Hyväntuulen esityksessä ei unohdettu makuaistiakaan

Tampereen hulppeimpiin juhlatiloihin kuuluva Tuulensuun Palatsi on epäilemättä monen pikkujouluseurueen päämäärä tänä syksynä. Ja valinnanvaraa ainakin piisaa, kiitos vuosi sitten julkaistun yhteistyön, jonka myötä Tampere-talo ja sen omistama Finlandia Events ilmoitti ottavansa vetovastuun paikan ohjelmapuolesta. Pirkanmaan Yrittäjä -lehti kävi katsomassa Kadonneen maun metsästys -ravintolateatteriesityksen sen ensi-illassa syyskuun lopulla.

Kepeä komedia on monesti oiva vaihtoehto, kun muuten ajat ovat vaikeat. Tähän erilaisten uhkakuvien leimaamaan maailmantilanteeseen makumuistoihin painottunut esitys sopii kuin nenä päähän. Kaukana ovat sotahullut diktaattorit, rintamat ja kaasuputkiräjäytykset näyttämöltä kun Satu Silvo, Anna Hanski ja Veeti Kallio nousevat estradille. Heidän suurimmat murheensa kun ovat ydinsodan sijaan ihanan arkisia, kuten taivastelua siitä, miten joku ei ymmärrä burgundinpadan päälle tai perinteisempiä parisuhdepuntarointeja.

Tosin on Anna Hanskin roolihahmolla esityksen mittakaavassa vähän isompikin ongelma. Ravintolatupa on nimittäin tulossa täyteen, mutta makuaisti on kateissa. Sen kummempaa isoa tarinaa esityksessä ei oikein ole, vaan pikemminkin se koostuu noin kymmenestä yksittäisestä kohtauksesta, jotka kaikki liittyvät tavalla tai toisella ruokailemiseen ja makumuistoihin. Ja mikäs siinä, kun repliikit ja laulut ovat nokkelasti kirjoitettuja ja tunnetusti hyvä-äänisten ammattilaisten esittämiä. Teoksen käsikirjoituksesta ja laulujen säveltämisestä vastaa Janne Viitaniemi ja hänen nimeään kantava orkesteri.

Komeaa synkroniaa

Filmipuolella innostuttiin takavuosina kovasti 3D-laseista, joiden ideana oli tietysti perinteisen kaksiulotteisen kuvakerronnan sijaan lisätä kokemukseen vielä se kolmaskin ulottuvuus. Musiikkiteatterissa näköpuolella on pysytty tutussa ja turvallisessa, mutta täällä kokemukseen on sitten lisätty uusi ulottuvuus makuhermojen kautta. Esityksen lomassa yleisö nimittäin pääsee nauttimaan kolmen ruokalajin menun, joka tarjoiltiin pöytiin näytösten välissä.

Tässä keittiön ja esiintyjien yhteistyössä Palatsilla onnistuttiinkin kellontarkasti, sillä siinä samassa kuin Kallion Veeti oli viimeisen nuottinsa päättänyt, hämärä sali alkoi valaistua ja tarjoilu alkoi. Ja siinä ei muuten kauaa nokka tuhissut, että koko salillinen oli saanut annoksensa eteen. Tässä onnistumiseen vaaditaan aika monen tahon saumatonta yhteispeliä. Tarjolla olevasta menusta oli etukäteen valittavissa liha-, kala- tai kasvisversio, joista ainakin lihavaihtoehto, Mantereen tilan täydellistä häränrintaa pippurikastikkeineen oli erinomaisen hyvä. Kiitoksen ansaitsee myös alkuruoaksi tarjoiltu blini, joka oli sen verran maukas, että niitä olisi nauttinut helposti toisenkin.