Heikkilän Juustolan työpari täydentää toisiaan ja innovoi uutta korona-aikana
Heikkilän Juustolan työpari, aviopari Annika Heikkilä ja Pekka Moisio, täydentävät toisiaan. − Jos olisi kaksi pekkaa tai kaksi annikaa tässä, niin toiset tekisivät päämäärättömästi asioita ja toiset vaan jarruttaisivat.
Korona-aika sai yrittäjät innovoimaan uusia jakelukanavia.
Annika Heikkilä: ”Pekka on tosi hyvä keksimään ratkaisuja”
”Tapasimme edellisessä työpaikassa, ja sieltä seurustelu sitten alkoi. Pekka tuli vajaa vuosi ennen maatilan sukupolvenvaihdosta kuvioon mukaan. Ei Pekan ollut aluksi tarkoitus aloittaa töitä tilalla, vaan hänen piti tehdä ihan muita töitä. Olin opiskellut matkailualaa, ja olin töissä muualla. Kun tulimme tilalle tammikuussa 2010, opiskelin töiden ohella maidon jatkojalostusta.
Tilalla luovuttiin karjasta marraskuussa 2019. Teemme maidon jatkojalostusta, jonka äitini aloitti vuonna 1995. Minä hoidan juustolan seinien sisäpuolella tehtävät työt. Pyöritän tuotannon ihan täysin. Pekka tulee joskus auttamaan pakkaamisessa ja hän tekee tarvittavat huoltotoimenpiteet. Pekka hoitaa kaikki kuljetukset. Minä hoidan kirjanpidon ja Pekka hoitaa lämpökeskuksen. Teemme yhdessä somea, joka vie oman aikansa.
Pekka on tosi hyvä korjaamaan kaikkea ja keksimään ratkaisuja, jos jokin on rikki. Hän oli tosi hyvä ja rauhallinen lehmien kanssa. Kun Pekka kaupunkilaisena tuli tilalle, hän halusi miettiä, miten asioita voisi tehdä helpommin. Osa ideoista oli aika pöhköjä silloin. Olemme monta kertaa olleet eri mieltä yrityksen kehittämisestä, mutta olemme harjaantuneet keskustelussa vuosien varrella. Olemme erilaisia, Pekka ideoi paljon ja on kovaa vauhtia menossa toteuttamaan niitä. Minä vähän jarrutan, ja yritän miettiä niitä juttuja käytännössä.
Viime vuosi tuntui niin pitkältä. Yritimme kauheasti kaikkea, ja kyllä niistä jotain jäi käteen. Kun jälkikäteen ajattelen sitä, oli ehkä jotain tyhmiäkin liikkeitä. Herättelimme vanhat myyntikanavat, erityisesti lähiruokamyyntiin tarkoitetut REKO-jakelukanavat. Meillä oli kotiin toimitettava lähiruokakassi, jossa oli mukana pari tuttua lähituottajaa.
Ennen koronaa tuotteitamme myytiin pääasiassa ravintoloissa. Lisäksi luomujuustojamme myydään erikoisliikkeissä, kauppahalleissa ja Pälkäneen ruokakaupoissa.”
Pekka Moisio: ”Annika on älyttömän kova tekemään töitä”
”Kun tapasimme Annikan kanssa, olin opiskelemassa rakennusalaa. Lähtö maatilalle yrittäjäksi oli valintani, joskin mukana oli kaikenlaisia muuttujia. Opinnot jäivät kesken. Minulle alkutuotanto oli vierasta ja siinä mielessä vähän jännittävä haaste, mutta ei mikään tekemätön paikka. Nyt työn luonne on muuttunut, kun ei ole enää omaa karjaa.
Työnjako on mennyt aika itsestään. Tosin se on elänyt vähän vuosien varrella, mutta emme osaa kaikkia toistemme töitä. Olemme tehneet tätä niin kauan ja läheisesti, että olemme jo sisäistäneet toistemme heikkoudet ja vahvuudet.
Annika on älyttömän kova tekemään töitä. Kun on joku asia, mikä pitää tehdä, hän vaan tekee sen, eikä laske tunteja. Hän ei luovuta. Annika on tosi tarkka juustolassa, missä on aika paljon kirjausvelvollisuutta, ja prosessi itsessään täytyy aina toistaa samalla tavalla. Minä olen keskimäärin aika hyvä keksimään ratkaisuja mekaanisiin ongelmiin ja joihin muihinkin ongelmiin.
Korona-aikana olemme nähneet enemmän, kun ei oikein mihinkään voi mennä. Minusta tuntuu, että riitelemme vähemmän kuin keskimäärin ihmiset. Olemme tosiaan erilaisia luonteeltamme. Jos olisi kaksi pekkaa tässä tai kaksi annikaa, niin toiset tekisivät päämäärättömästi asioita, ja toiset vaan jarruttaisivat.
Minä innovoin meillä enemmän. Toimme korona-aikana Helsingin Hietalahteen niin sanotun maitolaiturin, joka jalostui ideastani. Idea kehittyi pidemmälle ohjelmistoyhtiö Bitwisen kanssa. Yrityksen toimitusjohtaja otti yhteyttä meihin nähtyään haastattelumme Ylen A-Studiossa maaliskuussa. Olin miettinyt jo useamman vuoden, että olisi kiva kehittää oma jakelukanava. Tämä tuli mahdolliseksi, kun löytyi yhteistyökumppani toteuttamaan atk-puolen.
Maitolaituri-idea tuli ihan kahvipöydässä. Projekti valmistui neljässä kuukaudessa, ja myyntiautomme avasi ovensa Helsingissä syksyllä 2020.
Lähiruokakassien myynti oli korona-ajan ensimmäinen reaktiomme tilanteeseen. Tempauksella saimme hirveästi näkyvyyttä. Tuloksemme romahti, kun korona iski. Ei koronavuosi mitenkään kauhean mukava ollut, ei missään nimessä.”
Juttu on julkaistu Yrittäjä Plus -lehden numerossa 2/2021. Tilaa lehti täältä (59 € / 6 numeroa).
Teksti: Riikka Koskenranta
Kuva: Janne Ylimys
