Jarkko Mäkinen järjesti samaan aikaan lapsensa rippijuhlia ja hautajaisia – Teki rohkean ratkaisun somessa: ”Se on ollut minun pelastukseni”

Kesäkuun 17. päivä vuonna 2022.

Eurajokelaiselle Jarkko Mäkiselle kyseinen päivämäärä tuo tunteet pintaan. Silloin hänen 23-vuotias Jessica-tyttärensä menehtyi.

Mäkinen oli palaamassa töistä kotiin, kun poliisit olivat vastassa.

– Se vei täysin maton alta, Mäkinen muistelee nyt.

Hän muistaa poliisin kysyneen, tarvitseeko perhe keskusteluapua. Mäkinen oli sokissa ja kieltäytyi.

– Tällaisen tragedian kohdatessa ihminen toimii jollain tavalla robotinomaisesti ja menee vain eteenpäin, puskee kuin höyryjuna. En tehnyt itsekään tässä poikkeusta.

Mäkinen on sivutoiminen yrittäjä KiehuvaKartano -yrityksessä, jota hänen puolisonsa vetää täysipäiväisesti. Yritys tekee erikoiskakkuja ja tarjoaa pitopalvelua, minkä lisäksi Mäkisen vaimo pyörittää kukka-alan yritystä. 

Tyttärensä kuoleman jälkeen Mäkinen muistaa, kuinka järjesti samaan aikaan toisen tyttärensä rippijuhlia ja toisen hautajaisia. Samalla hän valmisti yrityksensä kaikki tilaukset.

– Oli kyllä tarkoitus pitää lomaa, mutta ei ollut varaa menettää yhtäkään asiakasta. 

Mäkinen muistaa ottaneensa vastaan kakkutilauksen asiakkaalta, jonka häiden ajankohdaksi paljastui Jessica-tyttären hautajaispäivä.

– Olen valinnut alan, jossa tehdään töitä maanantaista sunnuntaihin. Töiden tekeminen oli minulle helpointa siinä tilanteessa.

Mäkinen muistaa ottaneensa vastaan kakkutilauksen asiakkaalta, jonka häiden ajankohdaksi paljastui Jessica-tyttären hautajaispäivä.

Suru esiin somessa

Mäkinen päätti pian surutyönsä alussa kertoa avoimesti menetyksestään sosiaalisessa mediassa välttääkseen huhupuheet pienellä paikkakunnalla.

– Tein tyttäreni kuolemasta julkisen asian. Ilmoitin suoraan, että olemme edelleen se sama perhe kuin ennenkin, mutta tilanne on nyt se, että joudumme opettelemaan uudenlaista arkea. Asioista puhuminen julkisesti… se on ollut minun pelastukseni. En edelleenkään tekisi mitään toisin. Mitä enemmän asiasta puhun, sitä helpompi minun on olla itseni kanssa.

Sosiaaliseen mediaan julkaistu video Jessican hautajaisista keräsi 750 00 katsojaa. Mäkinen ei ollut varautunut näin suureen näkyvyyteen. TikTokin ja Instagramin kautta hän on saanut kaksi tuhatta viestiä.

Surutyössä hänelle on ollut vaikeinta käsittää, miksi näin tapahtui juuri omalle perheelle.

– Siihen ymmärrys ei riitä. Olisi niin monta kysymystä, mihin haluaisi vastauksen, mutta ei saa. Samaan aikaan on ollut lohduttavaa havaita, että olemme saaneet niin paljon myötätuntoa hyvää tarkoittavilta ihmisiltä. Vaikka olemme käyttäneet hetkellisesti ammattiapua, vertaistuki somessa on kuitenkin ollut se paras apu oman perheen tuen lisäksi.

Itsekkyys omasta surusta

Jessican hautajaisissa Mäkelä halusi järjestää kaiken juuri niin, kuin itse halusi. Hän luonnehti tilaansa neuroottiseksi ja itsekkääksi, vaikka oli jakanut kaiken sosiaalisessa mediassa.

– Kun somessa joku kertoi kokeneensa vastaavaa, koin asian itsekkäästi. Ajattelin, että tämä suru on minun ja perheeni asia, ei muiden. En voinut kestää, että joku muu oli käynyt jättämässä kukat hautausmaalle. Ihmisten myötäelämistä on ollut välillä vaikea ymmärtää, mutta nyt jälkikäteen tajuan, miten montaa ihmistä tämä on koskettanut.

“Luonnon kiertokulun kuuluisi mennä niin, että hautaamme omat vanhempamme. Kun sitä kiertokulkua muutetaan, emme olekaan valmiita siihen.”

Jarkko Mäkinen

Mäkinen uskoo, ettei maailmassa ole mitään raadollisempaa kuin oman lapsen hautaaminen. Hän on miettinyt paljon suhtautumista kuolemaan.

– Luonnon kiertokulun kuuluisi mennä niin, että hautaamme omat vanhempamme. Kun sitä kiertokulkua muutetaan, emme olekaan valmiita siihen.

Surutyö on edelleen käynnissä. Mäkisen mukaan suru on muuttanut muotoaan niin, että nyt asioiden käsitteleminen on helpompaa. Vaikeinta oli kokea ensimmäinen isänpäivä, joulu ja syntymäpäivä. Suru voi palata esimerkiksi silloin, kun radiossa soi tietty kappale. Jessica harrasti musiikkia ja oli muutenkin taiteellinen.

– Käyn yhä päivittäin hautausmaalla. Se on ollut oma tapani edesauttaa surutyötä. Kliseinen lause kuuluu, että aika parantaa. Aikaa tarvitaan, mutta suru ei katoa mihinkään.