Lähes 50 vuotta vaatekauppaa pyörittäneet Revot yrittävät päästä vihdoin eläkkeelle – Yksi asia kaduttaa: ”Sitä vaan pihisti kaikesta” 

Terttu Repo, 80, ja Antti Repo, 85, avaavat vaateliikkeensä tuttuun tapaan kymmeneltä aamulla. Kauppa sijaitsee paraatipaikalla Kajaanin pääkadulla. Arkiaamuna kadulla on vielä hiljaista.

– Sää vaikuttaa paljon. Ja urheilu, Terttu Repo sanoo ja viittaa asiakasmäärään.

Yrittäjäpariskunta huomasi, että yleisurheilun EM-kisojen tv-lähetysten aikana liikkeessä oli hiljaista. Asiakkaita alkoi näkyä vasta, kun aamulähetykset loppuivat.

Revot aloittivat liikkeensä pyörittämisen vuonna 1975. Ensi marraskuussa yrittäjäuraa tulee täyteen 49 vuotta.

Pian edessä on luopumisen hetki. Asu-Repo Oy on ollut myynnissä vuoden päivät, mutta vielä ostajaa ei ole löytynyt. Yrittäjät harmittelevat, ettei yhtäkään yhteydenottoa ole tullut. Revot omistavat liikehuoneiston, mutta tarvittaessa he ovat valmiita myymään pelkän liiketoiminnan.

– Päätös on tehtävä lähiaikoina. Olisiko se loppuunmyynti sitten syksyllä. Viimeksi eilen sitä mietittiin, Antti Repo sanoo.

Pariskunnan 61-vuotias tytär on ollut töissä kaupassa, mutta ei ole halukas jatkamaan toimintaa yrittäjänä.

– Ei hän halua sellaista velkaa ja vastuuta, Terttu Repo myöntää.

Kulut rasittavat

Kainuulaispariskunta on saanut elää tervettä elämää, eikä sairauslomiin ole ollut tarvetta. Yrittäjä Antti Repo myöntää kuitenkin, että ikä on tehnyt yritystoiminnasta paikoin haastavaa.

– Vastuu painaa aina tavalla tai toisella, hän sanoo.

Jos ostajaa liikehuoneistolle ei löydy, riskinä on kiinteiden kulujen jääminen yrittäjien vastuulle vielä liikkeen lopettamisen jälkeenkin. Liiketilan kiinteät kulut yhtiövastikkeineen ja sähköineen ovat noin 1 000 euroa.

– Jos olisimme vuokralla, lopettaminen olisi paljon helpompaa. Siinä mielessä omistaminen ei ole aina se paras tapa, Antti Repo sanoo.

Vielä kymmenisen vuotta sitten liikehuoneistosta suojellussa ja hyvin pidetyssä kiinteistössä olisi saanut hyvän hinnan. Nyt kysyntä on olematonta ja hinnatkin laskeneet.

– Jos ostajaa ei löydy, lopetamme toiminnan ja yritämme saada huoneiston vuokralle, Repo jatkaa.

Pariskunta ei ole vielä tehnyt suunnitelmia eläkepäivien varalle. Liikkeestä luopuminen ei ole aivan kivutonta, sillä asiakkaisiin on muodostunut läheinen suhde.

– On vaikea sanoa, miltä tuntuu, kun liikettä ei enää ole. Varmaankin se olisi vähän haikeaa, mutta samalla helpottavaa.

”Sitä vaan pihisti kaikesta”

Revon pariskunta on myöhemmin urallaan harmitellut, että aikanaan YEL-työtulo oli asetettu turhan alas. Eläke voisi olla isompikin.

– Sitä vaan pihisti kaikesta, eikä ajatellut asioita loppuun asti.

– Silloin ajatteli, että totta kai eläkkeestä voi pihistää, kun on paljon muita kuluja maksettavana, Terttu Repo sanoo.

Liikkeen tulevaisuuteen Revot suhtautuvat luottavaisesti, jos ostajaksi löytyy tietyt kriteerit täyttävä uusi yrittäjä.

– Toki toivon, että vaateliike jatkaisi. Kyllä sille vielä löytyy markkinarakoa, mutta ihmistuntemusta täytyy olla. Onnistuminen asiakkaan kanssa vaatii hänen tarpeidensa tunnistamista. Asiakkaasta pitää vaistota, millä päällä hän on, pariskunta miettii.