Kolumni: Jos tarvitset mekaanikkoa yritykseesi, älä välttämättä lähde rekrytoimaan mekaanikkoa

Autokorjaamoketjulla oli murheita. Autonasentajia ei löytynyt mistään vaikka yritys oli jo pitkään hakenut rekryilmoituksilla mekaanikkoja töihin. Ammattinsa osaavasta työvoimasta oli puutetta ja tämä oli yrityksen kasvun tulppa sekä asiakkaiden harmitus. Huoltopuolen korjausjonot sen kun kasvoivat.

Kunnes tapahtui jotain. Yhteen ketjun huoltamoista marssi konsulttiporukka ja alkoi pilkkoa yrityksen liiketoimintaa ja työprosessia osiin. Tuttu kaavahan sieltä löytyi. Asiakas ajoi pihaan ja vei avaimet tiskille. Kun oma vuoro koitti, mekaanikko ajoi auton korjaushalliin, teki vaadittavat toimenpiteet, ajoi auton ulos, kävi pesettämässä auton firman toisessa hallissa ja teki mahdollisesti muitakin sovittuja töitä, parkkeerasi auton pihalle ja vei avaimet tiskille, josta asiakas haki ne. Prosessi oli aikoinaan luotu tavoitteena hukka-aikojen minimointi ja tässä prosessissa yksi auto oli yhden henkilön vastuulla koko ajan. Kuulosti sinänsä fiksulta, mutta konsulttien ehdotuksesta prosessi koki täysremontin. Yhden automekaanikon rekrytarve muuttui kahden henkilön toimenkuvaksi, joissa ammattitaitovaatimuksena oli ajokortti. Nyt jo arvaatte millaiseksi prosessi muuttui. Korjattavan auton liikuttamista, pesua, avustavia toimenpiteitä ja näihin liittyviä viiveitä ja keskustelua asiakkaan kanssa hoitivat nämä kaksi uutta rekrytointia, joiden työtehtävät eivät vaatineet ammattilaisen osaamista vaan asiakaspalveluhenkisyyttä ja ajokorttia. Mekaanikko pystyi muutoksen jälkeen keskittymään vain omaan erikoisalaansa.

Esimerkki on hollantilaisesta työskentelymetodista ”Iisisti töihin”, jossa yrityksissä kaivetaan esiin sekä piilotyöpaikat että autetaan yritystä kohdentamaan rekrytoinnit uudella tavalla. Kyseinen autokorjaamo-ketju on aito case ja tarinalla on siinä mielessä onnellinen loppu, että ketju skaalasi yhdessä yksikössä tehdyn uudistuksen ketjun kaikkiin huoltamoihin. Autonasentajat tekevät vain ydinosaamistaan ja avustaviin toimiin luotiin omat työnkuvat.

Mahdollisuuksia tehtäväkuvien pilkkomiseen löytyy joka alalta. Parhaillaan keskustellaan hoiva-avustajien työnkuvien luomisesta, jotta akuuttiin työvoimapulaan saadaan ihmisiä. Ongelma on samanlainen myös yksityisellä puolella ja tarvetta on erityisesti suorittavan portaan työtehtäviin. Jotta saisimme avoimeksi enemmän näitä avustavia työtehtäviä, kolme asiaa pitää saada kuntoon: työn arvostus, palkkaus sekä uusien työtehtävien tunnistaminen. Käytännössä puhutaan Lean-toiminnasta tai palvelumuotoilun hyödyntämisestä entistä enemmän myös HR-toiminnassa. Avustavat toimenkuvat pitää nostaa työpaikoilla yhtä tärkeiksi kuin ammattiosaamista vaativat tehtävät, sillä molempia tarvitaan. Uusien tehtävänkuvien luominen vaatii joustavuutta erityisesti julkisella sektorilla, jossa siiloutuminen eri toimi- ja virkanimikkeisiin ja sitä kautta palkkaluokkiin on tiukempaa kuin yksityisellä puolella. Yksilön työnkuvista voidaan siirtyä laajempiin kokonaisuuksiin. Työtiimit ovat yksi ratkaisu. Tiimit määrittelevät työpaikkakohtaisesti kuka tekee ja mitä tekee ja tulokset ovat olleet poikkeuksetta myönteisiä.

Työnkuvia pitää nyt ravistella pussin pohjia myöten.

TE-palvelut muuttuvat perin juurin parin vuoden kuluttua. TE2024 uudistus siirtää elinvoima- ja työ-voimapalvelut Ely-keskuksista kuntiin, vähintään 20 000 henkilön työvoimapooliin. Uudesta laista puuttuvat kuitenkin työnantajapalvelut, sillä uudessa laissa palvellaan nimenomaan henkilöä, arvioi nimettömänä pysyvä TEM:n virkamies. Kuulostaa huolestuttavalta. Esimerkiksi Irlannissa maan talouskasvu ja vientiteollisuuden kasvu johtuu sikäläisten elinkeinoelämän järjestöjen mielestä siitä, että työvoimapalveluissa työnantajien tarpeet on nostettu keskiöön. Käytännössä tämä tarkoittaa edellä mainittua autokorjaamoesimerkkiä, jossa palvelua tuotetaan työnantajille, autetaan potentiaalista työllistäjää löytämään piilotyöpaikkoja ja jossa lopuksi esiin nousseisiin tarpeisiin haetaan yritykselle sopivaa työvoimaa. Oma työsarkansa on työnantajilla itsellään sekä myös yrittäjäjärjestöllä. Työnkuvia pitää nyt ravistella pussin pohjia myöten.

Paula Aikio-Tallgren
Savon Yrittäjien toimitusjohtaja
Julkaistu Viikkosavossa 30.11.2022