Hevosmetsuri tekee työtä siellä, missä metsäkoneista koituisi pelkkää vahinkoa – Tuhatkiloisten työhevosten jäljiltä metsään jää vain höyryäviä kakkaroita

Miika Åfelt vastaa puhelimeen keskellä savottaa. Taustalta kuuluu metsävaunun hurinaa, kun Åfelt lastaa tukkeja kyytiin. Välillä hän keskeyttää puheensa sanoakseen ptruu. Vaunuja nimittäin vetää kaksi massiivista työhevosta.

­– Tämä on järvenrantatontti, jonka omistajat ovat halunneet, että heidän myrskypuunsa hoidetaan mahdollisimman vähillä vaurioilla, Åfelt kertoo.

Hevosmetsuri työskentelee kaikenlaisissa metsäkohteissa, joissa metsälle vaaditaan tavallista herkempää käsittelyä. Sellaisia ovat muun muassa tontit, ulkoilualueet, puistot ja saaret. Herkkiä kohteita on talousmetsissäkin, esimerkiksi kuusikoiden ensiharvennuksia.

– Asiakkaat koostuvat heistä, jotka haluavat, että luontoon ja metsään ei jäisi niin paljon jälkiä kuin normaalista talousmetsien puunkorjuusta. Hevosten jäljiltä metsässä on vain höyryäviä kakkaroita, Åfelt sanoo.

Åfelt on saanut toteuttaa lapsuudenhaavettaan melkein 30 vuotta. Yhteistyö hevosten kanssa on ollut Åfeltin unelma pienestä asti. Hän ei itsekään osaa sanoa, mistä kiinnostus juuri hevosiin tuli, sillä hänen perheensä oli akateeminen virkamiesperhe, jossa ei eläimiä juuri näkynyt.

Peku opetti pysymään selässä

Åfelt oli 13-vuotias, kun perhe muutti Nokialta Ikaalisiin. Sattumalta uuden kodin lähellä oli pieni, edullinen maaseututalli. Tallin ainoa poika Åfelt kävi ratsastuksen alkeiskurssin.

– Pärjäsin hevosten kanssa, ja pian minut laitettiin sellaiselle rodeohevoselle. Kun putosin ensimmäisen kerran selästä, taisi tulla itkukin. Opettaja sanoi, että seitsemännen putoamiskerran jälkeen olet hevosmies.

Sanat kävivät toteen, sillä kahdeksatta kertaa tuo kova pukittelija, suomenhevosruuna Peku ei enää saanut Åfeltia heitettyä selästään.

– Siinä taito ja rohkeus karttui. Kun Peku huomasi, ettei saakaan enää tätä kaveria selästään, se oli vähän kuin kesytetty. Sen jälkeen meillä oli mahtavia maastoretkiä, mentiin todella vauhdikkaasti.

Hevonen mukaan armeijaankin

Nuori Åfelt mietti, miten hevosen kanssa voisi saada elantonsa mahdollisimman helposti. Ratsastus- tai ravitallilla olisi pitänyt olla vähintään kymmenen hevosta, ja tallia olisi vaikea saada kannattamaan taloudellisesti.

– Kun taas lähtee hevosen kanssa metsätöihin, ei tarvitse olla kuin yksi hevonen, ja pääsee ansiotuloihin, ja saa olla koko päivän hevosen kanssa.

Hän kävi tutustumassa ja auttamassa muutamilla maatiloilla, joissa työhevosia vielä tuolloin, 1990-luvulla, oli. Hän sopi erään lihakarjatilan kanssa, että työntekoa vastaan saisi pitää hevostaan siellä, mikäli sellaisen hankkisi. Sitten hän ostikin hevosen vanhemmiltaan salaa.

– Se oli kuusivuotias suomenhevosori Jallukka, joka tuli mukaani sekä Kurun metsäoppilaitokseen että armeijaan Niinisaloon.

Åfelt kävi jo noihin aikoihin Jallukan kanssa savotalla tienaamassa kaurarahoja, ja kun hän pääsi armeijasta, hänelle oli työpaikka valmiina silloisella Ikaalisten metsänhoitoyhdistyksellä.

Miika Åfelt käy hevostensa kanssa myös erilaisissa tapahtumissa.

Metsävaunuja myydään Ruotsiinkin

Vuonna 1994 Åfelt perusti oman metsänhoitoyrityksen. Aluksi hänellä ei ollut traileriakaan, vaan hän kulki töihin hevoskyydillä. Bisnes kuitenkin lähti pyörimään. 

Nykyisin Åfelt pyörittää Åfeltin työhevoset Oy -nimistä yritystä, jossa toimii niin hevosmetsurina kuin maatilallisenakin. Tilaansa hän luomuviljelee pääosin hevosvoimin ja kasvattaa luonnonmukaisesti kyyttöjä. Lisäksi Åfelt järjestää hevosillaan vaunuajoja erilaisissa tapahtumissa ja juhlatilaisuuksissa. Noin puolet vuodesta hän tekee töitä yksin, sesonkiaikoina hänellä on muutama työntekijä.

Metsätöihin Åfelt on kehittänyt ystävänsä kanssa alusta asti itse hydrauliikka-avusteisen metsävaunun, jolla puustoa korjataan. Ruotsiinkin niitä menee muutamia vuodessa.

Ranskalainen percheron-rotu on maailman suurin hevonen.

Tuhatkiloinen kaunosielu

Åfelt ja hänen työhevosensa työskentelevät pääsääntöisesti Ikaalisissa ja lähimaastossa. He pystyvät kuitenkin myös liikkumaan kauemmaksi ja ovat esimerkiksi hoitaneet nyt 22 vuotta Porvoon kaupungin puistoja. 

– Tuotamme ihmisille palveluja, jotka ovat erilaisia kuin yleensä nykypäivänä, pehmeitä ja ympäristöä huomioivia. Sitä arvostetaan eri tavalla kuin talous edellä -ajattelua. Ja se on pitänyt pienen yrityksemme hengissä kaikki nämä vuosikymmenet. 

Pehmeitä arvoja arvostavia asiakkaita on ilmeisen paljon, sillä Åfelt kertoo, että metsätöitä on tälläkin hetkellä puoleksi vuodeksi eteenpäin. 

Åfeltin tallilla on kuusi hevosta, joista yksi on varsa ja yksi poni. Metsähommat hoitaa neljä percheron-rotuista hevosta. Ranskalainen rotu on tuhatkiloinen työhevonen, joka on tuhdista koostaan huolimatta herkkä otus.

– Siitä sanotaan kauniisti, että se on korkealuokkainen rotu, joka vaatii paremman käsittelytavan kuin muut rodut, mutta myös palkitsee sen paremmin.