Lapin palkitut Nuoret Yrittäjät huokuvat optimismia – ”Rohkeasti yrittämään yrittäjyyttä!”

Sesonkielämä selkärangassa

Jos menneinä vuosina palkittuja Lapin Nuoria Yrittäjiä on uskominen, on Lapissa hyvä olla yrittäjänä juuri nyt. Turismi on kasvussa ja Lapin matkailun brändäämisessä tultu pitkälle sitten vuoden 1984, jolloin ensimmäinen Concorde-kone laskeutui Rovaniemelle kyydissään 98 brittituristia. Sinä joulupäivänä maa oli musta ja turistit yrittivät mäenlaskua sohjossa. Saivat he silti Lapinkasteen ja söivät poroa Pohjanhovissa. Nyt 33 vuotta myöhemmin Lapin matkailu tekee hurjia ennätyksiä, mikä näkyy myös Lapin yrittäjien arjessa.

”Lapin matkailu ja sen sesonkiluontoisuus on sekä positiivinen asia, että suuri haaste,” toteaa Rovaniemen Oliver’s Corner-ravintolan toimitusjohtaja, 37-vuotias Mona Rytilahti. Vuonna 2013 palkittu Nuori Yrittäjä tietää mistä puhuu. Rytilahden yrittäjänura alkoi vuonna 2005 Kittilästä, Levin Sirkasta, jota voisi kutsua Lapin turismin kehdoksi. ”Vanhemmillani oli kebab-grilli Rovaniemellä, jossa olin aluksi töissä. Vuonna 2007 siirsin saman konseptin Leville ja perustin Oliver’s Cornerin,” Rytilahti taustoittaa. Rovaniemen Oliver’s Corner, joka on tätä nykyä Rytilahden ainoa yritys, juhlistaa viisivuotissyntymäpäiviään marraskuussa.

Yrittäjäperheen lapsena Rytilahti on nähnyt yrittäjyyden monet puolet, mikä on edesauttanut myös omalla uralla. ”Olen perinyt tietynlaisen yrittäjämoraalin,” hän pohtii. Lapissa turismin parissa työskentelevien luonteenlaadun, asenteen ja moraalin merkitystä ei voi vähätellä. ”Itselläni kaikki on jo selkärangassa, mutta ulkopuoliselle tämä tahti voi olla shokki. Jonakin päivänä riittää kun tilataan yksi olut, seuraavana tarvitaan sata,” hän kärjistää. Rytilahti on onnistunut rekrytoinnissa. ”Henkilökuntani tuntee sesonkielämän ja osaa valmistautua siihen,” itse tällä haavaa toimistotöihin keskittyvä, äitiyslomalla oleva yrittäjä kiittelee.

Yrittäjän vastuu ja vapaus

Lapin matkailun haasteet ovat ajankohtainen aihe myös vuonna 2016 Nuoreksi Yrittäjäksi valitulle, St1 Mäkipeuran toimitusjohtaja Olli-Pekka Mäkipeuralle. ”Talvi ja kesä mietityttävät. Turisteja tulee paljon, enkä tiedä kuinka hyvin pääsen rahavirtoihin kiinni,” 29-vuotias mies pähkäilee. Yrittämisen alkutaival oli Mäkipeuralle helpointa aikaa. Nyt kun liiketoiminta on kasvanut ja suurimmat investoinnit takana, on uudenlainen vastuu, mutta myös vapaus astunut kuvaan. ”Yöunia en helposti menetä, mutta kyllä stressi on lisääntynyt. Toisaalta kun on monessa liemessä keitetty, ei ihan pienestä enää hätkähdä,” mies puntaroi.

Kolme vuotiaan, kovaa vauhtia kasvavan tytön isällä on ollut tasapainottelemista yrittäjän arjen ja oman arjen välillä. Mäkipeura toteaa kasvaneensa yrittäjävuosien aikana paitsi yrittäjänä, myös ihmisenä. Alkuaikojen äkkipikaisuus ja kasvupaineet ovat tasoittuneet kokemuksen myötä ja yrityksen saatua vakaata jalansijaa. ”Nykyään harkitsen enemmän päätöksiäni ja olen saanut tietynlaista kypsyyttä. Olen oppinut aikatauluttamaan ajankäyttöäni ja sitä myötä saanut lisää vapaa-aikaa,” Mäkipeura toteaa tyytyväisenä.

Yrittäminen on luomistyötä

Yrittäjältä kysytään paitsi sitkeyttä ja sisua, myös luovaa hulluutta ja hullua luovuutta. Jos innovatiivisuutta ja rohkeutta riittää, voi viimeksi mainituista tehdä jopa uran. ”Olen uskonut ideoihini ja ollut periksi antamaton. Se on tuottanut hedelmää,” Rovaniemellä toimivan Flatlight Creative Housen luova johtaja ja vuoden 2012 Nuoreksi Yrittäjäksi valittu, nyt 32-vuotias Miikka Niemi summaa. Tänä syksynä 11 vuotta täyttävä luova talo on yhdistelmä luovaa toimistoa ja tuotantoyhtiötä. Arkikielellä voidaan puhua mainostoimistomaisesta toiminnasta. Menestyksen avaimet piilevät vahvassa tiimityössä ja kestävissä asiakassuhteissa, jotka voivat kehittyä ystävyyssuhteiksi asti. ”Se on vähän sama kuin se, että missä käydään parturissa ja ruokaostoksilla. Kun luottamus on saavutettu, voi syntyä pitkäaikaisia asiakassuhteita,” Niemi korostaa.

Flatlight Creative House on tullut pitkän matkan lähtökuopasta tähän päivään. ”Alussa meillä oli useampia osakkaita, joista minä olin Rovaniemellä ja muut Helsingissä. Silloin oli kumppanit, joiden kanssa sparrata ajatuksia,” vuodesta 2013 asti yrityksen vetovastuussa yksin ollut Niemi taustoittaa. Siirtymävaihe tuntui alkuun tahmealta. ”Ihan nollasta ei tarvinnut aloittaa, mutta kaikki piti rakentaa uudestaan. Onneksi en ollut yksin. Minulla oli yksi työntekijä ja laaja kontaktiverkosto,” yrittäjien välisten kontaktien luomisen merkityksestä paljon puhuva Niemi kertoo.

Rovaniemen keskustassa pääkallopaikkaansa pitävän yrityksen leivissä häärii tätä nykyä kolmetoista luovan alan ammattilaista, joita ilman pyörät eivät pyörisi. Tiukassa paikassa Niemi tietää ketä vetää hihasta. ”Ei tämän porukan merkitystä voi vähätellä. Meillä on huikea tiimi!” Niemi ylistää. Tiimilläkin menee kuitenkin joskus sormi suuhun. Silloin tarvitaan neuvoja muilta yrittäjiltä. ”Tulee tilanteita, joihin googlessa, eikä verotoimistossakaan osata vastata. Silloin tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat mentoroida,” mies toteaa. Vaikka Niemi on kokenut avunsaannin helpoksi, ei asia ole niin mustavalkoinen. Hänen kokemuksensa mukaan Lapin yritysten Akilleen kantapää piilee siinä, etteivät yrittäjät tunne toisiaan. ”Täällä on yrityksiä kahta puolta katua. Silti yrittäjät eivät tiedä toisistaan, vaikka heistä voisi olla toisilleen hyötyä,” hän miettii.

Pää pinnalla sääntöjen suossa

Ranualla jo seitsemäntoista vuotta toimineen Kiireen Raja -leipomokahvilan yrittäjä Sauli Saarijärvi on Niemen tavoin ollut itse aktiivinen ja altis pyytämään apua tarvittaessa. Oma sosiaalisuus ja halu murtaa jäätä yrittäjien väliltä on vienyt yritystä eteenpäin ja tuonut henkilökohtaiseen elämään uutta sisältöä. ”Yrittäjyyden myötä elämääni on ilmaantunut paljon yrittäjäystäviä, joiden kanssa tulee vietettyä paljon aikaa,” vuonna 2010 palkittu, 37-vuotias Nuori Yrittäjä mainitsee. Keskustelujen kautta voi löytää uusia toimintamalleja ja päästä uralla eteenpäin, muttei aina sieltä missä aita on matalin. Kaikkia pykäliä ei voi parhaalla tahdollakaan kiertää. ”Kyllähän se on se Suomen lupa- ja sääntöviidakko mihin aloittava yritys ensiksi törmää,” Saarijärvi harmittelee.

Lakipykälät ja sääntöjen suo tuskastuttavat myös Lapin maaseudulla toimivaa huoltoasemayrittäjää. ”Yksi haaste on varmasti maaseudun kuoleminen. Kyllähän se huolestuttaa, mihin talouspolitiikka menee ja halutaanko ihmisten muuttavan kokonaan kasvukeskuksiin,” Mäkipeura pähkäilee. Hän kokee kuitenkin olevansa suhteellisen turvassa Lapissa, jonne byrokratian mielivaltaisuus ei ehkä yllä ihan samoissa määrin kuin jossain muualla Suomessa. ”Alueelliset erot byrokratiassa ovat erittäin isoja maakuntien välillä ja lakeja tulkitaan eri tavalla. Kokemukseni mukaan Lapissa asiat ovat tältä osin hyvin,” mies miettii. Sääntöviidakko ja yrittäjyyden ympärille Suomessa rakentunut byrokratia saa Mäkipeuralta yhden myönnytyksen: ”Kolikon kääntöpuoli on se, että Suomessa yrittäjälle löytyy monenlaista apua, oli yritys missä vaiheessa tahansa.”

Viisaat päät yhteen ja eteenpäin

Edellisvuosien nuoret yrittäjät korostavat yrittäjien välisen verkostoitumisen merkitystä. He kannustavat tuoreita yrittäjiä ja yrittäjyyttä harkitsevia nuoria hakemaan vahvistusta liikeideoilleen muilta yrittäjiltä. ”Itselläni alku oli siinä mielessä helpompi, että siirsin vain vanhempiemme aloittaman konseptin Leville,” Rytilahti toteaa. Muiden yrittäjien apu on silti ollut vertaansa vailla. Kaikkea ei tarvitse osata itse. ”Moni yrittäjä on valmis uhraamaan aikaansa ja keskustelemaan. Menestyminen on monen asian summa,” Mäkipeura huomauttaa. Vaikka yrittämisen riskeistä ja byrokratian rattaista pelotellaan, eivät ainakaan neljä edellisvuosien nuorta yrittäjää näytä punaista valoa. Päinvastoin. ”Mitään ei saa jos ei ota riskiä. Rohkeasti vaan yrittämään yrittäjyyttä!” Rytilahti rohkaisee.