Kainalosta löytynyt patti pisti suunnitelmat uusiksi, mutta kakkoseksi taudille Annika ei suostunut jäämään!

Jo etukäteen oli tiedossa, että loppuvuodesta 2019 tulisi rankka rypistys. Yrittäjäduo Annika Halmeella ja hänen yhtiökumppanillaan Johanna Simolalla oli työn alla uuden liikkeen pystytys. Jo 12 vuotta Hatanpään valtatien varressa kampaamoliikettä pitänyt kaksikko oli laajentamassa toimintaa ja avaamassa toista liikettä Laukontorin tuntumaan. Tarkoitus oli saada Unique Raikas auki joulusesonkiin, mutta vesivahinko tyrmäsi suunnitelmat. Se oli kuitenkin vasta mollivoittoisen tulevan vuoden alkusoitto.

Annika Halme myöntää, että uuden liikkeen perustamiseen vaikutti myös hänen aikaisemmin kohdanneensa ammatillinen identiteettikriisi. Se oli pistänyt hänet pohtimaan, onko kampaajan työ se, mitä hän halusi tehdä lopun ikäänsä. Itse työssä ei ollut mitään vikaa, mutta jotain vaihtelua hän 10 vuoden yrittäjyyden jälkeen kaipasi. Ja tältä pohjalta syntyi ajatus uudesta liikkeestä. Siitä yrittäjät halusivat tehdä aivan toisenlaisen kuin aiemmasta liikkeestään.

– Avainsana Raikasta luotaessa oli rentous. Suurin osa meidän naispuolisista asiakkaistamme on ruuhkavuosien äitejä, jotka kaipaavat hektiseen maailmansa kampaamokäynneiltään hengähdystaukoa, Annika määrittelee.

Raikas mutta tuoksuton tuulahdus

Uuden liikkeen maailmaan vaikutti myös yrittäjän itsetutkiskeluvaiheessa tekemä oivallus siitä, että merkittävä osa hänen ammattikuntansa työnsä lopettaneista ammattilaisista pistää sakset naulaan terveyssyistä.

– Hengitystieoireilu on niska-hartiaseudun vaivojen lisäksi yleisin lopettamissyy, yrittäjä kertoo.

Luvut olivat sen verran tylyjä, että ne saivat yrittäjät tekemään linjanvedon, jonka myötä kaikki Raikkaassa käytetyt tuotteet olisivat tuoksuttomia ja muutenkin mahdollisimman ekologisia. Tekijä niille löytyi läheltä, sillä ylöjärveläinen SIM Sensitive on ollut tämän alan pioneereja jo vuosia.

– Uskoimme, että tällaiselle voisi olla kysyntää, kun monia asioita muutenkin mietitään ekologisemmin kuin ennen. Oli ihan aiheellinen kysymys, ovatko esimerkiksi jenkkituotteet niin paljon parempia, että niitä kannattaa lennättää lentokoneella tänne vuonna 2020, Annika tuumaa.

Kellari ratkaisi

Liiketilan valinnassa painoi puntarissa myös kellari. Se tarjosi oivat puitteet Annikan toiseen uuteen kiinnostuksen kohteeseen eli peruukkeihin. Niistä tuli merkittävä osa Raikkaan liikeideaa.

– Osana jatkosuunnitelmiani aloin tutustua peruukkeihin ja hiuslisäkkeisiin, ja se maailma imaisi minut mukanaan, hän kertoo. Annikan perhe asui kesän 2019 Helsingissä jossa peruukkibisnesidea jalostui lisää. Sieltä löytyivät sopivat yhteistyökumppanit ja koulutukset.

Satamakadun liiketilassa tosiaan kolahti juuri se kellari. Peruukin sovitteleminen monesti halutaan tehdä jossain ihan muualla kuin kivijalan ikkunoiden loisteessa. Ennen peruukkiliikkeen perustamista Annika haastatteli myös peruukkia käyttäviä asiakkaitaan siitä, millaista tilaa ja palvelua he liikkeeltä odottaisivat.

Värivaihtoehtoja piisaa.

Putki meni rikki avajaisten alla

Loppuvuoteen 2019 ajoittunut remontti oli alun perin tarkoitus saada valmiiksi joulusesonkiin, mutta se jäi haaveeksi. Liiketilassa kun oli tapahtunut vesivahinko juuri ennen kuin yrittäjien piti saada avaimet kouraan. Kuten joka ikinen joskus vesivahingon kokenut tietää, tilanne on vähemmän miellyttävä. Annika myöntää, että myös yrittäjien hermot ja jaksaminen olivat koetuksella, kun odottelivat tietoa siitä, milloin liiketila saataisiin sille tarkoitettuun käyttöön.

– Täällä hurisivat kuivurit, eikä yksikään rakennusmies osannut meille sanoa, koska pääsisimme muutamaan tiloihin, Annika muistelee.

Tämän asian murehtiminen jäi kuitenkin sivuraiteille melko nopeasti. Annika oli remontin tienoilla havainnut kainalossaan omituisen patin, joka ei tuntunut katoavan. Kun hän otti asian puheeksi lähipiirinsä kanssa, patistivat he hänet pikimmiten lääkärin pakeille.

Hämmentynyt joulutunnelma

Juuri ennen jouluaattoa sovitulla lääkärikäynnillä selvisi, että patti oli turvonnut imusolmuke. Se ei ollut hyvä juttu. Lääkärin mukaan se itsessään kertoi, että jotain on pielessä. Mikä, selviäisi vasta, kun samalla käynnillä otetut koepalat saataisiin analysoitua.

Perheen nelivuotiaan Inna-tytön takia oli kuitenkin yritettävä. Sekin painoi mieltä, miten tytölle aikanaan asiasta kerrottaisiin. Siihen saatiin apua neuvolasta. Annikalla oli kuitenkin aivan tarpeeksi tekemistä omien ajatustensa kanssa.

– Tavallaanhan minä aloin jo siinä vaiheessa totutella ajatukseen sairaudesta, mutta kyllä minulta se joulu ja vuodenvaihde kului hämmennyksen vallassa Annika muistelee.

Annikan automaattiohjaus kuitenkin mitä ilmeisimmin toimi. Sillä kun liiketilan kuivuri oli vihdoin vaiennut, kävivät yrittäjät pistämässä tilan avajaiskuntoon. Ne päätettiin pitää heti vuoden 2020 alussa, 4. päivä tammikuuta.

Nopeasti leikkauspöydälle

Päivää ennen avajaisia Annika sai kuulla tulokset. Lääkärin soittamat uutiset olivat huonoja. Kainalosta otetusta imusolmukenäytteestä oli löytynyt syöpäsoluja, jotka olivat kaiken lisäksi aggressiivisinta sorttia. Annika myöntää, että hänen oli aika vaikea pitää itsensä kasassa ihmisten saapuessa hymyssä suin avajaisiin kukkapuskien kanssa onnittelemaan, kun itse oli juuri kuullut syövästään.

Huonosta tilanteesta vieläkin huonomman teki se, että vaikka imusolmukkeista olikin löytynyt syöpäsoluja, itse kasvainta sieltä ei ollut löytynyt. Sen löytäminen oli taas kynnyskysymys hoidon aloittamiselle. Annikan kehoa tutkittiin selkäydintä myöten kasvainta etsittäessä. Lopulta diagnoosina oli rintasyöpä, joka oli ehtinyt jo levitä. Aggressiivisesti leviävän syövän kanssa ei jääty aikailemaan. Annika pääsi leikkauspöydälle jo tammikuun puolella. Leikkaus onnistui odotusten mukaisesti.

Sitten oli sytostaattien aika

Koska lääkärit halusivat varmistaa, ettei elimistöön jäisi ainuttakaan syöpäsolua, päätettiin Annikan kohdalla aloittaa vielä leikkauksenjälkeinen sytostaatti- eli solunsalpaajahoito. Se on hoitomuotona tehokas mutta myös rankka. Koska hoidossa käytetyt sytostaatit vaikuttavat myös terveisiin soluihin, se aiheuttaa sivuoireita, kuten ajoittaista heikentynyttä yleiskuntoa ja hiustenlähtöä.

Jälkimmäinen oire toteutui myös Annikalla, jonka hiukset alkoivat lähteä maaliskuussa, noin kuukausi hoidon aloittamisten jälkeen. Yrittäjä toteaa, että ajatus jonkinlaisesta johdatuksesta hänellä on käynyt pakostakin mieleen. Siis esimerkiksi kysymys siitä, mikä sai hänet kiinnostumaan peruukeista juuri vuotta ennen kuin hänestä itsestään tuli sellaisen tarvitsija.

ANNIKA HALME totutteli viime vuonna itsekin peruukkiin. Kaikissa yläpuolen kuvissa mallina on yrittäjä itse.

Peruukkikuvat: Annika Halmeen arkisto

Työstä virtaa

Olipa kyseessä sitten sattuma tai korkeampi voima, sen yrittäjä oli päättänyt, että hän aikoi selättää taudin. Sen hän oli päättänyt jo diagnoosin saatuaan. Siihen, mistä äärimäinen sisukkuus on peräisin, Annika ei osaa antaa suoraa vastausta.

– Uskon siihen, että vaikeudet voimistavat. Olen aina ollut varsin kilpailunhaluinen. Ja nytkin paitsi terveyteni, myös firman puolesta minulle iski sellainen reaktio, että tätä kaikkea tämä tauti ei minulta tule viemään, hän kertoo.

Yrittäjän omassa selviämisstrategiassa työn tekeminen oli muutenkin tärkeää. Annikalle oli jo alkuvaiheessa ollut olennaista varmistaa, että hän itse pääsisi takaisin töihin mahdollisimman nopeasti. Hän tiesi työn olevan hänen kohdallaan erinomaista terapiaa. Annikalla on kokemusta muistakin isoista menetyksistä elämässään.

– Tiesin entuudestaan, että liiallinen vapaa-aika ja yksin kotona oleminen olisi pääkopalleni huono vaihtoehto. Itse asiassa kävin täällä välillä vain kampaamassa harjoituspäätä, vaikka minulla ei ollut asiakkaita, hän kertoo.

Ammattiapua unohtamatta

Ei yrittäjä pelkästään omatoimisuuteen jaksamistaan jättänyt. Annika sai myös henkiselle puolelle säännöllistä keskusteluapua koko hoitojaksonsa ajan muutaman viikon välein. Kuluvan vuoden alussa tällekin päästiin painamaan päätepiste.

– Terapeutti totesi, että toipumiseni on myös henkisellä puolella edennyt siten kuin pitikin, Annika kertoo ja myöntää, että vuosi 2021 alkoikin hyvin erilaisissa merkeissä kuin edeltävä. Varsinaista vuodenvaihdetta Annika ei tosin jaksanut itse todistaa. Hän uuvahti sänkyyn jo iltakymmeneltä perheen palattua kotiin yhtiökumppanin kotona vietetyistä kemuista.

– Jotenkin koin silloin, että nyt haluan vain nukkua ja tavallaan nukkua myös koko vuoden edestä. Vuodenvaihde kun ei ikinä ollut ennen ollut niin merkityksellinen. Minusta oli ihana ajatella, että heräisin sitten aivan uuteen vuoteen ja saatoin jättää sen edeltävän taakse, hän myöntää hymyssä suin.

ANNIKA HALME kertoo myös, ettei yhtään peruukkia myydä ulos suoraan pahvilaatikoista, vaan ne muokataan aina asiakkaalle sopiviksi. – Niistä lähtee noin rikkalapiollisen verran pois. Meillä suomalaisilla ovat monesti sen verran ohuet nuo etuosan hiukset, Annika kertoo ja toivoo voivansa käyttää jatkossa enenevissä määrin aikaansa juuri peruukkien parissa. – Unelmieni maailmassa toivoisin tekeväni yhden päivän viikossa peruukkien parissa töitä, hän kertoo.

Ripeä paluu

Työnteon suhteen hän ei totta vie aikaillut. Annika sopi sytostaattihoidosta vastanneen lääkärin kanssa jo maaliskuussa, että sytostaattiannoksen ottamisen jälkeen hän huilaisi viikon, jonka jälkeen hän olisi sitten taas kaksi viikkoa duunissa.

Edes maailman seisauttanut korona ei estänyt Annikan suunnitelmia, vaikka se toki pelotti osan asiakkaista pitämään taukoa hiustenleikkuusta. Annikan koetuksella olevaa vastustuskykyä pidettiin korkealla antamalla hänelle valkosolupiikkejä. Ja liikkeessä noudatettiin myös kaikkia koronaohjeistuksia.

Avoimesti toipilas

Myös yhtiökumppani ja työkaverit tukivat Annikan työhön paluuta ja halusivat luoda yrittäjälle kaikin puolin turvallisen työympäristön, jolloin joskus Annikan ollessa töissä oli hänen lisäkseen paikalla vain asiakas.

– Asiakkailleni tiedotin myös sitä, että he tulisivat vain terveinä, koska tosiasiassa minä olisin joutunut välittömästi sairaalaan osastolle, jos minulle olisi noussut kuume, hän kertoo. Annika kuitenkin uskoo, että myös korona pikemmin sisuunnutti kuin lannisti hänen sisäistä taistelunhaluaan.

– Minulle tuli sellainen olo koronan myötä, että eihän kapteeni voi nyt jättää laivaansa, hän kertoo.

Muutenkin yrittäjä oli valinnut tautinsa osalta erittäin avoimen toimintatavan. Pitkäaikaisille asiakkailleen hän jakoi heti sairastuttuaan videoviestin, jossa hän kertoi olevansa vakavasti sairas ja tiedon siitä, että se vaikuttaa hänen työssä käymiseensä.

LIIKETILASSA YRITTÄJÄÄ ihastutti alusta alkaen sieltä löytynyt kellaritila, joka puolestaan sopi kuin nakutettu peruukkitoimintaan.

Tyylistä ei tingitty

Hyvinvoinnin ja ulkonäön kanssa koko työikänsä hommia paiskinut Annika ei antanut taudin näkyä hänen ulkoisessa olemuksessaan. Tällä kertaa suutarin lapsella oli totta tosiaan kengät, sillä yrittäjä hankki melko nopeasti itselleen kuusi erilaista peruukkia.

– Totesin, että kun minulla kerran tätä ammattitaitoa meikkaamiseen ja peruukkeihin on, niin haluan myös oppia siitä kaiken mahdollisen, kun kerrankin on mahdollisuus käyttää sitä hyväkseni, hän perustelee. Osaamista vaadittiinkin, sillä hoidot olivat elimistölle kova kuormitus.

– Juuri kun ajatteli, että kohtahan tämä on ohi, niin silloin tippuivat vielä hiusten jälkeen päästä ripset ja kulmakarvat, hän muistelee ja myöntää saaneensa kosolti kannustavaa palautetta.

– Asiakkaat ovat sanoneet, että on hienoa, että sinä annoit syövälle kasvot, jotka olivat kaukana kotona kuolemankielissä olevasta ressukasta, Annika tuumaa ja kertoo, että etenkin peruukkiasiakkaat ovat myöhemmin kertoneet kokeneensa yrittäjän toiminnan myös voimaannuttavana.

Paljon peukkuja yrittäjä sai myös suljetuissa sosiaalisen median ryhmissä jakamistaan videoista, joissa hän jakoi vinkkejä esimerkiksi peruukkien viimeistelyyn, huiviturbaanien tekoon sekä meikkaamiseen. Ne kiinnostivat ympäri maata, ja Annika onkin nyt yleisön pyynnöstä julkaissut kuvaamansa videot myös YouTubeen kaikkien halukkaiden katseltaviksi.

– Tubekanavan nimeksi on tulossa Peruukki-kanava, hän vinkkaa.

Todellinen optimisti

Annikan sytostaattihoitoja jatkettiin heinäkuuhun saakka, jonka jälkeen syksyllä hänelle annettiin vielä sädehoitoa kainaloon.

– Pyöräilin tai juoksin Taysiin tai sieltä pois 50 kertaa viiden minuutin sädetystä varten, hän kertoo.

Juuri äskettäin Annika todettiin vuosikontrollissa syövästä tervehtyneeksi. Ainoa tällä hetkellä elämää edelleen haittaava vaiva on taudin jälkiseurauksena syntynyt lymfedeema eli nestekiertohäiriö, joka aiheuttaa hänelle aika ajoin käden turpoamista. Se on käsityöläisammatissa toimivalle yrittäjälle harmittava vaiva. Toisaalta tässäkin asiassa Annikan vesilasi on taas enemmän täynnä kuin tyhjä.

– Hyvä puoli on, että uusi aluevaltaus, peruukkien kanssa tehtävä työ on enemmän konsultaatiota ja keskustelua. Ja koska saan käyttää osan ajastani siihen, käteni kestää jatkossakin paremmin, hän kertoo ja toimii elävänä esimerkkinä siitä, mitä on todellinen optimismi.

Optimistiksi oppinut

Tämä artikkeli syntyi Annikan aloitteesta. Hän otti sähköpostilla yhteyttä Pirkanmaan Yrittäjä -lehden toimitukseen luettuaan tammikuun lehteä.

– Halusin kertoa oman koronavuoteni ”selviytymistarinan”, toiveena, että se antaisi samankaltaiseen tilanteeseen joutuneelle lisävoimaa ja ylipäätään luoda uskoa, että kyllä me selvitään, Annika tiivistää. Hän myöntää, että optimistinen elämänasenne on hänen kohdallaan syntynyt vuosien saatossa

– Olen oppinut pikkuhiljaa kääntämään asiat niin, että kaikella on tarkoituksensa. Jatkuvassa murheessa eläminen on raskasta hommaa, hän pohtii.

Paluun normaaliin arkeen Annika on aloittanut myös harrastusosastolla. Hän kävi jo syksyllä juoksukoulun ja ilmoitti itsensä toukokuussa puolimaratonille.

Teksti: VILLE KULMALA

Kuvat: VILLE KULMALA JA ANNIKA HALMEEN ARKISTO

Artikkeli on julkaistu ensimmäistä kertaa Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 6.4.2021