Heidi Lylyllä on ollut yli 200 harjoittelijaa Zoopetissä: ”Jos me emme anna nuorille mahdollisuuksia, kuka niitä antaa?”

20 vuotta ja yli 200 harjoittelijaa – Heidi Lylyn tekemä työelämäkasvatus on ollut niin merkittävää, että joulukuussa 2024 tasavallan presidentti Alexander Stubb myönsi hänelle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan mitalin kultaristein.

Kyseinen kunnianosoitus voidaan myöntää henkilölle, joka on merkittävällä tavalla edesauttanut omaa ja kansallista elinpiiriä, omaa isänmaalliset arvot ja on pyyteettömästi tehnyt työtä sekä yritysmaailman että vapaaehtoistyön arvoilla.

– Olihan se ihan todella suuri yllätys. Se, että näin pieni yrittäjä voi saada niin ison huomionosoituksen, tuntuu hirveän liikuttavalta. Ja kyllähän se aika nöyräksi vetää, Lyly kertaa tunnelmia saadessaan tiedon kunnianosoituksesta.

Yrittäjäksi 17-vuotiaana

Lylyn yrittäjätarina alkoi hänen ollessaan vasta 17-vuotias. Kiinnostus eläimiin ja niiden hyvinvointiin on jatkunut tähän päivään saakka, ja myös sama yhtiökumppani on pysynyt rinnalla kaikkien vuosien ajan – Lyly on nimittäin pitänyt yhtä puolisonsa kanssa noista ajoista lähtien. Puoliso toimii yrityksessä Lylyn mukaan kuitenkin vain ”harrastuspohjalta”, sillä hänellä on päivätyö Tampereen ammattikorkeakoulussa. Yhdessä toimintaa on kuitenkin kehitetty eteenpäin alusta lähtien.

– Meillä oli 90-luvun lopulla pieni kioski, jossa kasvatimme kaloja. Tampereella oli tuolloin paljon lemmikkieläinliikkeitä, joihin sitten myimme kalat eteenpäin. Ensimmäinen myymälä perustettiin vuonna 2001 Tuuriin, ja se keskittyi ainoastaan akvaariokaloihin, Lyly kertoo.

Heidi Lyly (vasemmalla) ja Susanna Rustari (oikealla) tekevät tiivistä yhteistyötä työharjoittelujaksojen tiimoilta. Ensimmäisen kerran he tapasivat, kun Susanna oli 13-vuotias ja halusi ostaa Heidiltä lemmikkikaloja.

Ajan myötä toiminta laajentui, ja parhaimmillaan Lylyllä oli kolme liikettä yhtä aikaa. Akvaariokalojen lisäksi tarjontaan tulivat muutkin lemmikit ja lemmikkitarvikkeet. Myymälöitä ehti olla Tuurissa, Pirkkalassa, Tesomalla ja Kauppakeskus Elossa, joiden lisäksi yrityksellä oli verkkokauppa, tukkukauppa, kiertävä tukkumyyjä sekä maahantuontia. Lopulta Lyly kuitenkin päätti haluavansa monen pienen myymälän sijaan yhden ison, jossa saisi myös itse olla paikan päällä. Lemmikkijuttu Oy:n nimen alla toimineet myymälät saivat väistyä, ja Lielahdesta hankittiin liiketila, joka sai oman aputoiminimen: Zoopet.fi

 – Yhden myymälän pyörittäminen on ollut mahtavaa! Nautin siitä, että pääsen itse olemaan asiakkaiden kanssa. Kun myymälöitä oli paljon, en ehtinyt kuin kuskata tavaraa paikasta toiseen. Näen arvokkaana sen, että kauppias on itse paikalla myymässä.

Yrittäjyysvuosiensa aikana Lyly on ehtinyt tehdä ahkerasti yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa tarjoamalla opiskelijoille työharjoittelupaikkoja. Joskus myös asiakkuudet ovat johtaneet odottamattomiin yhteistöihin. Näin kävi Susanna Rustarin kanssa, joka tuli Lylyn asiakkaaksi ensimmäisen kerran 13-vuotiaana, päätyi yritykseen myöhemmin työkokeiluun ja ohjaa nyt Ahlmanedulla opiskelijoitaan työssäoppimiseen Zoopetille. Koska molemmilla naisilla on niin suuri rooli nuorten työelämään johdattamisessa, on pakko kysyä, mikä heitä motivoi?

– Kun opiskelijoilta löytyy oppimisen nälkää, minulle tulee vahva motivaatio auttaa heitä tavoitteissaan, Rustari toteaa.

– Ala on mielenkiintoinen ja yksinkertaisesti paras. Toivon lisää ihmisiä tälle alalle, sillä heitä tarvitaan. Ja jos me emme anna mahdollisuutta nuorille, niin kuka sitten antaa? Lyly lisää.

Lisää eettisiä toimijoita tarvitaan

Alalle tosiaan mahtuisi lisää toimijoita etenkin kivijalkamyymälöiden osalta, sillä viime vuosina lemmikkitarvikkeiden myynti on siirtynyt pitkälti verkkokauppoihin. Lyly ja Rustari ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että verkkokauppa ei voi korvata myymälässä saatua palvelua.

– Koen, että olemme ikään kuin eläinsuojelun esiaste, kun pystymme neuvomaan asiakasta eläimen hoitoon liittyvissä asioissa. Ruudun takaa samanlaista palvelua ei voi saada, Lyly muotoilee.

– Ja kyllähän tässä vuosien mittaan on tullut huomattua, että myymälöiden määrä laskee, mutta lemmikkien määrä nousee. Uusille yrittäjille olisi siis kyllä tilaa samassa kaupungissakin, Rustari vinkkaa.

Vaikka kuluttajakäyttäytyminen eläinten hoidon suhteen on muuttunut valveutuneemmaksi, lemmikkitarvikkeet saatetaan silti tilata pahimmillaan ulkomailta asti. Tämä on omalta osaltaan vaikuttanut kivijalkamyymälöiden ahdinkoon, sillä yritystä on vaikeaa saada kannattavaksi pelkästään lemmikkejä myymällä. Verkkokauppaostoksissa on Lylyn mukaan kuitenkin omat ongelmansa.

– Verkosta voidaan ostaa vaikkapa hamsterin häkin nimellä oleva tuote, joka ei todellisuudessa sovi lainkaan hamsterille. Tuotteen laadusta voi olla mahdotonta varmistua, Lyly sanoo.

Pienen ja kotimaisen toimijan eduiksi naiset nimeävät ketteryyden muokata tuotevalikoimaa asiakkaiden tarpeiden mukaan. Myös tuotteiden alkuperään kiinnitetään erityistä huomiota.

– Meiltä ei esimerkiksi löydy lainkaan kiinalaisia koirien puruluita, vain kotimaisia ja ruotsalaisia, Lyly kertoo.

Eettisyys näkyy Zoopetissä myös siten, että myynnissä olevista eläimistä pidetään mahdollisimman hyvää huolta – vaikka se ei kaupallisesti kannattavin vaihtoehto aina olisikaan. Lyly pitää kuitenkin eläinten hyvinvointia ykkösprioriteettina. Kaikesta huomaa, että sekä Lyly että Rustari ovat omalla alallaan.

– Onhan tämä ihan hirveän hauskaa ja monipuolista hommaa, jossa oppii aina uutta. Se on tämän työn suola.

Molemmat naiset toteavat moneen kertaan toivovansa alalle uusia yrittäjiä, jotka pistäisivät kampoihin kansainvälisille yrityksille ja verkkokaupoille. Toivoa on, sillä Ahlmanedullakin eläinten hoitajien koulutukset sisältävät yrittäjyysopintoja.

– Olisi hirveän tärkeää, että kaikki alan yritykset eivät muuttuisi isoiksi, kansainvälisiksi toimijoiksi, Lyly päättää.