Kirsi Taattola ei unohda hoitajan sanoja hoitovirheen hetkellä – Nyt yrittäjä sinnittelee raastavan kivun kourissa: ”Iltaisin yritän olla miettimättä”

Lappeenrantalaisen Willitikki Oy:n yrittäjä Kirsi Taattola, 53, on viimeisten kuuden vuoden ajan joutunut elämään jatkuvien kipujen kanssa. Kaikki alkoi sittemmin vahvistetusta hoitovirheestä.

Vuoden 2018 marraskuussa Taattola makasi vatsatähystyksessä ja hänelle oltiin laittamassa kanyyliä oikeaan kämmenselkään. Toimenpide meni kuitenkin pahasti pieleen, sillä kanyyli osui suonen sijasta hermoon. Taattolan tilanteesta kertoi ensimmäisenä Etelä-Saimaa -lehti.

– Se tuotti saman tien tuskaa. Sormet kääntyivät nyrkkiin ja sattui hirveästi, Taattola muistaa.

Kanyylin asettaneen sairaanhoitoalan ammattilaisen kommentti painui Taattolan mieleen: ”Oho, taisi osua hermoon”.

– Minulle sanottiin, että odota pari päivää niin kipu menee ohi. Siitä jäi kuitenkin pysyvä haitta.

Tapauksen jälkeen Taattola otti yhteyttä Potilasvahinkokeskukseen. Alkoi paperisota. Seuraavana keväänä hän istui kipupoliklinikalla palaverissa, johon otti osaa useita asiantuntijoita. Siellä myönnettiin hoitovahinko ja hermovaurio. Yrittäjä oli saanut diagnoosi monimuotoisesta kipuoireyhtymästä (CRPS), jonka voi laukaista kudosvaurio.

– Sain pienen korvauksen ja myös lääkekuluja korvattiin. Korvaus oli tavallisen duunarin kuukausipalkan suuruinen, nainen kertoo.

– En ole missään nimessä tyytyväinen korvaukseen, koska hoitovirhe voi vaikuttaa elämääni lopun ikää.

Vakuutuksista korvausta ei herunut, koska kyseessä ei ollut sairaus eikä tapaturma.

Parhaillaan Taattolalle etsitään uutta ammattia, jotta hän voisi vielä jatkaa yrittäjänä.

Oma työtila pihalla

Taattolalla on ollut vastoinkäymisiä aikaisemminkin. Vuonna 2011 hän sairastui vakavasti toimiessaan yrittäjänä vuokratiloissa.

– Lattiasta pääsi sisäilmaan myrkyllisiä kaasuja, joista sairastuin. Oireet olivat järkyttäviä. En jaksanut tehdä yhtään mitään. Kuljin kuin unessa. Tästä jäi muistoksi kemikaali ja -hajusteyliherkkyys, joka edelleen vaikuttaa vahvasti arjessani esimerkiksi niin, että kylään ei voi tulla hajusteita käyttäviä tuttavia.

Yrittäjän oli keksittävä itselleen uudet tilat. Ratkaisu oli yllättävä.

– Siirsimme mieheni isoisän kotitilan vanhan navetan omalle tontillemme. Kokosimme sen pala palalta uudelleen. Kuntoutuminen ei olisi onnistunut, jos en olisi saanut omia työtiloja omalle pihalle, koska minulla ei ole ollut varaa maksaa vuokraa. Nyt minulla on ollut mahtava tila, jossa ei ole myrkkyjä.

Parhaillaan Taattolalle etsitään uutta ammattia, jotta hän voisi vielä jatkaa yrittäjänä. Hän saa kuntoutustukea eläkeyhtiö Elosta. Hän on yrittänyt myös kouluttautua.

– Pääsin kouluun, mutta jouduin peruuttamaan opinnot. Ne olisivat olleet kädelle liian rankkoja. On haastavaa keksiä työtä, jossa käsi ei rasittuisi.

Jos ratkaisua ei löydy, ainoa vaihtoehto voi olla työkyvyttömyyseläke.

“Minulle on kertynyt sellainen ammattitaito, jota en todellakaan haluaisi heittää hukkaan.”

Kirsi Taattola

Jatkuvaa töiden tauottamista

Taattolan yritys on erikoistunut tekstiilien merkkaamiseen brodeerausta eli kohokirjontaa käyttäen. Toiminta alkoi vuonna 2001. Viime vuosina kipuoireyhtymä on pakottanut miettimään yrityksen tulevaisuutta uusin silmin.

– Minulle on kertynyt sellainen ammattitaito, jota en todellakaan haluaisi heittää hukkaan. Olen joutunut perumaan hirveästi töitä, mutta edelleen on asioita, joita voin tehdä.

Pitkät työpäivät ovat vaihtuneet jatkuvaan tauottamiseen. Joinakin päivinä Taattola pystyy istumaan tietokoneen ääressä kymmenen minuuttia, jonka jälkeen on pidettävä useamman tunnin tauko. Aikaisemmin Taattolalla oli käytössään kolme brodeerauskonetta, nyt enää kaksi. Hänen mukaansa työn tuottavuus on laskenut sairauden takia 90 prosenttia.

– Voi olla, että brodeeraan neljä tuotetta ja sen jälkeen pidän kahden päivän tauon. Kipu on kirvelevää, repivää ja polttavaa. Se on kuin saisi sähköiskuja. Kipu tuntuu oikeassa kädessä ja pään oikealla puolella. Lääkkeet vievät terävimmän kärjen kivusta, mutta kokonaan se ei poistu. Kipu on aina läsnä, yrittäjä kertoo.

Päivisin sisustuspuoti on avoinna 3–4 tuntia yrittäjän jaksamisen mukaan.

”Asiakkaat kysyvät, saako tulla”

Taattolan työssä tärkeä hienomotoriikka on kärsinyt pahoin. Langan pujottaminen neulansilmään voi kestää kymmenen minuuttia. Välillä nuppineulan poimiminen pöydältä on ylitsepääsemätön tehtävä.

– Jokainen käsitöitä tehnyt ymmärtää, että työ vaikeutuu merkittävästi. Tiputtelen usein esineitä käsistä. Astiat ovat menneet monta kertaa uusiksi. Sisustusliikkeessäni olen saanut imuroida sirpaleita.

Päivisin sisustuspuoti on avoinna 3–4 tuntia yrittäjän jaksamisen mukaan. Yrityksen verkkosivuilla on puhelinnumero, johon asiakas voi soittaa ja kysyä, onko Taattola paikalla.

– Asiakkaani ovat ihania siinä, että he soittavat ja kysyvät, saako tulla. Sen he oppivat jo korona-aikana. Silloin annoin asiakkaille mahdollisuuden olla itsekseen kaupassa.

Toisaalta kaventuneet aukioloajat ovat aiheuttaneet myös hankaluuksia. Asiakkaiden keskuudessa on alkanut kiertää huhu, että Taattola olisi lopettanut toimintansa.

Yrittäjän haastava tilanne näkyy myös hänen tuotteissaan: Tämän hetken myydyin tuote on tyynyliina, johon on kirjailtu motto ”Ihaninta on juuri nyt”.

– Vaikeuksista huolimatta pitää mielestäni yrittää elää tässä hetkessä. On turhaa murehtia vanhoja asioita, eikä tulevaisuudellekaan paljolti mitään voi.

Yrittäjän ensisijainen toive on saada kunnon yöunet. Tällä hetkellä yöt menevät pääsääntöisesti valvoessa kivun kanssa.

”Koko ajan ei voi valittaa”

Tulevaisuuteen Taattola suhtautuu edelleen toiveikkaana: Parhaassa tapauksessa käsi voi palata normaaliksi, sillä hermot uusiutuvat hitaasti.

– Toki minulla on pelko siitä, että joudun lopettamaan liikkeeni kokonaan. Vielä tässä vaiheessa kaikki on mahdollista. Moni tästä sairaudesta kärsivä ei pääse sängystä ylös. Yritän tehdä asioita niin kauan kuin pystyn. Sohvalle ei voi jäädä.

Yrittäjän ensisijainen toive on saada kunnon yöunet. Tällä hetkellä yöt menevät pääsääntöisesti valvoessa kivun kanssa. Aamulla päivä lähtee käyntiin hitaasti.

– Iltaisin yritän olla miettimättä sitä, että koskee, jotta saisin ajatukset muualle. Kuuntelen paljon erilaisia rentoutusäänitteitä.

Vertaistukea Taattolalla on vähän: Apuna ovat lähinnä Facebookin vertaisryhmät. Tukea hän on saanut läheisiltään.

– Tiedostan, että koko ajan ei voi valittaa, etenkään kun en ole koskaan ollut mikään valittajatyyppi vaan tekijä. Tässä sairaudessa on tavallaan haastavinta se, etteivät oireet näy päällepäin, koska oma tilanne pitää aina selittää ihmisille kerta toisensa jälkeen.