EU-rahanjaossa Pirkanmaalle tuli surkea käsi

Pääkirjoitus 16.11.2021

Heti alkuun hieman huonoja uutisia. Kaikenlainen kehitystyö Pirkanmaalla nimittäin hankaloituu. Syy tähän on se, että Euroopan Unionin alkaneelle rakennerahastokaudelle 2021–2027 myönnettyä rahaa on maakunnassa käytössä entistä heikommin. Valitettavasti näyttää vahvasti siltä, että EU-raha ei ole jatkossa kovinkaan painava kehittämisen väline Pirkanmaalla.

Suomen kehittämisen tahtotila näyttää jatkossakin painottuvan yhä enemmän ”heikommin kehittyneille” alueille eli etenkin Itä- ja Pohjois-Suomeen. Ohjelmakauden rahoitus on entistä vahvemmin kohdistettu näille alueille. Uutena piirteenä on rahoituksen osoittaminen turpeen käyttöä korvaaviin kehittämistoimiin, joka ei meitä Pirkanmaalla juuri koske.

Tätä pitänee hieman avata. Pirkanmaa sai Euroopan Sosiaalirahaston varoja yhteensä valtion osarahoituksen kanssa vuosille 2021–2025 yli 42,3 miljoonaa euroa. Summassa ei ole vikaa. Ja itse asiassa se on reilut 13 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisellä ohjelmakaudella. Hyvä niin, mutta… On hyvä muistaa, että edellä mainittu sosiaalirahasto on koulutusrahasto, jossa varoja panostetaan erilaisiin osaamista lisääviin toimenpiteisiin tai sosiaalisten ongelmien ratkaisuun.

Luonnollisesti on järkevää panostaa osaamiseen, mutta pitkän kokemuksen kautta voin yhtä lailla todeta, että Sosiaalirahaston kautta rahoitetut hankkeet ovat pääosin pieniä oppilaitosten hankkeita, joiden luonne jää valtaosin toiminnan ja olemassa olevien rakenteiden säilyttämiseen. Todellisia tuloksia ja pysyviä muutoksia näissä hankkeissa syntyy aniharvoin. Sen sijaan Euroopan Aluekehittämisrahaston rahoitus jäi Pirkanmaalla huomattavasti aikaisemman ohjelmakauden alapuolelle. Pirkanmaa sai tätä rahoitusta yhteensä noin 25,3 miljoonaa euroa. Tässä on miinusta aiempaan peräti 8,5 miljoonaa euroa. Vaikutus on kerrassaan valtava, sillä käytännössä nämä nipistykset ovat kaikki pois investoinneista ja yritysten kehittämisestä, eli juuri niistä asioista, joilla saadaan yleensä aikaan pysyviä tuloksia.

Erityisesti kärsijöinä tässä ovat Pirkanmaan infrahankkeet sekä yritysten investointien edistäminen. Iskut ovat kovia, sillä molemmissa tilanne on jo nykyisellään huolestuttava. Korjausvelkaa piisaa, ja investointilamassa rypevässä Suomessa pitäisi juuri nyt käyttää kaikki keinot investointien edistämiseksi. Nyt suunta oli päinvastainen. Kutistunut euromäärä pistää lisäksi yrityksiä keskenään eriarvoiseen asemaan, ja tukipolitiikka puolestaan johtaa kilpailun vääristymiseen.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Nyt pitäisi yhdessä päättää ne kolmesta viiteen isoa asiaa, joissa pitäisi tulevan kilpailukyvyn kannalta tulla muutoksia. Tämän jälkeen pitäisi sitten rauhassa katsoa, mitä kehittämistä, koulutusta ja investointeja muutoksen toteuttamiseksi tarvitaan. Se tiedetään kokemuksesta, että rahoittamalla harvojen toimijoiden pieniä hankkeita ei rahoja pistetä tehokkaaseen käyttöön. Nyt kehittämisessä edelleen eletään 1990-lukua. Nyt meidän pitäisi siirtyä 2020-luvulle.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 16.11.2021