kun olivat tässä vaiheessa yksinkertaisesti pakollisia.

– Tämän viestiminen Swecolta vasta tulleelle porukalle oli todella vaikeaa, mutta tiesin, että vielä pahempaa oli tulossa, Asikainen myöntää. Vuoden päästä yritys olikin päätynyt tilanteeseen, jossa sen silloisesta 400 työntekijästä lomautettuna oli yhtäaikaisesti jopa 160.

Reklamaatio tuli kalliiksi mutta myös opetti

Surkeaa vuotta ei helpottanut yhtään myöskään samaan ajanjaksoon osunut suunnittelureklamaatio, joka kävi Comatecille kalliiksi. Syy ei ollut suinkaan yksin Comatecin, mutta projektin epäonnistumisesta se kantoi kuitenkin kokonaisvastuun, mikä tarkoitti hyvin moninumeroista kertaluonteista tappiota. Tapaus opetti Asikaiselle sen, että asiakas ei todellakaan ole aina oikeassa. Heiltä suunnittelutyön tilannut asiakas kun oli asettanut rahaa säästääkseen työlle vaatimuksia, jotka lujuuslaskijat olivat jo todenneet kestämättömiksi. Asiakas oli kuitenkin pitänyt päänsä, ja lopputulos oli ollut kaikkien kannalta huono. Nosturi oli pettänyt kesken kaiken, aivan kuten lujuuslaskijat olivat varoitelleet.

– Onneksi tästä selvittiin ilman henkilövahinkoja, mutta opetuksen se jätti meille. Tämä tapaus sysäsi liikkeelle todella syvällisen kehittämistyön, jolla varmistetaan, että vastaavaa ei ikinä enää pääse tapahtumaan.

Kaikkiaan vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen oli ollut kuin vuoristorata. Pitkä nousu oli päättynyt jyrkkään laskuun. Vuonna 2009 Comatecin pääoma tippui puoleen aiemmasta.

Uusi aika vaati uudet ratkaisut

Se, että 90-luvun lamasta oli aikanaan selvitty jalat kuivina, antoi toki osaltaan uskoa tulevaan, mutta oli tilanteessa aika paljon eroakin edeltävään alamäkeen. Jos Auliksella oli tuolloin kipparoitavinaan alle 10-hengen sisävesipaatti, oltiin nyt merellä, ja henkilöstöäkin hyvin yhden isomman ruotsinristeilijän verran. Sellainen ei enää kovin nopeasti käänny.

Mutta olisivatpa asiat voineet olla huonomminkin. Siinä missä kännykkäjätti Nokiaa kipparoinut Stephen Elop heitti samoihin aikoihin ilmaan surullisenkuuluisan vertauksensa tulessa olevasta öljynporauslautasta, Asikainen miehistöineen oli kuitenkin laivalla. Nyt piti vaan tarkastella merikartasta, mihin seuraavasi pitäisi suunnata.

Mökiltä vauhtia

Tärkeäksi paikaksi osoittautui jälleen Heinävesi. Sama kotikunta, jonne Aulis oli aikanaan lähtenyt miettimään tulevia siirtojaan päättäessään palkkatyöuransa. Omaan kotikylään 90-luvulla rakentunut mökki toimi nyt ajatustyön tyyssijana. Siellä Asikaisella oli aikaa visioida yrityksensä mahdollisia polkuja. Pontta tulevaan antoi sekin, että teollisuustuotannossa se maailmanlaajuinen pohjakosketus oli kesään 2009 mennessä jo otettu.

Syksyllä tunnelin päässä oli jo selvää valoa. Ja tässä valossa Auliskin halusi yrityksensä kylpevän. Sen mies oli päättänyt, että kasvu-uralla jo hyvään vauhtiin päässyt yritys aikoi olla myös 2010-luvulla.

– Jatkaminen on helpompaa ylemmältä kuin alemmalta tasanteelta, Asikainen tuumasi ja päätti keskittyä rakentamaan yrityksestään ”oikeasti iso yhtiö”. Vaikka finanssikriisin aiheuttama notkahdus oli ollut kova, vuoden 2008 ennätysliikevaihto saavutettiin jo 2011.

Lyhyt katsaus kristallipalloon

Yrityksessä reilu vuosikymmen sitten alkanut muutosprosessi on sen sijaan jatkunut tähän päivään. Iso osa sitä oli alueellisesti jaetun organisaation purkaminen ja muuttaminen osaamisperustaiseksi, minkä uskottiin tukevan yrityksen tärkeitä tavoitteita, kansainvälistymistä sekä osaamisen kehittämistä.

– Tätä aloimme toteuttaa vuonna 2010, ja tämä erikoistumissuuntaus jatkuu edelleen, hän kertoo. Osaamispääomaan Asikainen laskee esimerkiksi esimiesten johtamistaidot, kokoustekniikat, viestinnät sekä edelleen vielä entistä erikoistuneemman teknisen osaamisen.

– Esimerkiksi laskentatiimin ja kehittyvänä materiaalitekniikan saralla on vieläkin kehittymisen mahdollisuuksia, Aulis visioi. Sen enempää tässä haastattelussa ei tosin kristallipalloon katsella. Sitä kun toimitusjohtaja tekee päätyökseen joka päivä.

Toiveet on ylitetty jo vuosia sitten

Aulis Asikainen myöntää, että istuessaan aikanaan siinä Sarviksen työhuoneessa ensimmäisenä työpäivänä, aivan näin pitkälle tulevaisuuteen hänen mielikuvituksensa ei omaa yritystä riittänyt viemään.

– Kyllä silloin pikemminkin tavoitteena oli saada vähennettyä velkoja, lapset kouluun ja ylipäätään hengissä säilyminen, hän kertoo.

Kaikkein haastavinta yrittäjänä toimimisessa on ollut Auliksen mukaan muutoksen hallinta, jota yrittäjyys pakostakin pitää sisällään. Sen mies on huomannut, että omalla asenteella voi vaikuttaa paljon. Hän itse myöntää, että on enemmän optimisti kuin pessimisti.

– Olen ollut huomaavinani, että harvoin ne, jotka näkevät aivan kaikessa mörköjä, pystyvät luomaan tai rakentamaan uutta.

Vielä riittää taivallettavaa

Sen verran pitkän päivätyön Aulis Asikainen on firmassaan tehnyt, että mitään varsinaista taloudellista pakkoa jokapäiväiseen työntekoon hänellä ei enää olisi. Ja myös ikänsä puolesta hän on jo ennättänyt eläkeiän paremmalle puolelle.

– Ei minulle ole eläkesuunnitelmia. Saan tehdä työtä, joka on kivaa. Tykkään valtavasti ihmisten kohtaamisesta sekä tästä tulevaisuuden suunnittelusta, Aulis kertoo ja huomauttaa että kyseessä on kaikkea muuta kuin sprinttimatka.

– Mielestäni olemme nyt noin 5000–10000 metrin kohdalla maratonissa. Tai no, ehkä vähän pidemmällä, mutta matkalla kuitenkin edelleen, hän virnistää. Auliksen lempimotto on vuolassanaiselle miehelle jopa yllättävän lyhyt.

– Jos on tahtoa, on keinoja, hän tiivistää. Ennen yritystaipaleen alkua 1983 mottona Nekalan Konepajassa palkkatöissä ollessani oli mottona Tarmon mies on onnekas kauas pääsee ponnekas. Tästä tehtiin silloin oikein seinävaate. Aulis Asikainen on totisesti elänyt niin kuin opettaa.

__________________________________________________________________________________

Fakta

AULIS ASIKAINEN

• Toimitusjohtaja ja konsernijohtaja yhtiön perustamisesta alkaen 1986
• Suomen Yrittäjien kasvu ja kansainvälistymisvaliokunnan jäsen
• Tampereen Kauppakamarin palveluvaliokunnan jäsen 2015–2019
• Varman yrittäjien neuvottelukunnan jäsen 2010-2019 ja varapuheenjohtaja 2020 –>

Teksti: Ville Kulmala

Kuvat: Ville Kulmala, Comatec ja Aulis Asikaisen arkisto

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 11.5.2021