Isän kuolema ei lamauttanut siskoksia – Nostivat konepajan uuteen loistoon: “Käsittelimme surua tekemällä töitä”

Juha Hallamaa oli juuri osallistunut Hallaworks Oy:n pikkujouluristeilylle. Pian kotiin palattuaan tyttäret Noora ja Niina saivat äidiltään viestin. Isä oli löytynyt kotoaan kuolleena, eikä mitään ollut tehtävissä. 

Kuollessaan vuonna 2007 isä oli 52-vuotias. Hän jätti jälkeensä konepajan, jonka oli ostanut vuonna 2001. 

– Se oli pelastuksemme. Käsittelimme surua tekemällä töitä, Niina Pekonen kertoo.

Harva odotti, että siskokset ottavat vastuulleen konepajan liiketoiminnan. Niin kuitenkin kävi.

Tuolloin hän oli 22-vuotias ja sisko Noora Pylkkänen oli kirjoittamassa ylioppilaaksi. 

Harva odotti, että siskokset ottavat vastuulleen konepajan liiketoiminnan. Niin kuitenkin kävi. Siskokset olivat töissä maanantaina, päivän isän kuoleman jälkeen. Noora oli ollut yrityksessä kesätöissä ja työharjoittelussa. Muuta kokemusta hänellä ei ollut. 

– Jotenkin oli valtava tarve tehdä töitä yrityksen eteen. Ajattelimme, että kun isää ei enää ole, me olemme. 

Ensimmäiseksi siskokset kokosivat uuden hallituksen. Käytännössä sen kokoonpanon muodostivat he ja äiti. 

– Sen verran fiksuja olimme, että käynnistimme välittömästi ulkopuolisen toimitusjohtajan haun. Tiesimme, että kahdestaan emme voi yritystä pyörittää, Niina Pekonen sanoo. 

Uusi toimitusjohtaja vaikeaan paikkaan

Yrityksessä vallitsi epätietoisuus. Moni oli syystäkin murheen murtama. Siskokset keskustelivat koneistajien kanssa ja vakuuttivat, että hommat jatkuvat. Tilauskirjat oli myyty kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Samalla kun Noora ja Niina hyppäsivät liikkuvaan junaan, he alkoivat rakentaa yrityksen uutta tulevaisuutta.

Siskokset saivat vakuutettua työntekijät omasta osaamisestaan. Kumpikin myöntää nyt, että moni alainen saattoi olla huolissaan. 

– Kaksi parikymppistä tuli isän paikalle. Varmasti karmea paikka monelle. Hänen ammattitaitoaan kaivattiin. 

Samaan aikaan kumpikin teki kohdallaan surutyötä. Jälkikäteen moni asia on vaipunut unholaan. 

– En muista siitä ajasta oikein mitään. Se oli vain selviytymistä. Tavallaan ei ollut aikaa surra, mutta suru oli silti mukana koko ajan, Noora kertoo. 

Olli Ritakorpi aloitti toimitusjohtajana vuoden 2008 huhtikuussa. Hän toi mukanaan paljon osaamista, mutta paikka oli haastava. Normaalisti Juha Hallamaa olisi ollut siirtämässä tietoa ja kokemustaan eteenpäin. Tämän roolin otti yli 20 vuotta yrityksessä työskennellyt tuotantovastaava.

Kassakriisi iski kovaa 

Hallaworksin toimialana on ollut konepajatoiminnan alihankinta. Se on valmistanut päämiehilleen keskiraskaita komponentteja. 

Vuonna 2014 yrityksessä koettiin vakava kriisi, kun sen isoin päämies ilmoitti yllättäen siirtävänsä tuotantonsa pois Suomesta. 

– Olimme jo aikaisemmin huomanneet, ettei uusia tilauksia tullut. Kysyimme syytä, mutta emme saaneet vastausta. Lopulta eräs päämiehen työntekijöistä laittoi viestiä ja vahvisti, ettei yritys ole tilaamassa seuraavana vuonna meiltä mitään, Niina Pekonen muistaa. 

Tieto oli musertava, sillä se tarkoitti yrityksen kahden miljoonan euron liikevaihdon puolittumista. Jälkikäteen siskokset ovat pitäneet virhettä amatöörimäisenä. Hallaworks oli vastikään investoinut uuteen koneeseen, joka hankittiin kyseisen päämiehen tarpeisiin. 

– Olimme tehneet yhteistyötä kymmenen vuotta. Yhtäkkiä yrityksen strategia muuttui, eivätkä he tiedottaneet siitä alihankkijoilleen. 

Siskokset käynnistivät pakolliset toimenpiteet. Työntekijöitä lomautettiin ja uusasiakashankinta aloitettiin ensimmäisen kerran yrityksen historiassa. 

– Tiesimme, että tarvitsemme miljoonan euron edestä uutta liikevaihtoa. Kukaan ei tiennyt yrityksestä, koska olimme aina tehneet töitä samojen päämiesten kanssa. Aloimme tehdä kylmäsoittoja ja ajoimme ympäri Suomea, Pekonen kertoo. 

Aluksi siskokset eivät edes tienneet, mitä he myyvät. Myyntikokemusta ei ollut. Ensimmäisen asiakkaan saaminen helpotti. Pian tuli muitakin. 

Vuonna 2015 Hallaworksin liikevaihto oli 1,4 miljoonaa euroa. Tappiota kirjattiin 250 000 euroa. Uusasiakashankinta osoittautui vaikeaksi etenkin isojen yritysten kohdalla. Yrityksen tulosta painoi massiivinen kassakriisi. Niina Pekosesta tehtiin toimitusjohtaja ja Olli Ritakorpi siirtyi vastaamaan tuotannosta. 

– Näytti siltä, että paja voi mennä kokonaan nurin. Siksi halusimme johtaa yritystä itse, katsoimme sen velvollisuudeksemme. 

Vuonna 2019 tulos näytti 100 000 euron voittoa puolentoista miljoonan liikevaihdolla. Lomautetut työntekijät kutsuttiin takaisin. 

Myyntipäätös syntyi helposti 

Viime vuonna Niina ja Noora päättivät luopua konepajan omistuksesta. Kriisi oli selätetty. 

– Noora ajoi eräänä päivänä pihaan ja sanoi, että hän tietää, mitä teemme. Että pitää myydä. Totesin, että sitten me myymme. Koimme, että meidän työmme on tehty. 

Kaupat syntyivät puolen vuoden kuluttua siitä, kun Hallaworks oli tullut julkiseen myyntiin. Ostaja oli Rauman Konepaja. 

Siskojen tulevaisuus on vielä auki. Kumpikin vakuuttaa, että mitä tahansa he tekevät, se tehdään yhdessä. 

– Kokemukset ovat osoittaneet, että olemme paljon parempia yhdessä kuin erikseen. Haluamme jatkaa yrittäjinä ja nimenomaan yhdessä.  Emme ole koskaan tapelleet liiketoiminnasta 14 vuoden aikana. 

Päätösten aika on syksyllä. Hallaworksin opetukset ovat kasvattaneet molempia. 

– Suurin opetus oli, että kaikesta selviää jotenkin. Isän kuolema hitsasi meidät yhteen.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Yrittäjä Plus -lehden numerossa 4/2022. Tilaa Yrittäjä Plus täältä!