Jätelain uudistus uhkaa viedä yrittäjiltä toimintaedellytykset – ”Siirtymäsäännöksiin saatava rotia”

Jätelain uudistus on viimein eduskunnan käsittelyssä pitkän valmistelun jälkeen. Jätealan kuljettajien näkökulmasta ehdotus on kuitenkin kylmäävää. Toteutuessaan suunnitellusti monen yrittäjän toimintaedellytykset loppuisivat käytännössä kokonaan.

Lakiesitys ajaa asumisesta syntyvien jätteiden käsittelyä ja kuljetusta merkittäviltä osin tai kunnallisten yhtiöiden hoidettavaksi.

Kangasniemeläinen yrittäjä Matti Tulla on seurannut lakiesityksen etenemistä tarkasti. Pahimmassa tapauksessa hän menettäisi 80 prosenttia liikevaihdostaan lakimuutoksen seurauksena. Jäljelle jäisivät kaupan ja teollisuusalan yritysten jätteet, mutta 20 prosentin liikevaihdolla toimintaa ei kannata jatkaa.

– Siinä jäisivät tyhjän päälle myös paikkakunnan yritykset, joiden jätteitä tultaisiin keräämään Jyväskylästä tai Mikkelistä 60-70 kilometrin takaa. Vaikka liikevaihdon prosenttiosuus olisi suurempi, olen sanonut päättäjille, että on lopulta sama, roikunko hirressä minuutin vai kaksikymmentä sekuntia, hän sanoo.

Tulla muistaa esimerkin Seinäjoen seudulta, missä jätekuljetukset kunnallistettiin kuntayhtiön hoidettavaksi. Yksi hallinnollinen päätös käytännössä lopetti lähes 20 alan yrityksen toiminta.

– Perusongelma on se, että tämä sosialisointi syö meidän alan toimijoiden työt. Päätösvalta kuljetusjärjestelmästä pitäisi olla vaaleilla valitussa kunnanvaltuustossa eikä alueellisessa jätelautakunnassa, jossa yksittäisen kunnan edustajan ääni hukkuu kuin pisara Itämereen, Tulla toteaa.

Kunnan pitäisi saada päättää itse

Suomen Yrittäjien lainsäädäntöasioiden päällikkö Tiina Toivonen on jättänyt lakiesityksestä asiantuntijalausunnon.

– Jätteenkuljetusyrittäjät elävät epävarmuudessa, sillä osa voi menettää kaikki asiakkaansa. Kalliit investoinnit tulisivat tarpeettomiksi, Toivonen sanoo.

Lausunnon alussa todetaan näin: Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi jätelakia siten, ettei kunnilla olisi jatkossa kaikilta osin mahdollisuutta päättää oman alueensa kaikkien jätelajien jätehuollon järjestämisestä. Sekajäte ja liete jäisivät esityksen mukaan jatkossakin kaksoismallin piiriin, mutta erilliskerätty pakkaus- ja biojäte siirtyisivät taajamissa kunnan järjestettäväksi. Erilliskeräysvelvollisuuden ulkopuoliset bio- ja pakkausjätteet voitaisiin sitä vastoin järjestää kunnan päätöksellä markkinaehtoisesti siten, että asukkaat saisivat itse päättää oman jätekuljettajansa.

Kaksoismalli tarkoittaisi sitä, että kunta voi päättää liete- ja sekajätteensä käsittelystä ja kuljetuksesta markkinaehtoisesti, kun taas pakkaus- ja biojäte tulisi ehdotuksen mukaan isolta osin hoitaa kunnan järjestämänä. Paras versio olisi se, että kunnat saisivat itse päättää, miten jätekuljetukset omalla alueella järjestettäisiin.

– Taustalla on EU-säädös, mutta se ei ole niin tiukka, etteikö jäisi tilaa järkevälle yrittämisen mallille. Kun kunta saa itse päättää jätehuollon järjestämisestä, on mahdollista toteuttaa se yrittäjäystävällisesti. Jos kunta kilpailuttaa julkisen hankinnan kuljetusurakat, käytännössä tavallisesti vain isot toimijat pärjäävät ja pienet menettäisivät asiakkaita, Toivonen sanoo.

Selkeät tavoitteet

Hallitus esittää, että taajamissa sijaitsevat kiinteistöt, joilla on vähintään viisi asuinhuoneistoa, olisivat velvollisia erilliskeräämään eri pakkausmateriaalinsa saavuttaakseen EU:n asettamia kierrätystavoitteita. Esityksen mukaan kunnille siirrettäisiin oikeus hoitaa pakkausten kuljetukset. Käytännössä erilliskeräysvelvollisuudet koskisivat noin puolta suomalaisista ottaen huomioon taajama- ja asuinhuoneistojen lukumääräedellytykset.

Tilastojen mukaan Suomi on jo saavuttanut kierrätystavoitteita. Suomen Yrittäjät pyytääkin harkitsemaan erilliskeräysvelvoitetta uudelleen. Koska yritys- ja työllisyysvaikutusten sekä asukkaiden jätehuoltokustannusvaikutusten voidaan arvioida esityksen myötä olevan kielteisiä, on perusteltua rajata erilliskeräysvelvollisuus vain esimerkiksi 10 000 asukkaan taajamiin tai vetää tätä koskeva ehdotus pois eduskunnasta uudelleen arvioitavaksi.

Tulla pitää hyvänä sitä, että jätelakiin tulee selkeät kierrätysprosentit ja velvollisuus pyrkiä sekä päästä niihin.

– Nyt lakiluonnoksessa mainitaan 10 000 asukkaan taajaman raja biojätteen erilliskeräyksen aloittamiseksi. Käytännössä tuo raja on tyhjänpäiväinen, koska biojäte kerätään jo erikseen tai sitten se on kompostoitava kiinteistöllä. Jos tuota 10 000 asukkaan taajaman rajaa johonkin käytettäisiin, käytettäköön sitä siihen, että vain kooltaan sen yli olevien taajamien osalta siirryttäisiin kunnan kilpailuttamaan jätekuljetukseen. Pienemmät kunnat saisivat silloin päättää omien olojensa asiantuntijoina keräysjärjestelmästään vanhaan malliin. Meillä pienissä kunnissa voitaisiin ansiokasta erilliskeräystä jatkaa kunnan ja yrittäjän yhteistyöllä, Tulla sanoo.

”Ympäristötekijät eivät lopulta paina”

Jätteen kuljettamisen siirtäminen kuntayhtiöihin olisi Tullan mukaan paitsi tehotonta ja epäreilua yrittäjille, myös ympäristön kannalta huonompi vaihtoehto.

– Lakiin on tulossa lätinää hankinnoista ja kilpailutuksesta. Olen 20 vuodessa nähnyt, että kuntayhtiöt suosivat isoja alueita ja ainoa ratkaiseva tekijä on hinta. Sellaiset asiat, kuten hiilidioksidipäästöt, ympäristötekijät tai nopeus eivät lopulta paina, Tulla toteaa.

Tulla tekisi mielummin kauppaa Suomen Uusiomuovin ja muiden tuottajayhteisöjen kanssa kuin päästäisi kuntayhtiöitä välikäsiksi prosessiin, jolloin toimintatapa ei palvele yrittäjiä, ja lisää yhden välilaskuttajan.

Yrittäjät ovat myös ketterämpiä kehittämään uusia käyttötapoja jätteille, kuten muoville. Juuri yrittäjien tekemät investoinnit ja kehittelyt ovat mahdollistaneet kehitysideat. Kuntayhtiöillä ei välttämättä samanlaista intressiä tai mahdollisuutta ole. Aina kuntayhtiöissä ei ole myöskään osaamista, jota pitkään alalla toimineilla yrittäjillä on.

– Meillä yrittäjillä on motiivina raha, jos toiminnasta on tehtävissä kannattavaa liiketoimintaa. Toinen motiivi on ammattiylpeys. Minä kilpailen jatkuvasti toisten yrittäjien kanssa siitä, kuka pääsee parempiin kierrätysprosentteihin. Toiminnan sosialisointi romuttaisi tämän, Tulla sanoo.

Yrittäjät eivät ole yksin

Yrittäjät eivät ole lakiuudistusta koskevan huolensa kanssa yksin. Myös monet kunnat, Kiinteistöliitto, omakotiliitto, Suomen Kuljetus- ja logistiikka SKAL, Kuljettajien ammattiliitto AKT sekä Eduskunnan oikeusasiamies ovat ilmaisseet näkemyksensä lakiesityksen ongelmista.

Kunnat, asukkaat ja yrittäjät haluaisivat päättää omista asioistaan. Liitot ja edunvalvojat ajavat omiensa asiaa. Eduskunnan oikeusasiamies on nostanut esiin perustuslaillisia ongelmia.

– Siirtymäsäännöksiin on saatava rotia, sillä ne eivät vastaa perustuslakivaliokunnan aikaisempaa tulkintaa ja ovat käytännön vastaisia. Siirtymäsäännöstä ei olisi käytännössä lainkaan, mikä on kestämätön tilanne yrittäjälle, Toivonen sanoo.

Jätelain uudistusta on työstetty pitkään. Suomen Yrittäjät on vaikuttanut työryhmissä, päättäjiin ja puolueisiin. Matkan varrella on saavutettu kompromisseja ja onnistuttu torppaamaan esimerkiksi tuottajavastuun koskeminen pienyrittäjiä, joka aikaisemmin oli mukana lakiesityksessä.

– Laki menee vielä ympäristövaliokuntaan, hallinto- ja talousvaliokuntaan sekä perustuslakivaliokuntaan. Voi sanoa, että on mielenkiintoinen kevät tulossa tämän suhteen, Toivonen toteaa.

Elina Hakola

elina.hakola (at) yrittajat.fi