Harjulla ylimmällä avautui kahvila, jonka pitäjä hyppäsi alalla maailmanluokan tuotannonkehityshommista

Kangasalan korkeimmalta kohdalta, jyrkän kirkkoharjun huipulta löytyy lumitöitä tekevä yrittäjä. Lunta on tuiskutellut yön aikana tällä kertaa vain pari senttiä, joten mitenkään kohtuuttoman kovasta urakasta ei nyt ole kyse. Yrittäjä Mari Koponen on saapunut paikalle lähinnä vain jutun tekoa varten. Varsinaisesti Kirkkoharjun kahvila avaa ovensa vasta myöhemmin.

Siihen, että olemme nyt täällä jutunteossa, ja että Mari Koponen ylipäätään on avaamassa kahvilaansa harjulle, on sattumallakin näppinsä pelissä. Eikä siitä kohtalokkaasta illasta ole vielä kummoistakaan aikaa. Meidän ei itse asiassa tarvitse palata viime joulua kauemmas ajassa. Leinolassa, Tampereen puolella asustelevan Koposen perheen lenkki suuntautui tuolloin Kangasalan suuntaan ja tarkemmin sanottuna harjumaisemiin, joita Kangasalla piisaa. Keskustan kupeessa sijaitsevan Kirkkoharjun kohdalla uuden kahvilarakennuksen ikkunassa möllötti Business Kangasalan sinne laittama plakaatti, jossa kerrottiin syksyllä valmistuneeseen rakennukseen haettavasta kahvilayrittäjästä. Sen verran se kolahti heti, että siitä piti napata kuva.

Vielä oli hakua jäljellä

Näkötorni on varsinaista kahvilatilaa tasan 90 vuotta iäkkäämpi. Vuonna 1930 valmistunut funkkistyylisen näkötorni sai siis kaverikseen viime vuoden loppupuolella valmistuneen uuden kahvilatilan. Sellaisen kaupunki päätti rakentaa, koska varsinaisen näkötornin laajentaminen ei museovirastolle passannut. Tosin myös varsinainen näkötorni terasseineen on sekin yrittäjän käytettävissä. Keittiötilaa sinne ei saatu, mutta asiakaspaikkoja se tuo terasseineen mukavasti lisää. Toviin näkötorni ei ole moisessa käytössä ollut, sillä viimeksi siellä on ollut kahvitarjontaa viime vuosituhannen puolella.

Kun Mari myöhemmin kotona netissä tutustui asiaan tarkemmin, selvisi, että kahvilayrittäjän hakuaika oli tuolloin jo päättynyt. Sen verran hiljaiselta mökki oli näyttänyt, että Mari päätti kuitenkin soittaa ja selvittää, josko haku vielä olisi mahdollista.

– Kuullessani, että toimijaa ei vielä ollut valittu, innostuin entistä enemmän. Tämä paikka jotenkin resonoi hienosti ja tarjosi mahdollisuuden vähän normaalista poikkeavaan toimintaan. Toki sen tunnustin, että ei tämä mikään perinteisin liikepaikka ole, mutta eipä ole yrittäjäkään, hän toteaa.

Nokian kasvatteja – siis sen kännykkä-Nokian

Mari Koponen on alanvaihtaja sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän on nimittäin alkuperäiseltä koulutukseltaan insinööri. Ja koska hänen valmistumisensa ajoittuu 1990-luvulle, päätyi hän tuhansien muiden koulutuksellisten lajitoveriensa tapaan erääseen suomalaiseen matkapuhelinyhtiöön.

Vuonna 1998 opintonsa aloittanut Mari palkattiin Nokialle jo opiskeluaikana 1999 ja siellä menikin sitten seuraava vuosikymmen. Työpaikka löytyi tuotekehityksestä, missä Mari kollegoineen syventyi langattomaan tiedonsiirtoon. Käytännössä Mari ehti työskennellä Nokiassa juuri sen valtakaudella. Hänen pestinsä aikana Nokia kun oli koko maailman ykkönen omalla sarallaan. iPhonet ja muut kirivät ohi vasta vuosikymmenen loppupuolella. Marin Nokia-muistot ovat pelkästään hyvät.

– Nokiasta minulle jäi paitsi hyviä ystäviä myös hienoja muistoja. Pääsin reissaamaan ympäri maailmaa ja olemaan tekemisissä sen alan maailman parhaan teknologian parissa, hän taustoittaa ja myöntää, että hänellä on edelleen insinöörimäinen ote työntekemiseen. Haitaksi se ei ole ollut nykyisessä työssäkään.

Tuli aika nostaa kytkintä

Mari itse irtisanoutui Nokialta jo ennen sitä varsinaista loppuluisua. Hän tarttui työnantajan tarjoamaan irtisanoutumispakettiin jo 2009 vuosia ennen kuin niistä tuli valtavirtaa Bridge-ohjelmineen. Missään maailmanlopun synkkyydessä hän ei omaa päätöstään tehnyt. Hän myöntää, että tykkäsi työstään, mutta se varsinainen liekki oli vaimentunut.

– Matkapuhelimien kanssa pääsin tekemään paljon ja olen siitä kiitollinen, mutta ehkä se ei enää sitten loppuaikana palkinnut kuin aiemmin, hän kertoo ja jatkaa olleensa läpi koko elämänsä yleisutelias ihminen, jolle insinöörityöt eivät suinkaan olleet se ainoa intressi.

– Ehkä olen pohjimmiltani myös käsityöläinen, joka halusi nähdä käsiensä jäljen. Tietotyössä kun se ei tule niin konkreettiseksi todeksi, hän tuumaa.

Entä mitä hän jäi kaipaamaan Nokia-ajalta?

– Ylivoimaisesti eniten ikävöin työkavereita, mutta toki myös taloudellista turvallisuutta. Nokia oli työnantajana erinomaisen hyvä, joka tarjosi paljon harrastus- ja virikemahdollisuuksia, hän toteaa.

Lähes nollasta liikkeelle

Mari sai tuumausaikaa tulevaisuudelleen, kun perhe suuntasi Marin miehen työn perässä Kiinaan. Puolen vuoden komennuksen aikana Marin mielessä vahvistui ajatus elintarviketeollisuudesta mielenkiintoisena tulevaisuuden vaihtoehtona. Aika moni oudoksui Marin suunnitelmia, ja taisipa joku puhua taloudellisesta itsemurhastakin. Se on luonnollisesti liioittelua, mutta selvä on, että Marin tulotaso tippuisi marginaaliin aiemmasta.

– Jotenkin minulla oli vahva luotto itseeni, Koponen tuumaa.

Insinööritutkinto ja kokemus maailmanluokan tuotekehitystyöstä eivät olleet kummoinenkaan apu Koposen uusissa suunnitelmissa. Elintarvikealan oppi piti aloittaa lattiatasolta. Mari hakeutui Treduun elintarvikealan perustutkintoa suorittamaan. Vaikka edellisistä opiskelurupeamasta olikin jo aikaa, paluu opintojen pariin maistui hyvältä. Mari innostui siitä sen verran lujaa, että perustutkinnon jälkeen hän suoritti välittömästi ammattitutkinnon ja vähän myöhemmin vielä kondiittorimestaritutkinnon.

Monipuolinen kokemus tältäkin saralta

Nyt, vuosikymmen uuden uran aloituksesta, yrittäjä onkin ehtinyt kehittää tälläkin osa-alueella jo melkoisen vakuuttavan ansioluettelon, ja työnantajana on ollut useampi tunnettu pirkanmaalainen elintarviketoimija.

– Brander, Linkosuo, Royal Bakery sekä Minetin jäätelötehdas, hän listaa. Erityisen opettavainen on ollut ravintolakondiittorin pesti lempääläläisessä Vaihmalan Hovissa.

– Tein siellä kaikki jälkiruoat ja jäätelöt, mikä on harvinainen juttu nykypäivänä, Mari kertoo.

Yrittäjä on sittemmin toiminut entisessä opinahjossaan myös elintarvikealan ammatillisena opettajana. Tähän työhön häntä kysyttiin oppilaitoksen puolelta.

– Olin vähän sellainen vähän turhan innokas oppilas, hän hymyilee. Opetustyöhön hän suoritti myöhemmin myös ammatillisen opettajan pätevyyden ja myöntää opettamisen antavan hänelle enemmän kuin se ottaa.

– Olen toiminut ammatillisena opettajana pääasiassa oppiakseni itse lisää, mutta toisaalta nautin myös nuorten kanssa työskentelystä, hän kertoo.

KIRKKOHARJUN NÄKÖTORNI on vuoden 1930 lapsi ja funkkiskauden ilmentymä. Myös vanha näkötorni aiotaan ottaa kahvion käyttöön, mutta varsinaista ravintolatilaa varten tarvittiin uudisrakennus. Museovirasto kun oli tiukkana siitä, mitä arkkitehtuurisesti merkittävälle kohteelle voitiin tehdä.

Nimi tuli naapureilta

Nyt alkava kahvilatoiminta tekee Marista ensimmäistä kertaa täysipäiväisen yrittäjän, mutta sivutoimisesti hän on ollut sellainen jo pidemmän aikaa. Ajatus omasta firmasta kyti takaraivossa jo opiskeluaikoina, vaikka Marilla ei olekaan tarkkaa tietoa, mistä ajatus aivokoppaan ilmaantui.

– Minulla ei ole yrittäjyysgeenejä suvussa tai tuttavapiirissäkään, joten en minä oikein osaa sanoa, mistä se ajatus tuli. Jotenkin kuitenkin minulla oli tunne, että se oli väylä, mihin menen, hän kertoo.

Marin toiminimi, Leipäkeiju, näki päivänvalon 2013. Nimensä se sai, kun tuolloin Lapinniemessä asustellut innokas kotileipuri tuuppasi testikeittiönsä tuotteita naapureiden arvosteltavaksi. Välillä kun vastaanottajat eivät olleet kotona, ne piti jättää oven taakse.

– Joku joskus oli todennut, että taas on leipäkeiju käynyt, ja se jäi sitten elämään, yrittäjä kertoo.

Astetta haastavampi kakkutilaus

Marin yritys on loihtinut asiakkailleen myös suolaisia herkkuja ja leivonnaisia, mutta ylivoimainen ykkönen ovat olleet kakut. Alun perin Leipäkeijulla ei ollut edes omia nettisivuja, vaan pelkät Facebook-sivut. Niihin hän ei tuolloin käyttänyt edes mainossenttejä. Ei tarvinnut, koska asiakkaita riitti sanan kiiriessä ihan tarpeeksi sivutoimiselle yrittäjälle ilmankin.

– Useimmiten asiakkaat olivat pienten lasten äitejä ja tyypillisin tuote syntymäpäiväkakku, mutta sanan kiiriessä sitten enenevässä määrin myös hääkakkuja. Myös yrityspuolelta alkoi tulla jonkin verran muistamistilauksia asiakkaille, hän kertoo.

Mielikuvitustaan hän ainakin on saanut käyttää, sillä artesaanikakkujen tekijälle toiveet ovat luonnollisesti olleet kirjavat. Lukuisten Frozen ja Salama McQueen -teemaisten kakkujen lisäsi mieleen on jäänyt esimerkiksi tarhaikäisen poikalapsen kakkutoive.

– Hän toivoi kakkua, jossa asteroidi iskeytyy maapalloon ja dinosaurukset kuolevat sukupuuttoon. Siinä oli jo vähän enemmän haastetta, Mari nauraa.

KIRKKOHARJUN KAHVION yrittäjä Mari Koposelle kahvilanpyörittäminen on uusi tuttavuus, mutta yrittäjyyttä hänellä on takanaan jo useampi vuosi. Tilausleipurin tuotteet ovat komeata katsottavaa.

Kuvat: Leipäkeiju

Mielikuvamaalailua

Pirkanmaan Yrittäjä -lehden visiitti Kirkkoharjulle ajoittui helmikuun alkupuoleen, jolloin yrittäjällä oli vielä edessä vielä aika urakka. Esimerkiksi kalusteet ja keittiökoneet olivat tuolloin vielä matkalla kohteeseen, joten kuvat otettiin ulkotiloissa, ja kahvilan sisustuksesta on nyt tarjolla vain yrittäjän sanallinen visio. Marin mukaan kahvilan sisustus on klassinen.

– Joskin sellaisella modernilla twistillä, kuten tavataan sanoa. Meillä on esimerkiksi wieniläistuolit, mutta toisaalta paljon luonnonläheisiä sävyjä ja mustaa. Lisäksi puuta ja kuparia on käytetty paljon, hän kuvailee.

Sen visiitti tyhjään tilaan paljastaa, ettei uudisrakennuskaan mikään varsinainen goljatti ole. Asiakaspaikkoja sieltä löytyy sisätiloista yhdeksän, joskin oletettavasti ruuhkaisempaan kesäaikaan terassi moninkertaistaa määrän. Keskellä paukkupakkasia sitä on tosin vähän vaikea saada edes mielikuviin.

Logo ja rekrytointi ovat jo pulkassa

Jos ja kun kaikki on mennyt suotuisasti, Kirkkoharjun kahvila sai ovensa auki viikon 9. maanantaina.

– Tavoite on ollut hiihtolomaviikko alusta saakka, mutta sen myönnän, että tiukka tästä helmikuusta tulee, Mari kertoo.

Toisaalta moni asia oli helmikuussa jo valmiina. Yrittäjä esittelee tyytyväisenä esimerkiksi graafikkoystävältään tilaamaansa logoa, ja myös rekrytointiasiat ovat jo selvinneet. Se kävikin melko vaivattomasti, sillä yrittäjä ei ehtinyt edes pistää hakemusta asiasta minnekään. Paikallislehti osoitti tehonsa.

– Kangasalan Sanomissa olleen uutisen myötä minuun otti yhteyttä ravintola-ammattilainen ja tiedusteli hommia. Tapaamisemme jälkeen päätös oli tehty, joten se oli poikkeuksellisen helppo rekrytointi, yrittäjä kertoo.

Yrittäjän aikeissa on pitää kahvila auki ympäri vuoden. Lopullista aikataulua hän ei ole vielä lyönyt lukkoon, mutta ainakin näin alkuun ajatuksena on pitää talvikaudella maanantait ja tiistait kiinni, mutta muuten painaa läpi vuoden niin, että ovet ovat auki joka päivä kello 10–18.

YRITTÄJÄ MARI Koposen ensimmäinen investointi kahvilan varalle oli käytetty neliveto Jeep. Se on tottavie tarpeen, sillä Kirkkoharjulle johtava raitti on hyvin jyrkkä ja mutkainen. Jeeppiä tarvitaan myös jätelogistiikassa, sillä roska-autot eivät harjulle asti kulje.

Ainutlaatuisia makuja

Yrittäjä itse uskoo, että uniikkien maisemien lisäksi hänen kahvilansa hurmaa asiakkaat myös ainutlaatuisella makumaailmallaan.

– Meillä vitriiniin ei tule mitään valmistavaraa tukusta, vaan ainoastaan itse valmistettuja ja huolella valittuja tuotteita, yrittäjä lupaa.

Kahvibrändejä yrittäjä ei ole vielä valinnut, mutta takaa, että tarjolla tulee olemaan laadukkaita kahvi- ja teetuotteita sekä kuumaa mehua. Lisäksi vitriinistä löytyy aina yrittäjälle jo entisestä elämästä tuttuja kakkuja, suolaisia piirakoita ja voileipiä sekä pullaa ja näkötorneille ilmeisesti ”pakolliseen” tapaan munkkeja.

– Erikoisuutemme on sitruunainen rahkamunkki, yrittäjä markkinoi. Tarjolla on joka päivä myös kevyt lounas eli keittoa ja salaattia.