Hyvinvointialueet tulevat, mutta miten ne toimivat? Puolueet eri linjoilla vaalitentissä

Aluevaalit käydään tammikuun 22. päivä ja valtuustot aloittavat työnsä maaliskuussa. Aluevaltuustot päättävät muun muassa hyvinvointialueiden toiminnasta, ja ne päättävät Sote-palveluiden järjestämisestä vuoden 2023 alusta lähtien. Rahaa sote-palveluihin kuluu yli 20 miljardia vuodessa.

Yrittäjät järjesti tiistaina 23. marraskuuta 2021 vaalitentin, jossa Vihreiden varapuheenjohtaja Hanna Holopainen, SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen, Keskustan varapuheenjohtaja Markus Lohi, Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sekä Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra keskustelivat sote-palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Tentin moderaattorina toimi Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki.

Vaalitentti lähti soten osalta liikkeelle maakuntaverosta yhtenä rahoitusmallina. Vihreiden Holopaista lukuun ottamatta puolueiden johtajat vastustivat mallia. Mäkysen mukaan tasausjärjestelmä, jolla pyrittäisiin tasaamaan eri alueiden kustannuksia on hyvä ajatus, mutta käytännössä todella vaikea luoda.

Lohen mukaan se ei sovi Suomen järjestelmään, vaan aiheuttaisi merkittävän epätasa-arvon.

Purran mukaan autonomiaa ei saavuteta ilman veronkeruuoikeutta, mutta aina kun tehdään uusi hallinnon taso, tulee lisää menoja.

Orpo on samoilla linjoilla. Maakuntamalli olisi hirvittävän kallis, joka ei vastaa niihin ongelmiin, jota sote-uudistuksella lähdettiin ratkomaan.

– Se ei auta ihmisiä jonoista hoitoon, eikä se saa meidän rahoja riittämään. Tästä tulee niin kallis, että aivan hirvittää, Orpo sanoo.

Himmeleitä ja malleja

Mäkysen mukaan kustannusten nousu tulee väestön ikääntymisestä ja palvelutarpeen noususta.

– Viime kaudella tehtiin päätös, että tehdään perus- ja erikoissairaanhoidon integraatio. Silloin törmättiin hallintomallilla perustuslakiin. Jäljelle on 2010-luvun uudistusten jälkeen jäänyt se, että meillä on oltava jonkinlainen demokraattinen ohjaus alueilla. Himmelipuhe on aika populistista.

Populismisyytökset aiheuttivat tentattavien keskuudessa purnausta. Orpo ottaa esimerkiksi Eksoten eli Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhoidon kuntayhtymän, jota ei voi sanoa perustuslain vastaiseksi.

Eteläkarjalaisena Holopainen on sitä mieltä, että Eksote on tehnyt hyvää työtä palkkaharmonisoinnissa ja tietojärjestelmäuudistuksessa, mutta siitä on puuttunut demokraattinen ohjaus. Lisäksi paikallisella tasolla omistajaohjaus on vaikeaa.

– Kuntayhtymät ovat himmeleitä, ja nyt ollaan nimenomaan purkamassa niitä, Holopainen sanoo.

Vaalitentin osallistujat olivat yhtä mieltä siitä Markus Lohen näkemyksestä, että nyt on malli, jolla edetään ja siitä on tehtävä mahdollisimman hyvä. Keinot toki vaihtelivat.

– Luomme aitoa monituottajamallia. Siinä päättäjät ovat aivan olennaisessa roolissa. Tehdään sellainen malli, että pienet yritykset voivat myös olla mukana palveluntuottajina, Lohi sanoo.

Kustannuksia ja laatua

Uudistuksella haetaan myös tehostuksia. Alueellistaminen on nostanut huolet paikallisten palveluiden saatavuudesta. Lohi sai vastattavakseen kysymykset sote-pisteistä.

– Ratkaisuja on paljon. Isoissa kunnissa on montakin sote-pistettä, vähintään yksi joka kunnassa sen takia, että uudistuksen lähtökohta on perustason palveluihin satsaaminen. Ei ole mitään prosenttirajaa, kuinka paljon hankitaan palveluita ulkopuolelta. Hyvinvointialueet päättävät lopulta, miten tuotanto järjestetään. Ei ole mitään mahdollisuutta parantaa palveluita ja turvata ne, jos emme ota kaikkia terveydenhuollon resursseja käyttöön: järjestöt, yksityiset, isommat ja pienemmät yritykset tuottamaan niitä, Lohi sanoo.

Hankala kysymys on se, mitä palveluiden tuottaminen maksaa. Niiden vertailtavuus on heikkoa, jolloin myös palveluiden laadun ja tehokkuuden mittaaminen on hankalaa. Esimerkkejä on siitä, että yksityisten toimijat ovat onnistuneet järjestämään palvelunsa kustannustehokkaasti.

Mäkynen tuo esiin, että on tärkeä huomioida, miten julkisella puolella hintoihin vyörytetään kiinteistökustannuksia ja yksityisellä puolella esimerkiksi valvonnan kustannuksia. Tärkeää on kuitenkin taata palvelun laatu.

Orpo ehdottaa kustannuslaskentamallia, jolloin vertailu olisi helpompaa ja yritykset pääsisivät mukaan kilpailutuksiin. Lohi kannattaa ajatusta, samoin Purra.

– Hintoja ei voida tällä hetkellä vertailla. Julkisella puolella on tuotettavia palveluita ja hoitoja, joiden hintaa emme tiedä. Kustannustehokkuuden edellytys on, että tiedetään, mitä palvelut maksavat. Kustannuslaskentamallia ei kannata vastustaa.

Palvelualoite työvälineeksi

Palvelualoitetta kannattivat kaikki muut vaalitenttiin osallistujat paitsi Mäkynen.

– Palvelualoite on ihan hyvä yksittäisissä palveluissa, mutta minä ja SDP näkee, että kokonaisuuden täytyy olla hyvinvointialueiden käsissä, Mäkynen sanoo.

Holopaisen mukaan tiedolla johtaminen on tärkeää, jotta tiedetään kaikkien palveluiden kustannukset.

–Kaikki alueethan lähtevät nyt vähän eri tilanteesta. Jotkut lähtevät ensimmäistä kertaa harjoittelemaan integraatiota ja siellä on varmasti paljon tehtävää tiedon ja datan keräämisessä, Holopainen sanoo.

Orpo kannattaa palvelualoitetta hyvänä työvälineenä.

– Jos alueella on epäilys siitä, että kilpailu ei toimi ja monituottajamalli ei tule luonnostaan tai kustannuslaskelmat eivät ole kunnossa, järjestö tai yrittäjä voi haastaa tuotteen tai palvelun ja ilmoittaa, että me tuotamme tämän hyvinvointialueelle tällä hinnalla, jolloin hyvinvointialue on velvollinen avaamaan sen oman kustannuksen ja sen jälkeen tehdään päätös, kumpi on tarkoituksenmukainen. Minulle on sama, kuka sen tuottaa, kunhan ne ovat laadukkaita.

Kannatusta väliaikaiselle Kela-korvauksen nostolle

Yrittäjägallupin mukaan 84 prosentti yrittäjistä ja 73 prosenttia kaikista kansalaisista pitää Kela-korvausten korottamista tärkeänä.

Purra, Orpo ja Lohi kannattavat ajatusta ainakin väliaikaisesti koronapandemiasta johtuvien hoitojonojen purkamiseksi.

Mäkynen ei tue ajatusta.

– Siirretään rahat yhteen pussiin ja jaetaan hyvinvointialueilta mahdollisimman tehokkaasti.  

Orpon mukaan on vaarana, että rahat kuluvat hallintoon ja byrokratiaan.

– Kela-korvaus on jo pieni ja jos sitä leikataan entisestään, pienituloisten mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita, pienenee entisestään.