Kohtalokas eBay-ensivisiitti: Vesa laittoi hakusanaksi Finland – Sen jälkeen se olikin menoa

Usein puhutaan postimerkkien keräilystä, mutta tosiasiassa postimerkkeily eli filatelia tarkoittaa varsinaisten postimerkkien lisäksi myös postilähetysten, postileimojen sekä muiden postihistoriaan liittyvien kohteiden keräilyä ja tutkintaa. Vesa’s Worldwide Stamps -nimistä yritystä pyörittävällä Vesa Järvistöllä esimerkiksi varsinaiset postimerkit muodostavat vain parikymmentä prosenttia hänen liikevaihdostaan. Jututimme miestä hänen kotikonttorillaan Raholassa.

Vesa Järvistöllä ovat kollegat harvassa. Ainakin jos mukaan otetaan vain ne, joiden täysipäiväinen elanto olisi riippuvainen postimerkkeilystä eli filateliasta. Vesalle Järvistölle tämä on ollut päätyö pian jo 20 vuotta.

– Onhan tämä tänä päivänä harvinainen ammatti. Täysipäiväisesti Helsingissä on kaksi alan yrittäjää, Naantalissa yksi ja sitten minä täällä. Tampereella oli vielä viime vuonna toinen liike, mutta sen toiminta päättyi yrittäjän jäädessä eläkkeelle. Niin ja se yksi taisi muuttaa Hangosta Turkuun, yrittäjä ynnäilee. Lukema jää siis yhden käden sormin laskettavaksi. Hän myöntää, että kato on ollut kova.

– Jos ajatellaan vaikka 80-lukua, Suomessa oli silloin helposti 40–50 liikettä, myös pienilläkin paikkakunnilla, kuten Alavudella, hän kertoo.

Haasteena harmaantuminen

Yrittäjä myöntää, että postimerkkeilyllä on sama ongelma kuin monella muullakin harrastuksella. Harrastajien keski-ikä on noussut jo pidemmän aikaa, eivätkä nuoret ole löytäneet enää postimerkkeilyä omakseen. Playstation ja suoratoistopalvelut tarjoavat kovan kilpailijan taistelussa rajallisesta vapaa-ajasta. Itse vuonna 1974 syntynyt yrittäjä muistaa, että hänen kaveripiirissään postimerkkien keräily ja vaihtelu oli hyvin yleistä.

– Olen Teuvalta kotoisin, joka oli minun lapsuudessani 80-luvulla noin 8000 ihmisen kunta, ja kunnassa toimi oma postimerkkikerho nuorisolle. Nythän koko Tampereelta ei löydy ainoatakaan nuorisokerhoa, hän harmittelee.

Ei postimerkkeily Vesallekaan tuolloin vielä ollut kuin yksi harrastus muiden joukossa. Eipä hän silloin aavistanutkaan, että siitä tulisi joskus hänelle työ. Yrittäjälle oman asiakaskunnan harmaantuminen ei ole yllätys. Sen todisteeksi riittää vilkaisu hänen verkkokauppansa asiakaskantaan. Käyttäjien ikä on tiedossa, koska rekisteröityessä kysytään syntymävuotta.

– Asiakkaidemme keski-ikä on nykyään 59 vuotta, yrittäjä tarkastaa. Postimerkkeily on vahvasti miesten harrastus. Näin asia on kuulemma aina ollut. Yrittäjän mukaan hänen asiakkaistaan vain viisi prosenttia on naisia.

– Näin postimerkkeilyssä asia on aina ollut. Postikorttikeräilyssä on suurempi osa naisia, yrittäjä tietää.

Oma innostus syttyi Amerikassa

Vesan ja postimerkkien tiet yhdistyivät uudestaan miehen asuessa toisella puolella Atlanttia. Vesa oli osallistunut seikkailumielessä Yhdysvaltojen viisumiarpajaisiin, joista oli tärpännyt maassa oleskelun ja työnteon oikeuttava Green Card. Sen myötä Vesa ehti vuorotella asuinpaikkaansa tähtilippumaan ja Suomen väliä viitisentoista vuotta. Postimerkit mies löysi vähän vuosituhannen vaihteen jälkeen. Internet oli oleellisessa roolissa.

– Silloin eBay oli uusi tulokas, josta olin kuullut ja jota itsekin testasin. Hakusanalla Finland sieltä löytyi ensimmäisenä suomalaisia postimerkkejä. Ensimmäiset merkit ostin jo samana iltana, ja sillä tiellähän tässä oikeastaan edelleen ollaan, hän hymyilee.

Vesan kauppapaikka oli olemassa ennen Wikipediaa

Keräilymaailmassa elettiin tuolloin murrosvaihetta verkkomyynnin suhteen. Kauppa oli vasta siirtymässä nettiin. Vesa pääsikin mukaan etujoukoissa. Amerikassa hänen myyntialustanaan toimi eBay, Suomessa puolestaan Vesa löysi systeemi.net-palvelun, jonka hän myöhemmin osti omakseen.

Suomi oli tuohon aikaan verkkoasioissa todellisia edelläkävijämaita. Kuvaavaa on, että Suomessa maaliskuussa 1999 toimintansa aloittanut systeemi.net oli ehditty perustaa jo pari vuotta kuin esimerkiksi maailmanlaajuinen Wikipedia näki päivänvalonsa.

– Postimerkkeilijät ottivat jostakin syystä Suomessa tämän systeemi.net -palvelun omakseen, minä muiden mukana, hän kertoo.

Viisi vuotta riitti vakuuttamaan siipien kantavuudesta

Vuoden 2005 tietämillä Vesan kaupanteko alkoi olla jo sillä tasolla, että Vesa tosissaan mietti, josko sitä voisi tehdä elääkseen. Vuotta myöhemmin Vesa ja hänen vaimonsa muuttivat Suomeen, ja toiminimensä Vesa´s Worldwide Stampsin hän perusti samana vuonna.

– Toimin myös Yhdysvalloissa yksinyrittäjänä, mutta siellä ei varsinaisesti tarvinnut perustaa toiminimeä. Riitti, että ostot ja myynnit ilmoitti eteenpäin verottajalle, hän kertoo. Suomeen palattuaan yrittäjä tiedusteli käyttämänsä kauppa-alustan eli Systeemi.netin silloisilta pyörittäjältä sen mahdollista ostamista, mutta vielä silloin kauppoja ei syntynyt.

– Muutama vuosi tämän jälkeen sieltä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, olisinko vielä kiinnostunut. Kaupat siitä tehtiin sitten vuonna 2009, josta lähtien olen pyörittänyt sitä, hän kertoo. Maailmalle Vesa on myynyt edelleen tuotteita muidenkin alustojen kautta, mutta koronavuoden aikana kansainvälinen myynti on ollut hyvin vaisua.

– Kun tautitilanne eri puolilla maailmaa on hyvin erilainen, myös postin kulku on monessa maassa paitsi hidasta myös epävarmaa. Tästä syystä olenkin nyt keskittynyt Suomen markkinoille eli tähän omaan alustaani.

Kauppias vai keräilijä?

Yrittäjä myöntää, että kauppiaan ja keräilijän yhdistelmä voi olla vähän kimurantti. Kauppiaan kun on huono rakastua myyntikohteisiinsa.

– Olen aina sanonut, että kauppias ei voi olla kova keräilijä. Pelkkä keräily kun johtaa helposti konkurssiin. Kauppiaana minua kiinnostaa kaikki, mitä pystyn ostamaan halvemmalla kuin myymään, hän aloittaa.

– Toisaalta kuten useat filatelistikauppiaat, myös minä olen laittanut joitain tiettyjä kohteita syrjään. Itse olen tehnyt tätä määrätyn alueen postimerkkejä edeltäneiden ehiökorttien suhteen sekä jonkin verran kotiseutukohteita, mutta hyvin pienimuotoisesti. Ehkä eläkkeellä sitten on sen aika, hän naurahtaa.

Merkkijahti ulottuu ympäri pallon

Kun käy kauppaa, eikä varsinaisesti itse valmista myymäänsä tuotetta, täytyy myyjällä olla hyvät hankintapaikat. Niitä Vesalla onkin useampi. Verkko on niissäkin valttia.

– Jonkin verran näitä tulee ihmisiltä suoraan, mutta pääosa merkeistä on peräisin huutokaupoista ympäri maailmaa, hän kertoo. Kaukaisimmat merkit mies ostelee Australiasta. Postimerkkialan omien huutokauppojen lisäksi filatelistisia tuotteita on usein myynnissä myös esimerkiksi antiikkihuutokaupoissa.

Internetiin kaupanteko painottui myös ennen koronaepidemiaa, mutta silloin sentään pääsi kauppaa käymään välillä kasvotustenkin.

– Suomessa kirjamessujen yhteydessä järjestettävät postimerkkimessut ovat se isoin tapahtuma, mutta sen lisäksi joka vuosi on kansallinen postimerkkinäyttely sekä pienempiä tapahtumia. Niissä olen miltei kaikissa ollut mukana omalla myyntipisteelläni, hän kertoo. Vesa myöntää, että yrityksen tuloksen kannalta fyysiset tapahtumat eivät ole ratkaisevan suuressa roolissa.

– Taloudellisesti niiden myynnillä osallistumismaksu tulee kuitatuksi, mutta pääpaino niissä on ehdottomasti näkyvyydessä ja asiakkaiden tapaamisessa.

YRITTÄJÄ VESA JÄRVISTÖN liiketoiminta ei ole ollut koronassa pelkästään kärsijä. Itse asiassa poikkeusvuosi 2020 kasvatti sekä verkkosivujen kävijämääriä että myyntiä. – Jos vertaan maaliskuun 2019–2020 välistä aikaa ja sen jälkeen samaa ajankohtaa vuotta myöhemmin nykyhetkeen, myynnissä on nousua noin 15 prosenttia. Ilahduttavaa on sekin, että vaikka myynti kasvoi 15 prosenttia, uusien asiakkaiden määrä nousi viime vuoteen verrattuna jopa 40 prosenttia. – Se kertoo kovasti siitä, että ihmiset ovat innostuneet etsimään tekemistä, hän kertoo.

Kerho kokoontuu Suomalaisella klubilla

Vesa osallistuisi kernaasti myös Tampereen filatelistiseuran kokoontumisiin, joita normaaliaikoina järjestetään syyskuusta toukokuuhun kaksi kertaa kuussa.

–Kun viime syksynä tautitilanne oli parempi, ehdittiin tavata normaalisti, mutta vuoden lopulla jäätiin tauolle, ja tämän vuoden puolella emme ole vielä tavanneet kertaakaan paikan päällä, olemme kuitenkin siirtäneet kokoukset nettiin, yrittäjä kertoo. Hänen mukaansa yleensä kerhotapahtumiin osallistuu noin 40–60 ihmistä.

– Yleensä tapaamisissa on esitelmä jostakin tietystä keräilyyn liittyvästä aiheesta. Lisäksi siellä käydään läpi alan tulevia tapahtumia ja näyttelyitä. Joka kerta meillä on myös pieni huutokauppa, Vesa kertoo.

Kaikki kiinnostuneet löytävät lisätietoa hakusanalla Tampereen Filatelistiseura. Tapaamiset normaalitilanteissa ovat parillisten viikkojen keskiviikkoisin Suomalaiselle Klubilla, ja ne ovat tosiaan kaikille avoimia tilaisuuksia.

Ongelmallinen termi

Yleiskielessä puhutaan postimerkkeilystä ja postimerkkien keräilystä, mutta tosiasiassa se ei ole terminä paras mahdollinen. Yrittäjä esimerkiksi kertoo varsinaisten postimerkkien osuuden hänen myynnistään olevan noin 20 prosenttia. 70 prosenttia hänen liiketoiminnastaan koostuu niin sanotusta postihistoriasta.

– Postihistorialla tarkoitetaan kokonaisvaltaisemmin myös itse kuorta ja kaikkea muuta lähetykseen kuuluvaa, kuten postileimaa sekä sen kulkemaa reittiä, Vesa selkeyttää. Keräyskohteena ovat silloin postimerkkien lisäksi myös itse kirjeet ja kortit postileimoineen ja lähetystietoineen kaikkineen. Erilaisia keräystapoja on siis hyvin paljon, ja tyyli on vapaa.

– Jotkut keräävät postihistoriaa, toiset ensipäiväkuoria ja osa kotiseutufilateliaa, kuten nyt vaikkapa Tampereen alueesta kertovia merkkejä tai täällä käytettyjä postileimoja, Vesa selkeyttää.

VESA ON tottunut etätyöläinen, sillä hän on tehnyt kotoa käsin töitä jo vuosia. Perheeseen kuuluu vaimon ja kahden tyttären lisäksi myös kissakaunotar Peto.

Kunto on tärkeää, mutta se ei yksin ratkaise hintaa

Kuten kaikissa keräilykohteissa, hyväkuntoisuus on valttia. Yrittäjällä on esimerkiksi parhaillaan myynnissä erittäin hyvin säilynyt vuonna 1859 lähetetty kirje, jossa on tallella niin merkki, leima kuin kuorikin.

– Tämä on todella hieno yksilö, ja arvioisin sen myyntiarvon noin 800 euroon. Huonokuntoisempana hinta tippuisi heti noin neljäsosaan, hän esittelee. Kunto on kuitenkin postihistoriaa kerättäessä vain yksi arvokriteeri.

– Millä paikkakunnalla kirje on leimattu ja minne se on lähetetty, ohjaavat nekin hintaa, hän kertoo. Käytännössä homma menee niin, että mitä pienemmältä paikkakunnalta kirje on lähtenyt, sitä arvokkaampi se on. Jos sata vuotta vanhassa postissa on Helsingin tai silloisen Suomen kakkoskaupungin Viipurin leimat, on se lähtökohtaisesti arvottomampi, kuin jos se olisi leimattu vaikkapa Lappeenrannassa.

Paljon nollia

– Suomalaisten kuorien Graalin malja on ollut kuori, jossa oli viiden kopeekan merkkejä pareina. Sen huutokauppahinta nousi jo 100 000 euron paremmalle puolelle, Vesa kertoo. Maailmalla sekin on vielä maltillinen summa. Maailman arvokkain postimerkki on Brittiläisen Guinean vanha merkki, joka on vaihtanut omistajaa viimeksi noin 10 miljoonalla dollarilla.

Arvokkain Vesan itse myymä merkki on ollut 1930 painettu Zeppelin postimerkki, joka painettiin ilmalaivan Suomen vierailun kunniaksi. Sitä erityisen arvokas on versio, jonka päälle on tehty lisäpainama. Siinä tehtiin aikanaan virhe, jossa vuosiluku meni sadalla vuodella väärin. Virheellinen merkki on keräilyharvinaisuus.

– Myin sellaisen muutama vuosi sitten, ja kauppahinta kohosi 12 500 euroa, hän kertoo. Uudet alle 50-vuotiaat merkit ovat harvoin arvotavaraa, mutta poikkeus vahvistaa säännön.

– Vielä 70–80-luvulla juuri kukaan ei kerännyt Kiinaa, koska se oli niin suljettu maa. Nyt jos jossakin on kiinalaisia 60–70-luvun merkkejä, ne ovat aivan järkyttävissä hinnoissa, hän kertoo.

Hyvä esimerkki tästä on vasta 80-luvun puolella ilmestynyt kiinalainen apina-aiheinen postimerkki. Sen hinta ei 80-uvulla ollut 50 penniä enempää, mutta tällä hetkellä sellaisesta saa pulittaa 1500 euroa. Jonkinlaista osviittaa hinnoista omatoimietsijä saa postimerkkiluetteloista, joita löytyy ilmaiseksi ainakin pääkirjasto Metsosta. Eurooppalaiset merkit esimerkiksi on kaikki listattu Michel-luetteloon.

SIINÄ ON lähetyksellä ikää. Leima paljastaa, että kirje on lähetetty Viipurista 1859.

Postimerkki oli vasta suunnitelma B

Ensimmäistä kertaa postimerkkiä käytettiin Englannissa vuonna 1840. Tätä edeltänyttä aikaa kutsutaan esifilateliseksi ajaksi, koska kirjeitä lähetettiin ennenkin. Suomeen ensimmäiset postimerkit otettiin käyttöön vuonna 1856, kymmenen ensimmäisten maan joukossa koko maailmassa. Se on hämmästyttävän aikaisin, ottaen huomioon Suomen sijainti Euroopan pohjanperällä sekä maan tuolloin vaatimaton vaurausaste.

Postimerkki ei suinkaan ollut ainoa lähetyksiin kaavailtu arvoleima. Itse asioissa postimerkkiä edeltäneistä ehiökuorista, missä siis itse painettu kuori toimi arvoleimana, ajateltiin aikanaan ykkösvaihtoehtoa. Mutta vähän kuten nauhatallenteiden taistelussa VHS-standardi voitti aikanaan Betamaxin, postimaailmassa postimerkeistä tuli ehiökuorien sijaan se normaali.

– Postimerkki oli alun perin enemmän varasuunnitelma, mutta kuluttajat tykästyivät siihen, Vesa kertoo. Ehiöitä ehdittiin kuitenkin käyttää pitkään postimerkkilähetysten rinnalla, myös Suomessa.

Ilman kirjoitustaitoa ovat kirjoittajat vähissä

Jos koulupoikana on tullut kerätyksi merkkejä, eikä niihin ole rahaa taskurahoja enempää sijoittanut, kovin kovaa arvoa kansiolla tuskin on. Se puolestaan on varma, että tälläkin hetkellä vinteillä ja kellareissa lymyää postiaarre jos toinenkin, mutta harmittavan harvinaisia niidenkin löydöt ovat.

– Olen 20 vuotta tehnyt tätä hommaa, ja harvassa ne todelliset vinteistä löytyneet arvoyllätykset ovat, mutta toki niitäkin tapahtuu, yrittäjä kertoo. Vanhojen kirjeiden osalta löytämistä hankaloittaa sekin, että suuri osa kirjeenvaihdosta oli tuolloin yritysten välistä.

– Varmasti 90 prosenttia 1900-lukua edeltäneestä postista oli liikepostia ja loput sitten porvarien ja aatelisten välistä kirjeenvaihtoa, hän kertoo.

Postia oli vähän jo siitä yksinkertaisesta syystä, että 1850- luvun Suomessa kirjoitustaito oli hyvin harvinaista, ja lukutaitoisiakin oli vain noin puolet koko kansasta. Kirjeen rustaajia oli siis hyvin rajallinen määrä. Toinen rajoittava tekijä oli myös postilähetysten kallis hinta. 5–10 kopeekan merkkihinta oli kova summa 1850-luvulla.

AMERIKASTA TULLUT postikortti viime vuosisadan alkupuoliskolta.

Kaksi sääntöä

1800-luvulta peräisin olevia hyväkuntoisia kirjeitä harvoin yksityistalouksien hallusta löytyy, ainakaan hyväkuntoisina, mutta kuten aiemmin jo mainittiin, toisaalta myös sinne omaan kellariin tai vintille on voinut joskus jäädä myös aarteita. Yrittäjällä onkin kaksi kultaista toivetta.

– Numero yksi on, että älä leikkaa postimerkkiä pois kuoresta ja toinen vielä tärkeämpi, että älä heitä mitään pois, yrittäjä toivoo.

– Keräilyarvoa on maallikon monesti tyystin mahdotonta arvioida. Ikinä ei kannata vähätellä ennakkoon vaan ennemmin lähettää löytönsä katsottavaksi joko paikalliseen postimerkkikerhoon tai suoraan minulle, hän vinkkaa. Tämä onnistuu myös etänä. Nykyään hyvä puoli on sekin, että merkeistä voi pyytää kännykkäkuvat. Niistä jo osaan aika hyvin sanoa missä hintaluokissa mennään, Vesa jatkaa.

Sotakirjeet ovat harvoin arvokkaita

Kysynnän ja tarjonnan lait pätevät myös postimerkkien parissa, ja harvinaisuus lisää hintaa. Esimerkiksi suomalaiset toisen maailmansodan aikaiset kirjeet ovat harvoin rahallisesti arvokkaita, koska sotien 1939 – 1945 aikana kenttäpostin kautta kulki pitkälti yli miljardi lähetystä. Yrittäjälläkin on niitä tällä hetkellä myynnissä satoja kappaleita.

– Esimerkiksi peruskenttäkuoressa tullut sota-ajan posti ei välttämättä ole juuri euroa kalliimpi, riippuen tosin jälleen siitä, mistä kirje on lähtenyt ja mitä muita merkintöjä siinä on, yrittäjä esittelee. Sotakirjepostissa kuriositeettina on esimerkiksi se, että joukko-osastomerkintöjä löytyy käytännössä vain talvisodan aikaisesta postista. Myöhemmin kirjeiden toimituksessa käytettiin peitenumeroita.

– Tämä oli varmuustoimenpide, jotta Neuvostoliitto ei olisi voinut saadessaan postikuormia päätellä mitään joukkojen sijainneista, hän kertoo.

SOTA-AIKANA POSTI liikkui ahkeraan, josta syystä sen ajan kirjeet ovat harvoin arvossaan. Helsingille myönnettyjen olympialaisten kuoret pääsivät nekin uusiokäyttöön. Kenttäpostiksi sen tunnistaa leimoista.

Tarinat kiehtovat

Toki sotapostinkin sekaan mahtuu arvokkaampia lähetyksiä. Esimerkiksi Ruotsiin lähetetyt vapaaehtoisten ruotsalaistaistelijoiden kirjeet nostavat kirjeen arvoa selvästi, puhumattakaan sitten saksalaisten ja suomalaisten SS-miesten lähettämistä tai vastaanottamista kirjeistä. Ne ovat yrittäjän mukaan hyvin arvokkaita keräilijöiden keskuudessa ympäri maailma.

– Saksalaisten sota-aikaisessa postissa on muuten se erikoisuus, että Suomeen suomalaisten SS-miesten kirjeet lähetettiin kaikki Ratas Insinööritoimisto -nimiseen peitefirmaan, yrittäjä tietää.

Teksti ja kuvat: Ville Kulmala

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 6.4.2021