EU tuo Vastuullisuusraportointia koskevan direktiivin – Raportointivelvollisuus huolettaa yrityskenttää

EU on pitkän ja viivästyneen valmistelun jälkeen tuomassa vastuullisuusraportointia koskevan direktiivin, joka koskee suuryrityksiä ja pörssilistattuja pk-yrityksiä. Raportointivelvollisuus tulisi siis koskemaan noin 50 000 yritystä EU:n alueella. Tällä hetkellä velvollisuus koskee 11 000 yritystä.

Aihe oli Euroopan suunta -keskustelun teemana Eurooppalainen Suomi ry:n keskustelussa, johon osallistuivat Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Petri Salminen, europarlamentaarikko Henna Virkkunen sekä mainostoimisto Fabriikin toimitusjohtaja Perttu Kouvalainen. Tallenteen löydät Uuden Suomen sivuilta.

Pk-yrityksille rahoituksen ja ketjujen kautta

Vaikka raportointivelvollisuus ei koske listaamattomia pk-yrityksiä, vaikutukset tuntuvat myös pienemmissä toimijoissa.  Virkkunen toteaa, että velvoitteet vyöryvät toimitusketjujen ja asiakkuuksien sekä pankkien ja rahoituskriteerien kautta koskemaan pk-yrityksiäkin. Vaikutukset tuntuvat koko ekosysteemissä, vaikka velvoitteet eivät koskisi niitä suoraan.

Perusteena raportointivelvoitteelle on Virkkusen mukaan se, että Euroopan tasolla on kaivattu yhtenäisiä kriteerejä vastuullisuuteen ja siitä raportointiin.

– Rahoittajat haluavat sijoittaa vastuullisuus kohteisiin. Jos tavoite on vähentää päästöjä 55 prosenttia, se vaatii investointeja teollisuuteen ja rahoittajat suuntaavat rahansa näihin hankkeisiin. Eu on yhtenäinen sisämarkkina-alue. Tarvitaan yhteiset säännöt, kun ihmiset, tuotteet ja palvelut liikkuvat vapaasti yli rajojen.

Suomalaisille yrityksille kilpailuetu

Petri Salminen ja Perttu Kouvalainen toivat esiin yrittäjien huolia raportointivelvollisuuksien kiristymisen edessä.

– Suurille yrityksille raportointivelvollisuuksien täyttäminen, ja imago-mielessä, on helpompaa. Pienemmät yritykset eivät saa palstatilaa, vaikka toimivat esimerkiksi työntekijöitään kohtaan hyvinkin vastuullisesti, Salminen sanoo.

Suurille yrityksille raportoinnista ja tiedonhankinnasta koituvat kulut ovat myös suhteessa pienemmät kuin pienemmille yrityksille. Työhön kuluva aika ja esimerkiksi sertifikaattien hankkiminen voi maksaa yritykselle esimerkiksi 10 000 euroa. Pienelle yritykselle vaikutus liiketoimintaan voi olla tuhatkertainen suureen verrattuna.

– Hyvän asian äärellä on hyvä pitää järki päässä, Salminen toteaa.

Liika sääntely tuo ongelmia kilpailuneutraliteetin ja yritysten toiminnan kehittämisen näkökulmasta.

Sääntely voi olla suomalaisyrityksille myös mahdollisuus.

– Suomalaisyritykset toimivat pääsääntöisesti jo lain mukaan. Se on jo kilpailuetu.

Tärkeää on toiminta, ei raportointi

Virkkunen toteaa, että lait säädetään usein isojen yritysten näkökulmasta, ja EU:n sääntelystä tulee usein liian raskasta, kun monen maan perinteitä tuodaan yhteen.  

– Silti ajattelen, että on parempi olla yksi yhteinen lainsäädäntökehikko, kuin 27 erilaista. Olen pettynyt siihen, että Komissio julisti lanseeraavansa one in, one out – periaatteen eli kun jotain tulee raportointiin lisää, jotain lähtee. Ensi vuonna tätä pilotoidaan, ja jokainen säädös on arvioitu, että lisääkö vai poistaako hallinnollista taakkaa. Mielestäni osa on aika heppoisin perustein katsottu neutraaleiksi. Taistelemme pk-yrityksiä käsittelevässä työryhmässä tästä ja odotamme tuloksia, Virkkunen toteaa.

Salmisen mukaan sääntelyä olisi helpompi hyväksyä, jos se on mietitty järkeväksi pientenkin yritysten näkökulmasta.

Tärkeää on myös miettiä, onko tärkeämpää raportoida asioita vai toimia oikein.

– Hyvä asia voidaan pilata sillä, että siitä tehdään velvoite, joka ei loppu viimein muuta toimintaa, Salminen sanoo.