Hammaslääkäri vaelsi kymmenennen kerran Santiago de Compostelaan – “Aina sieltä palaa henkisesti rikkaampana”

Kun Liisa Suntio vuonna 2010 asteli ensimmäistä kertaa yhtä Espanjan historiallisista pyhiinvaellusreiteistä kohti Santiago de Compostelan kaupunkia, hän jäi koukkuun.

– Ajattelin, että tämä on niin minun juttuni!

Pohjois-Espanjassa kulkee useita tunnettuja pyhiinvaellusreittejä, joita munkit ovat vaeltaneet keskiajalta asti. Päämäärä on Santiago de Compostelan kaupunki, jota pidetään apostoli Jaakobin hautapaikkana. Reitit ovat olleet pitkään myös turistien suosiossa, ja alueella patikoi satojatuhansia ihmisiä vuosittain.

Tänä vuonna Suntio kävi vaelluksella kymmenettä kertaa.

– Vaelluksissa yhdistyy monta hienoa asiaa. Olen aina ollut liikunnallinen luontoihminen. Lisäksi puhun jonkin verran espanjaa, ja maan elämäntapa kiinnostaa, Suntio sanoo.

Suntio on toiminut 41 vuotta yksityishammaslääkärinä ja omistanut ensin osittain, sittemmin kokonaan helsinkiläisen yksityishammaslääkäriklinikan Munkkiniemen hammaslääkärit. Työhön kuuluu kliinisen työn lisäksi 15 henkilön yrityksen pyörittäminen. Vuosittainen pyhiinvaellus nollaa tehokkaasti stressin.

– Vaelluksen ensimmäisenä päivänä usein mietin vielä töissä ratkaistavia ongelmia, toisena päivänä annan jo asioiden olla. Saan etäisyyttä arkeen askel askeleelta, Suntio kuvailee.

Saman teeman äärellä

Vaellusten päivittäinen kävelymatka on 25–30 kilometriä. Reitit kulkevat milloin kaukana maaseudulla kylien ja peltojen läpi, milloin kaupunkien keskellä.

Vaellusreittejä on muutamia kymmeniä, joista Suntio seurueineen kulkee aina jonkin, yhteensä noin 140–150 kilometrin osuuden. He yöpyvät kaupungeissa tai kylissä, ja matkanjärjestäjä vie isommat laukut jo edeltä käsin seuraavaan majapaikkaan.

Nykyisin Compostelaan vaeltamisen syitä on yhtä paljon kuin vaeltajiakin. Jotkut lähtevät patikoimaan liikunnallisessa mielessä, toiset henkisemmin. 

– Moni on lähtenyt sinne elämänmuutoksen kynnyksellä tai selvittääkseen itselleen jotain, Suntio sanoo.

– Aina sieltä palaa henkisesti rikkaampana. Vaellus on niin irti normaalista elämästä, että ajatuskin irtoaa normaalista.

Suntio tutustui vaelluksiin ystävänsä myötä. Tämä oli muuttanut perheineen Espanjaan ja ihmetellyt, minne naapurit lähtivät joka vuosi kävelemään. Kun espanjalainen elämäntapa ja kieli tulivat vuosien mittaan tutummiksi, ystävä perusti yrityksen, joka järjestää suomalaisten vaellusmatkojen käytännön asiat Espanjan puolella. Suntio on aina käynyt vaelluksilla ystävänsä yrityksen kautta.

Ensimmäisinä vuosina Suntio houkutteli yhden tai kaksi ystäväänsä mukaan vaeltamaan, mutta sittemmin hänen kanssaan on reissannut jo koko seurue tuttuja ihmisiä. Silti matkalla tutustuu myös uusiin vaeltajiin.

 – Saattaa olla, että ihmiset ovat samanlaisen teeman äärellä ja voivat kommentoida toistensa tilanteita. Mentoroimme toinen toisiamme.

Noroviruksen kourissa

Fyysisesti vaellus vaatii peruskuntoa. Kävelyä on paljon, vaikkei se kovin raskasta olekaan. Henkisesti ihmisen täytyy ennen kaikkea sietää epämukavuutta.

– Voi esimerkiksi sataa, ja kaikki on lopulta märkää. Voi tulla rakkuloita jalkoihin, polvet voivat kipeytyä. Erilaiset fyysiset vaivat voivat korostua, Suntio sanoo.

Lisäksi ihmisellä tulisi olla heittäytymiskykyä tuntemattomaan ja vieläpä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Suntio teki kymmenennen vaelluksensa tämän vuoden toukokuussa ja vietti alkumatkan ärhäkkään noroviruksen kourissa. 

– Jo Frankfurtin lentokentällä minua alkoi kuvottaa ja vatsassa kiertää.

Suntio joutui Espanjaan päästyään sairaalaan ja tiputukseen asti nestehukan vuoksi, mutta päivän verran toivuttuaan hän seurasi muuta porukkaa taksilla paikasta toiseen. Loppumatkasta hän jo vaelsi itse.

– Jos olisin suunnitellut tätä matkaa monta vuotta, ja olisi käynyt näin, olisin varmaan pettyneempi. Nyt ajattelen, että onneksi en ollut yksin, onneksi se tapahtui Santiago de Compostelassa eikä jossain pikkukylässä, ja onneksi olin ollut siellä jo yhdeksän kertaa. 

Suntio aikoo jäädä eläkkeelle ensi vuonna. Klinikkaa jatkaa hänen poikansa.

– Olen mentoroinut poikaa pari vuotta. Tästä hänen on hyvä jatkaa omalla tavallaan.

Eläkkeellä Suntion pitää kiireisenä muun muassa uusi mökki, jossa riittää puuhattavaa. Vaellusten jatkamisesta hän ei vielä tiedä.

 – Ystäväni kanssa mietimme juuri, kauanko vielä kuljemme niitä polkuja. Olen sanonut, että kun hän jää eläkkeelle, en ehkä lähde muiden matkoille.