Lähiökapakan tarina sai jatkoa, kun tytär pelasti konkurssihuutokaupasta äitinsä kuppilan – ”Ajattelin, että kokeilen tämän kortin”

Tästä ei hyvä seuraa, ajatteli entinen ravintola-alan yrittäjä, nykyinen kirjanpitäjä Marja Henriksson, kun kävi läpi osakeyhtiönsä tilannetta tammikuussa 2023. 

– Tuotto pieneni koko ajan, ja laskupino vain kasvoi, hän kertoo.

Sinoll Oy omisti neljä ravintolaa: kouvolalaiset Speden saluunan, Club Touban ja Lehtohovin sekä helsinkiläisen olutravintola Nurkan. 

Kirjanpitäjänä ja palkanlaskijana uransa tehnyt Marja oli lähtenyt ravintola-alalle vuonna 1996 ex-miehensä ja lastensa isän kanssa. Parilla on kolme aikuista tytärtä, joista niin ikään kaikki ovat työskennelleet perheyrityksen omistamissa ravintoloissa. Sinoll Oy oli Marjan nimissä, mutta silti vahvasti perheyritys, jossa paiskittiin yhdessä töitä. Marja hoiti ravintoloiden taloushallinnon ja kirjanpidon, tyttäret taas aikuistuttuaan käytännön töitä.

– Me kaikki kolme sisarusta olemme aloittaneet yökerhosiivoojina 13–14 -vuotiaina, ja lopulta tehneet ravintolapäällikön töitä, kertoo Marjan tytär Laura Henriksson. 

Kun koronapandemia vuonna 2020 lähes lopetti suomalaisten ravintolaelämän, perhe luopui ensin Helsingin ravintolastaan, jonka toimitila oli vuokralla. Sinoll Oy omisti Kouvolan ravintoloiden tilat, ja niiden kanssa perhe yritti vielä vähän aikaa pärjätä.

– Jouduin käyttämään yritykseen henkilökohtaista rahaa. Kulut pyörivät sataprosenttisesti, tuloja ei ollut. Saimme kaikki mahdolliset valtion tuet, mutta nehän olivat ihan ropoja kuluihin nähden, Marja kertoo.

Kaiken lisäksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja sota nosti hintoja yleisesti. Perheyrityksen ravintoloista Speden saluunan suurin asiakasryhmä olivat eläkeläiset, Kouvolan suurin väestöryhmä, eikä heillä ollut enää juurikaan varaa käydä kahvilla. Nuoret puolestaan eivät muutenkaan käyttäneet ravintolapalveluita.

– Sota oli ehkä viimeinen niitti. Tilanne vain kurjistui, Marja sanoo.

Konkurssista uuteen nousuun 

Maaliskuussa 2023 Marja haki Sinoll Oy:n konkurssiin ja palasi omalle alalleen, palkkatöihin kirjanpitäjäksi. Konkurssihuutokauppa sai ravintola-alan yrittäjyyteen kasvaneen Lauran miettimään ensimmäistä kertaa elämässään, mikä hänestä tulisi isona. 

– En ole ollut 14 ikävuoden jälkeen päivääkään työtön, mutta en silti tiennyt, mitä ryhtyisin tekemään, hän kertoo.

Niinpä hän päätti koettaa huutaa ravintola Lehtohovin itselleen. Kouvolan Lehtomäellä sijaitseva lähiökapakka kanta-asiakkaineen oli Lauralle tuttu, sillä hän oli työskennellyt siellä konkurssiin asti.

– Isosisko ja pikkusisko lähtivät opiskelemaan toisille aloille. Me jäimme äidin kanssa kahdestaan Lehtohoviin loppuun asti, hän kertoo.

Ajoittain Laura oli stressaantunut ravintolatöistä ja perheyrityksessä työskentelystä. Parhaimmillaan hänen vastuullaan ravintolapäällikkönä olivat kaikki neljä Sinoll Oy:n ravintolaa. Toisaalta ravintolatyö oli kuitenkin työtä, jonka hän osasi, ja hän myös viihtyi tiskin takana.

– Ajattelin sitten, että kokeilen tämän kortin. Jos en saisi Lehtohovia itselleni, niin minusta tulisi isona joku muu kuin ravintolan omistaja.

Lähiökuppilan prototyyppi 

Laura sai kuin saikin Lehtohovin huudettua itselleen. Kapakka ehti olla kiinni parisen kuukautta, mutta kesäkuussa 2023 se avasi jälleen ovensa, tällä kertaa Lauran luotsaamana. Hän teki baariin pienen pintaremontin, sillä sitä ei oltu remontoitu koko sinä aikana, kun se toimi Sinoll Oy:n alla. 

– Tein siitä ehkä vähän enemmän omannäköisen. Ja mikäs siinä sitten, avasin ovet, ja samat asiakkaat tulivat sisään. Sain vielä vanhat työntekijätkin takaisin.

Lauran mukaan toiminta on lähtenyt liikkeelle samanlaisena kuin ennen konkurssia. 

– Se on kuitenkin niin prototyyppi lähiökuppilasta kuin voi olla. Oli korona-aika tai mikä tahansa sota, samat asiakkaat tulevat samaan kellonaikaan ovesta sisään. 

Lehtohovin vakioasiakkaat ovat varsin tuttuja Lauralle, ja tarjoutuivat auttamaan remontissakin.

– Asun Lehtomäessä kahden minuutin kävelymatkan päässä Lehtohovista. Olen tuntenut asiakkaani jo viimeiset 10 vuotta, ja jos esimerkiksi unohdan eväät kotiin, voin antaa jollekulle heistä kotiavaimeni, ja pyytää hakemaan evääni, Laura kertoo.

– He ovat oikein mukavaa porukkaa.

Yökerhot menneen talven lumia

Vakioasiakkaat ovat tärkeitä myös siksi, että he pitävät lähiökapakan toiminnassa. Marjan ja Lauran mukaan ravintolakulttuuri on täysin muuttunut kymmenen vuoden takaisesta. Marja arvioi, että vuoden 2010 jälkeen ravintoloiden tuotot pienenivät vuosi vuodelta, kunnes korona antoi viimeisen iskun.

– Mielestäni suurin muutos on se, että nykynuoret eivät tapaa ravintolassa eivätkä käytä juurikaan alkoholia. Yökerhomaailma on ihan menneen talven lumia varsinkin Kouvolan kokoisessa kaupungissa, Marja sanoo.

– Alle kolmekymppiset tekevät kaikkea muuta, käyvät festareilla ja urheilevat. He saattavat käydä syömässä ravintolassa, mutta eivät jatka siitä mihinkään.

Samaa sanoo Laura. 

– Ei Kouvola tietenkään ole täysin raitistunut, mutta yökerhoon tulevat nuoret eivät juo humalahakuisesti. Heille saattaa riittää yksi hieno drinkki. Myös nuoret ovat valmiita maksamaan palvelusta ja laadusta.

Huolia on vähemmän 

Mitä tulee Lehtohovin ja ravintola-alan tulevaisuuteen, Laura sanoo toivovansa parasta ja pelkäävänsä pahinta. Arvonlisävero nousee 24 prosentista 25,5 prosenttiin, ja se saattaa nostaa myös lähiöbaarin hintoja.

Marja puolestaan on viihtynyt omalla alallaan kirjanpitäjänä eikä tunne haikeutta esimerkiksi kulkiessaan Lehtohovin ohitse.

– Nyt huolia on vähemmän. Olen aina ollut sielultani kirjanpitäjä. Koronan myötä yrittämisestä tuli todella raskasta, ja kuluneet vuodet veivät siitä terän. 

– Jälkiviisaana tietenkin voi sanoa, että konkurssikuvio olisi pitänyt ymmärtää tehdä aikaisemmin.

Marja hoitaa edelleen Lehtohovin kirjanpidon, samoin toisen tyttärensä sivutoimisen joogayrityksen paperityöt.

Laura taas tykkää juuri nyt toimia baarin omistajana.

– Olen melkein aina tehnyt töitä itselleni. En tiedä, osaisinko työskennellä kenellekään ulkopuoliselle. Jos joskus keksin jotain muuta, niin sitten varmaan vaihdan alaa.