Järjestelmällinen Mia ja ennakkoluuloton Petri täydentävät toisiaan kahviyrityksessään – ”Keskustellen yksimielisyyteen”

Petri Nieminen:  

Vuosituhannen vaihteessa mietin, että miksi Suomesta ei saa oikein hyvää kahvia. Kun kävi Tukholmassa tai jossain muualla ulkomailla, niin siellä oli putiikeissa tai kauppahallissa myytävänä hyviä Kenia-kahveja, ”single origin”-kahveja, jotka eivät olleet sekoituksia, vaan oikein hyvää kahvia. 

Kun tapasimme Mian kanssa, molemmilla oli samanlaisia ajatuksia yrittäjyydestä, ja tällaista kahvinmaistelua oli molemmilla jo vähän ennestäänkin ollut. Innostuimme kahvista ja ryhdyimme tutkimaan markkinoita. Perustimme Caffin 2005. 

Me täydennämme toisiamme. Mia on tavattoman pätevä tässä yritystoiminnassa. Hän on järjestelmällinen ja pätevä. Enpä juuri ole pätevämpää ihmistä tavannut.  

Kun jotain asioita pitää hoitaa, niin jotkut ihmiset saavat hoidettua asioita ja jotkut eivät. 

Emme välttämättä ole aina lähtökohtaisesti samaa mieltä, mutta pääsemme aina kuitenkin keskustelun perusteella yksimielisyyteen. Emme ole ikinä oikein jääneet erimielisiksi. Se on aika hyvä juttu. 

Keskinäinen luottamus on tärkeää.  

Meillä on kahvipaahtimo ja kauppoja, joissa myymme kahvia, teetä ja suklaata. Olemme hallitus ja johtokunta, joka tekee kaikki päätökset. Työnjako on sellainen, että Mia vastaa myymälöistä, taloushallinnosta ja henkilöstöstä ja minä vastaan kahvipaahtimosta ja kahviasioista. 

Lapset ovat pienestä pitäen olleet hermostuneita siitä, että lomareissuilla pitää kävellä kilometritolkulla. He sanovat, että lomallakin menemme vähintäänkin tutustumaan kahvipaahtimoon tai käymme etsimässä paikallista kahvia.  

Kyllä se on tietysti aika stressaavaa, että ei ole irtautumista. Ehkä siinä olisi ollut jo ajat sitten parantamisen varaa ja on edelleen, mutta on aika vaikeita vuosia ollut koronasta lähtien: sähkön hinnat ja koron nousut ja kaikki asiat, jotka ovat kulutukseen vaikuttaneet.  

Meillä on ollut muutama oikein pahakin haaste niin, että meitä on painostettu aika kovaotteisesti. Niistä kunnialla selvittyämme olemme todenneet, että olemme todella kovaksi keitettyjä. Meitä ei ole pystytty nujertamaan, vaikka sitä on suorastaan yritetty. 

Mia Nieminen: 

 Sen pitää olla kiinnostava alue, jonka kanssa jaksaa yrittäjänä työskennellä. 

Kahviala tuli meille puolivahingossa. Molemmat Petrin kanssa tahoillamme olimme harrastelleet kahveja. Olen itse juonut kahvia 12-vuotiaasta lähtien, ja kahvi on ollut iso osa minun arkeani aina.  

Me paahdamme ja myymme alkuperäiskahveja, yhden kahvilajikkeen kahveja, suklaata ja teetä.   

Työskentelemme Petrin kanssa myös myymälöissämme. Koronan jälkeen työvoiman saatavuus oli todella heikkoa, ja se oli pakottava tilanne. Oli mentävä sinne itse hommiin, ja se on jäänyt. Se on myös apukeino, jolla vahvistamme yrityksen taloutta. 

Petrissä on parasta tietynlainen ennakkoluulottomuus. Se on sellaista ajattelun vapautta. Hänelle tulee ideoita, ja hän innostuu kokeiluista, jotka saattavat poikia hyviä juttuja, joista innostumme. 

Sitten hänessä on tietenkin luotettavuus. Henkinen tuki on tärkeää. Jos yrittäisi yksin tällaista hommaa, niin voisi olla kyllä aika kauheaa suorastaan. 

Teen paljon asioita toisten puolesta, mutta Petri voisi kyllä myös vähän enemmän laittaa itsensä etusijalle.  Muutama vuosi sitten hankin hänelle hyvinvointisormuksen, jotta hän huomaisi oman kokonaisrasittuneisuutensa tason paremmin. 

Meitä naurattaa, että olemme aivan kuin Huutokauppakeisarin Palsanmäet, kun ajelemme pakettiautolla paahtimolle ja puimme aina yrityksen asioita. 

Tämä on tällainen elämäntapa. Paljon on ollut kaikenlaista haastetta, mutta sanomme aina, että ainakin meillä on hyvää kahvia, jota juoda.