Jutta Schwela ryhtyi ravintoloitsijaksi hetken intuitiolla: ”Kun joku asia houkuttelee, tulee joskus hypättyä tuntemattomaan”

– Vaikken aina ole kuunnellut isäni ohjeita esimerkiksi säännöllisestä palkkatyön tavoittelusta, niin tässä kohtaa sisäistin isän ohjeen siitä, että jos jotain luvataan, niin se pidetään ja lunastetaan. Siksi heitto karaokebaarin ostosta tuntui velvollisuudelta toteuttaa, kertaa Schwela vuoden 2016 pikkujoulun tapahtumia. 

Neuvotteluja legendaarisen turkulaisen Karaoke Bar Silvermoonin liiketoimintakaupasta käytiin puolisen vuotta ilman ulkopuolista asiantuntijaa. Kauppa lyötiin kiinni, kun saatiin yksityishenkilö rahoittamaan osa. Kesällä 2017 toteutuneessa liiketoimintakaupassa Schwelalle oli tärkeää, että henkilökunta siirtyi kaupan mukana. 

– Taisi olla tuuria matkassa, että halusin toteuttaa kaupan nimenomaan liiketoimintakauppana. Nyt sain hakea anniskeluluvat ja tehdä omat sopimukset omalle yhtiölleni, eikä aiemmat sopimukset taikka vastuut siirtyneet harteilleni. Liiketoimintakaupan myötä yrityksen sopimukset uusittiin uudelle y-tunnukselle ja toiminta jatkui ennallaan, Schwela kertaa.  

Schwela tunnustaa, ettei hänellä ollut suunnitelmissa uraa ravintoloitsijana, vaikka ala oli tuttu nuoruuden keikka- ja kesätöistä. 

– Olin aiemmin tehnyt personal trainerin ohjauksia ja yhtäkkiä minulla oli useita työntekijöitä. Olin nuori ja kokematon, kuuntelin täysin ravintolapäällikköä. Jos olisin uskaltanut, olisin voinut kehittää toimintaa vielä tavoitteellisemmin esimerkiksi siten, että pikkujoulukauden myyntien tulisi lyödä koko muun vuoden myynnit, Schwela pohtii jälkikäteen. 

Kahden vuoden oppikoulu 

Yhtä nopeasti kuin Schwela oli yrityksen päättänyt ostaa, päätti hän sen myös myydä. Ajurina toimi silloisen ystävän epäilevä kommentti siitä, että liiketoiminta ei voisi kauaa kannattaa. Rahoittajana toiminut yksityishenkilö osti Schwelalta koko liiketoiminnan loppukesästä 2019, juuri ennen koronapandemiaa. 

– Minulla oli tuuria ajoituksen kanssa. Yrittäjyyteen sisältyy aina riski, eikä yrittäjyys ole leikin asia. Asiakkaat ja työntekijät velvoittavat hoitamaan asiat mallikkaasti, kun kyseessä on muiden palkkatyö, Schwela pohtii. 

Tänä päivänä naantalilainen yrittäjä tarjoaa monipuolisia hyvinvointi- ja valmennuspalveluja, ja arvostaa elämässään vakautta. Ravintoloitsijan elämää oli sosiaalista ja juhlia riitti. 

– En vaihtaisi tuota kahden vuoden oppikoulua mihinkään. Mutta eihän kukaan oikeasti osta pikkujouluissa läpällä baarin liiketoimintaa. En tuolloin tunnistanut alkoholiongelmaani vaan loppuluisuni alkoi vasta yrityksen myynnin jälkeen. Parisuhde päättyi ja etsin itseäni. Samalla koin myös pettymystä siitä, että olin luopunut yrityksestä, vaikka tiesin sen olleen oikea päätös, Schwela kertaa tapahtumia. 

Schwela kokeili tipatonta, mutta palasi pian entiseen. 

– Olotilani paheni, ahdistus ja uupumus lisääntyivät. Olen luonteeltani helposti addiktoituva, olkoon kyse sitten töistä, treenaamisesta tai karkin syömisestä. Menen täysillä, vähän yli, kunnes raja tulee vastaan ja uuvun, Schwela kuvaa. 

Schwela kertoo, että lokakuun lopussa hänelle pitäisi tulla kolme vuotta raittiina. Toipuva alkoholisti on käynyt läpi myös läheisriippuvuushoidon. 

– Tämä on pitkä työmaa ja ollut taistelua paitsi työuupumusta niin elämään uupumista vastaan. Silti uskon, että kaikella on tarkoitus. Myös useamman vuoden huonosta olosta on näin myöhemmin tarkasteltuna ammennettavaa. Elämässäni on nyt kaikki todella hyvin, Schwela iloitsee. 

”Yrittäjyys mahdollistaa sen, että voin arjessa kuunnella itseäni” 

Schwela ei ole valmis vaihtamaan yrittäjyyden tuomaa vapautta ja monipuolisuutta mihinkään. 

– Yrittäjyys mahdollistaa sen, että voin arjessa kuunnella itseäni. Nuorempana menin rahan perässä, nyt arvostan mielenterveyttä ja hyvää oloa, sekä sitä valintaa kenen kanssa tehdä töitä, Schwela summaa. 

Yrittäjän haaveena on jonain päivänä yhdistää nykyiseen personal trainerin työhön koirat vahvemmin mukaan. 

– Olisi hienoa luoda jonkinlainen valmennuspaketti tai vaikka retriittikokonaisuus näiden ympärille. Välillä haaveilen myös yksityisen koirametsän toteuttamisesta Merimaskuun. Olemme kaivanneet pitkään koirapuistoa, mutta päätöksenteko on todella hidasta. Koirametsäprojekti olisi kiva toteuttaa jonkun toisen kanssa ja jakaa vastuuta ja kustannuksia, jos sellaiseen tulisi joskus lähdettyä Schwela pyörittelee. 

Vaikka Schwelan oma kokemus yrityskaupasta ei ollut oppikirjamainen, kannustaa hän harkitsemaan omistajanvaihdosta polkuna yrittäjyyteen. Omasta kokemuksestaan oppineena Schwela muistuttaa tekemään hyvin pohjatyöt ja selvittämään mihin on hyppäämässä. 

– Ylipäänsä yrittäjyyttä ei kannata pelätä. Jos on unelma ja visiot, kannattaa niitä lähteä toteuttamaan. Meillä on yksi elämä. Epäonnistumista, konkurssia tai toiminnan alasajoa ei pidä liikaa pelätä, taikka hävetä, kyllähän ihmiset vaihtavat työpaikkojakin. Valmis asiakaskunta, nimi ja brändi voivat tuoda lisäarvoa siinä punninnassa kannattaako lähteä yrittäjäksi puhtaalta pöydältä vai jatkaa olemassa olevaa yritystä, päättää Schwela.