Ex-voimistelija Jari Mönkkösen yritys on telakalla, mutta periksi hän ei anna: ”Kaikesta huolimatta pidän itseäni edelleen voimistelija Mönkkösenä”
Jari Mönkkösen yrityshanke kariutui yllättävään käänteeseen. Etsinnässä ovat uudet tilat, joissa yritys voisi jatkaa toimintaansa.
On kulunut noin kuusi vuotta siitä, kun ex-telinevoimistelija Jari Mönkkönen halvaantui harjoituksissa tehdessään kaksoisvolttia.
– Onnettomuuden jälkeen en pystynyt useampaan vuoteen katsomaan telinevoimistelua. En halunnut, Mönkkönen kertoo.
Sittemmin Mönkkönen on totutellut uudenlaiseen elämään pyörätuolissa. Sisältöä elämään on tuonut muun muassa oma yritys, Volttimedia Oy, jota hän pyörittää yhdessä vaimonsa kanssa. Viime aikoina yrityksen tiellä on kuitenkin ollut hankaluuksia.
– Meillä oli konsepti, jonka ajatuksena oli tarjota voimisteluun perustuvaa oheisharjoittelua eri lajeille ja kaikille ikäryhmille. Vuosi sitten yrityksen piti päästä isompiin tiloihin Helsingin Atomitielle, jossa tilaa oli tuplasti enemmän kuin aikaisemmassa paikassa.
Kaikki oli valmiina toiminnan aloittamista varten. Valmentajat oli rekrytoitu ja suunnitelmat tehty, kunnes yllättäen tuli lunta tupaan.
– Kiinteistön omistaja muutti mieltään ja kertoi, ettei vuokraakaan tilaa meille. Hän halusi siitä varastotilan, koska kiinteistön käyttötavan muutos kestää Helsingissä pitkään. Tämän takia omistaja vetäytyi suunnitelmasta.
Mönkkösen yritys oli ehtinyt jo sanoa irti tilansa aikaisemmassa paikassa, joten toiminta jäi tyhjän päälle.
– Liiketoiminta loppui. Nyt kaikki kamat ovat varastossa Espoon Metro Areenalla. Eihän se kovin mukava joululahja ollut, kun jouduimme vaimon kanssa molemmat työttömiksi, Mönkkönen kertoo.
Hän harmittelee, että Helsingin tilanne toimitilojen suhteen on heikko. Tarjontaa on vähän etenkin liikuntatiloille.
Suunnitteilla porrasjuoksutapahtuma
Mönkkönen on suunnitellut syyskuulle Porrasjamit-tapahtumaa Klaukkalaan, mutta tapahtuman kustannukset nousivat liian korkeiksi ja tällä hetkellä sen järjestäminen on vaakalaudalla.
– Porrasharjoittelu oli aktiiviaikanani aina lähellä sydäntäni. Tykkäsin juosta portaita ja mäkiä. Yhdessä vaiheessa kävin juoksemassa lähes päivittäin. Harmittavasti porrastapahtumaan tuli niin vähän ilmoittautumisia, ettei sitä kannata järjestää, koska siitä tulisi liikaa kuluja. Yritin saada sponsoreita, mutta tässä maailmantilanteessa se osoittautui mahdottomaksi. En pysty järjestämään tapahtumaa omasta sairauseläkkeestäni.
Nyt Mönkkönen yrittää järjestää tapahtuman eri konseptilla. Hän ei vielä halua heittää sen suhteen kirvestä kaivoon.
Mönkkönen elämässä valmentamisella on yhä tärkeä rooli. Hän toimii street workout -urheilija Benjamin Lundbergin henkilökohtaisena valmentajana. Lundberg voitti kaksi vuotta sitten lajin Suomen mestaruuden.
– Kun vaimoni oli vuoden verran kiinni omassa projektissaan, eikä itselläni ollut mitään hommaa, lähdin mukaan street workout -valmennukseen. Aion valmentaa sen, minkä pystyn. Vaikeus on toki siinä, etten pysty itse näyttämään liikkeitä. Kun Benjamin suorittaa liikkeet, tunnen ne tavallaan kehossani. Benjamin on käteni ja jalkani. Tärkeintä valmentamisessa on se, ettei minun tarvitse maata sängyn pohjalla tekemättä mitään.
”Ei toiveita kävellä”
Virikkeet ovat tärkeitä, sillä kuntoutuksella ei pystytä tekemään ihmeitä. Äskettäin hän pääsi kokeilemaan robottikävelijää Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa. Kyseessä on juoksumaton päällä oleva laite, johon henkilö kiinnitetään liinoilla. Tämän jälkeen robotti liikuttaa jalkoja.
– Se oli ensimmäinen kerta, kun pääsin kyseiseen laitteeseen. Tarkoituksena on parantaa verenkiertoa ja venyttää alaraajoja. Liikerata on samanlainen kuin jos kävelisin oikeasti.
Mönkkösen kaularankavamma on kuitenkin lopullinen, sillä lääketiede ei nykyisellään pysty parantamaan vammaa.
– Itselläni ei ole mitään toiveita enää kävellä. Edistyminen on vaikeaa myös siksi, että lihakset ja hermosto ovat kuuden vuoden ajan olleet tekemättä mitään. Jo pelkkä liikkumattomuus on huono asia. Täytyy vain toivoa, että lääketiede kehittyisi niin pitkälle, että tällaisia vammoja pystytään jonain päivänä korjaamaan. Kaikesta huolimatta pidän itseäni edelleen voimistelija Mönkkösenä, enemmän kuin palomies Mönkkösenä.
Ennen vammautumistaan hän ehti toimia kuuden vuoden ajan paloesimiehenä. Kaikkiaan vuosia palomiehenä kertyi kaksitoista.
– Se oli unelmatyöni. Urani oli menossa eteenpäin. SIksi sen päättyminen oli erityisen harmillista.
”Some saa tuntemaan yhdenvertaiseksi”
Arkipäivänä Mönkkönen nousee 1-2 kertaa sähköpyörätuoliin joko lähteäkseen valmentamaan tai seuratakseen kuljettaakseen lapsia harrastuksiin. Päivisin hän viettää paljon aikaa verkossa.
– Vietän melko paljon aikaa sängyssä. Pystyn kirjoittamaan gyroskooppihiirellä, joka toimii puhallusilmalla. Puhallan tekstiä kirjaimen kerrallaan. Sosiaalinen media on tärkeä, siellä tuntuu että olen yhdenvertainen muiden ihmisten kanssa.
Mönkkönen toimii kaupunginvaltuustossa varavaltuutettuna, minkä lisäksi hän on kunnallisessa vammaisneuvostossa ja kaupungin esteettömyystyöryhmässä.
– Yritämme parantaa vammaisten elämää. Tuntuu hyvältä olla avuksi muille ihmisille. Äskettäin kävin kiertämässä Helsingin Mannerheimintiellä kaikki suojatiet. Oli karmeaa nähdä, miten vaikeaksi tien ylittäminen on tehty sähköpyörätuolilla kulkeville. Kaiken lisäksi Helsinki suunnittelee suojateiden poistamista ja jalankulkijoiden väistämisvelvollisuuden muuttamista siten, että he olisivat velvollisia väistämään autoja. Se kuulostaa käsittämättömältä nykyaikana.
