YRITTÄJÄ, tule mukaan omiesi pariin! Liity Yrittäjiin.
Keppihevosbisnes räjähti käsiin: Äiti ja tytär ompelevat yötä myöten, kaikki kepparit myydään loppuun
Keppihevosbuumi on osoittautumassa kultakaivokseksi hattulaiselle äidille ja tämän tyttärelle.
Hattulalaisen Taikakeppari Oy:n samannimisen verkkokaupan tuotteet ovat jatkuvasti loppu kovan kysynnän takia.
– Tällä hetkellä verkkokaupasta on myyty loppuun yli 100 tuotetta. Kaikki mallit myydään yleensä loppuun, yrityksen toimitusjohtaja ja perheenäiti Virva Klaasio sanoo.
Suosituimpia malleja ovat peruskeppihevoset. Klaasio mainitsee esimerkkinä ”ruskean arabin”.
Suomalaisten asiakkaiden lisäksi Klaasiota ja hänen Julia-tytärtään työllistävät ulkomaiset tilaukset, joita on jo melkoisesti.
– Kansainvälinen myynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Ruotsiin on jo merkittävää myyntiä. Sen lisäksi tilauksia tulee muun muassa Saksasta, Sveitsistä, Tanskasta ja Australiasta.
Jokainen hevonen käsityönä
Taikakepparin myyntiä tukee Suomen maine keppihevosharrastuksen synnyinmaana. Suomalaisia keppihevosia eli ”keppareita” arvostetaan.
Klaasio ja hänen tyttärensä ompelevat jokaisen keppihevosen käsityönä. Erilaisia malleja on myynnissä viitisenkymmentä. Hevoset valmistetaan omassa asunnossa, 70 neliön tuotantotilassa.
– Kukaan ei pysty valmistamaan käsityönä satoja keppihevosia viikossa. Yhden hevosen valmistaminen kestää lähes työpäivän. Joka ikiseen hevoseen kiinnitetään korvat ja sieraimet ja ommellaan ne käsin kiinni, siinä vaiheessa homma hidastuu. Rungon ompelee selvästi nopeammin.
Kepparien lisäksi verkkokaupasta voi ostaa erilaisia varusteita kuten suitsia ja riimuja. Klaasion mukaan useimmat asiakkaat haluavat valmiin keppihevosen, mutta innokkaimmat harrastajat ostavat vain tarvikkeet ja ompelevat itse.
”Mielelläni palkkaisin jonkun”
Klaasion tytär Julia Aarrekivi perusti Taikakepparin toiminimen vuonna 2015. Viime kuussa yritysmuoto vaihtui osakeyhtiöksi. Virva Klaasio oli aikaisemmin töissä lääkeyhtiössä, mutta kaularangan leikkauksen jälkeen hän ei pystynyt enää jatkamaan päivätyötään. Onni onnettomuudessa oli kasvava kepparibisnes.
– Viime vuonna olimme myyntipisteen kanssa Helsinki International Horse Showssa. Myimme tuotteet loppuun kahden ensimmäisen tunnin aikana. Ensi syksynä menemme taas, ja nyt olemme valmistautuneet paremmin.
Tällä hetkellä ongelmana on tilausten suuri määrä tuotantoon verrattuna.
– Mielelläni palkkaisin jonkun. Tänä syksynä homma leviää käsiin, kun Julialla alkaa koulu. Paine on hirvittävä, ympäripyöreitä päiviä tehdään, Klaasio kertoo.
– Pitäisi saada lisää työntekijöitä, mutta en uskalla palkata. Mitäs sitten jos kepparibuumi menee ohi?
Pauli Reinikainen
