Kulta- ja hopeakoruja myydään rahapulassa – ”Jos joku miettii tippa linssissä tiskillä, raaskiiko hän luopua esineestä, kehotamme häntä miettimään vielä”
– Erityisesti eläkeläisillä on tiukkaa sähkön ja ruoan hinnan nousun takia, kertoo jalometallia ostavan ja sitä kierrättävän Nettikullan yrittäjä Marko Pitkänen.
Ilmiö alkoi näkyä viime vuoden alkupuolella jalometallia ostavan ja sitä kierrätettäväksi myyvän Nettikullan tiskillä. Kun sähkön ja ruoan hinta kallistuivat, Nettikullan asiakkaiksi tuli aiempaa enemmän ihmisiä, jotka myivät rahapulassa hopea- ja kultakorujaan sekä muita arvoesineitä.
Nettikullan takana on yritys nimeltä Scandinavian Sales Oy, jonka toimitusjohtaja on yrittäjä Marko Pitkänen.
– Erityisesti eläkeläiset myyvät koruja ja esineitä aiempaa enemmän sen takia, että heillä on tiukkaa sähkön ja ruoan hinnan nousun takia ja he tarvitsevat rahaa laskujen maksamiseen. Heidän eläkkeensä ei ole noussut samassa suhteessa. Jotkut asiakkaat ovat kertoneet, että heidän sähkölaskunsa on jopa nelinkertaistunut, Pitkänen kertoo.
Kodin kätköistä löytyneet tai kuolleelta läheiseltä perinnöksi saadut esineet eivät silti ole mikään ehtymätön rahasampo. Yleensä sama asiakas tuo vain kerran tai pari esineitä myytäväksi.
– Ei kenelläkään ole kilokaupalla kultaa kotona.
Pitkäsen mukaan Nettikullan työntekijät kuulostelevat tarkkaan asiakasta, jos näyttää siltä, että tämän on vaikea myydä rakasta esinettä.
– Jos joku miettii tippa linssissä tiskillä, raaskiiko hän luopua tunnearvoa sisältävästä korusta tai esineestä, kehotamme häntä miettimään vielä. Sanomme, että pane se taskuun ja palaa takaisin, kun aika on kypsä. Aina kun ihminen myy läheisensä jäämistöä, se on herkkä paikka. Kun esine on sulatettu, sitä ei saa enää takaisin, hän sanoo.
Koruja, kynttelikköjä ja kultaisia hammaspaikkoja
Nettikullalla on eri paikkakunnilla kiertävä pakettiauto, johon asiakkaat kiikuttavat arvoesineitä. Kaupat syntyvät myös postitse sekä Helsingin ja Jyväskylän keskustassa sijaitsevissa ostopisteissä.
Asiakkaat tuovat Nettikultaan arvioitavaksi ja myytäväksi pääosin hopeasta ja kullasta valmistettuja koruja ja esineitä.
Tyypillisiä ovat esimerkiksi hopeiset korut, aterimet, kermakot, kyntteliköt ja korut. Kultaa puolestaan myydään kaulakorujen, sormusten, rannerenkaiden, rintaneulojen, kolikoiden ja laattojen muodossa.
– Meille myydään myös hopearahoja kuten vuosina 1964–1968 painettuja Suomen markkoja, Pitkänen kertoo.
Nettikullan tiskille tuodaan päivittäin myös kultaisia hammaspaikkoja.
– Ihmiset myyvät joko omien tai vainajan hampaiden kultapaikkoja. Emme kysele, kenen suusta paikat ovat, Pitkänen naurahtaa.
Jonkin verran asiakkaat myyvät myös palladiumia, jota käytetään hampaiden paikoissa sekä platinaa sisältäviä esineitä.
Ostohinnat muutamista euroista kymppitonneihin
Jalometallista maksettavien summien skaala on laaja. Joskus asiakas saa korvaukseksi muutaman euron, jos esineessä on vain rippusen jalometallia.
Nettikullan maksamat korkeimmat summat puolestaan ovat kymmeniä tuhansia euroja.
– Näin suuri summa kertyy useammasta arvoesineestä ja korusta. Asiakas on esimerkiksi saanut perinnöksi kultakoruja ja pöytähopeita, Pitkänen kertoo.
Keskimäärin Nettikullan asiakas saa myymästään jalometallista muutamia satasia.
Pitkäsen mukaan Nettikullan työntekijät tutkivat tarkkaan jalometallin arvon ja maksavat asiakkaalle sen mukaisesti.
Nettikulta kierrättää ostamansa jalometallin myymällä sen kotimaassa ja ulkomailla sijaitseville yrityksille, jotka puhdistavat ja sulattavat sen raaka-aineeksi.
Nettikulta-yrityksestä uutisoi ensin Keski-Uusimaa.
