Lapsuuden ponihaave vei umpikaupunkilaisen Annukan yrittäjäksi maatilalle – “Kuten kuka tahansa järkevä ihminen, irtisanouduin korona-aikana valtion vakivirasta”

Lapsena yrittäjä Annukka Cederlöf leikki usein maatilan emäntää, harrasti ratsastusta ja haaveili omasta ponista. Ei haitannut, että hän oli umpihelsinkiläinen, ja mummolakin sijaitsi Tampereen keskustassa. 

Haave pysyi, vaikka hän aikuistui. Jokaisen muuttonsa yhteydessä hän esimerkiksi tutki puolisalaa myytäviä maatiloja.

– Lopulta kyllästyin miettimään aina vain, että ”sitku” tai ”mutku”. Mieheni oli myös kovasti innokas lähtemään uusiin maisemiin. Ajattelimme, että maitojunalla pääsee aina takaisin, jos kaikki onkin vain romanttista haavekuvaa.

Keväällä 2016 Cederlöf ja hänen perheensä muuttivat Vihtiin 1940-luvulla rakennettuun rintamamiestaloon.

Luonnonmukaista elämää

Elämä maaseudulla ylitti pian Cederlöfin odotukset. Läpeensä kaupunkilaisena hän oli varautunut henkisesti kaikkeen mahdolliseen ja miettinyt itselleen varasuunnitelmia. Niitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä koko perhe solahti maalaiselämään melko kivuttomasti. 

– En osannut edes haaveilla siitä kaikesta, mitä maalla asuminen elämääni toi. Pelkästään se, kuinka vahva luonnon läsnäolo on. Kun maaseutu on pysyvä asuinpaikka, kotipihan linnuistakin tulee merkityksellisiä.

Cederlöfiä oli etukäteen varoiteltu maaseudun syksyisestä ja talvisesta pimeydestä. Ne häntä mietityttivät, sillä hän tiesi kuuluvansa ihmisiin, joille pimeä aika oli vaikeaa.

– Sanottiin, että hyvähän siellä kesällä on, mutta odottakaapa vain, kun tulee syksy ja pimeä, hän kertoo.

Pimeyskin yllätti positiivisesti. Se alkoi rytmittää perheen tekemisiä luonnonmukaisemmaksi. Illat rauhoittuivat kuin luonnostaan sisähommille. Taivaan tähdetkin näkyivät selvästi. 

– Kaupungissa tottui siihen, että koko ajan on tasaisen harmaata. Täällä tekee hyvää, että valoisa ja pimeä aika erottuvat selvästi toisistaan.

Somekanavia ja kirja

Kun perhe oli muuttanut maalle, kotieläimiäkin alkoi Cederlöfin sanoin ”vain tupsahdella”. Sana eläinrakkaasta emännästä alkoi kiertää, ja hänelle sateli tarjouksia milloin mistäkin uutta kotia tarvitsevasta eläimestä.

Alun perin heidän mukanaan muutti kaksi koiraa ja kissa, mutta jo samana kesänä navettaan tuli asumaan kaksi vuohta ja poni. Jälkimmäinen oli Cederlöfin suuri haave, jonka hän sai viimein toteuttaa. Ja kun arki sitten täyttyi eläimistä, täyttyi myös Cederlöfin Facebook-seinä. 

– Ensimmäinen kesä oli täynnä käänteitä ja tuntui, että omassa Facebookissani oli pelkkiä eläinjuttuja.

Siispä Cederlöf teki eläimille oman Facebook-sivunsa, jotta kiinnostuneet saisivat seurata sitä, ja jotta hän pääsisi purkamaan jonnekin maatilan sattumuksia. Syntyi Tiluksilla-sivusto, johon Cederlöf kirjoitti tilan eläimien edesottamuksista lyhyitä, humoristisia tarinoita. Siellä seikkailevat muun muassa pikkumökin omistava kissa nimeltä Mäkinen, äärimmäisen laiska Nipa-koira, osallistumisenhaluinen Taison-vuohi ja suuri joukko muita persoonia. Myöhemmin Tiluksilla laajeni Instagramiin, jossa sillä on nykyisin yli 95 000 seuraajaa. Lisäksi Cederlöf kirjoitti kokemuksistaan kirjan Tiluksilla, unelmani maalla.

Cederlöf on ammatiltaan poliisi ja kävi alan töissä Helsingissä maalle muuton jälkeen vielä neljän vuoden ajan. Pikkuhiljaa hänestä alkoi kuitenkin tuntua, ettei hänen arvomaailmansa toteutunut töissä.

– Se oli jatkuvaa säästämistä joka paikasta ja alkoi koskettaa jo kansalaisiakin aika radikaalisti. Minulle rupesi tulemaan olo, että pystynkö poliisin roolissa tuottamaan mitään hyödyllistä.

– Silloin päätin, että kokeilen yrittäjyyttä tilalla, pääseehän sitä maitojunalla takaisin myös palkkatyöläiseksi.

Alku koronan keskellä

Cederlöf aloitti yrittäjänä koronasulkujen ollessa pahimmillaan.

– Kuten kuka tahansa järkevä ihminen, irtisanouduin silloin valtion vakivirasta ja ryhdyin tapahtumayrittäjäksi.

Korona-aika ei kuitenkaan ollut yrittäjyyden kannalta niin katastrofaalinen kuin voisi kuvitella. Ihmiset eristyksissä kaipasivat mukavaa eskapismia, ja juuri sellaista tarjosi Tiluksilla.

– Sisällöstämme tuli tosi paljon palautetta, että te pidätte meidät vielä järjissämme. 

Cederlöf halusi ryhtyä nimenomaan yrittäjäksi, sillä hän ei halunnut maatilansa toiminnasta esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyspohjaista.

– Minua tökki ajatus, että rahat toimeentuloon pitäisi kerjätä. Se olisi ollut varmaan helpompaa ja tuottoisampaa, koska eläinten suhteen ihmisten rahanyörit ovat aika löysällä. 

Sen sijaan Cederlöf halusi, että hän ja hänen eläimensä ovat täysivaltaisia veronmaksajia ja yhteiskunnan jäseniä.

– Se on rehellistä ja reilua kaikkia osapuolia kohtaan.

Cederlöf laskee, että tilalla on tällä hetkellä 71 eläintä. Tasaluvun rikkoi vastikään kuoriutunut tipu. Hänellä ei ole erityissuosikkia eläimistään, sillä jokaisella niistä on oma merkityksensä hänelle.

– Esimerkiksi poni, josta olin haaveillut 1980-luvulta asti, oli unelmieni täyttymys. Derkun-hevonen taas on entinen kollegani, sillä toimimme yhdessä ratsupoliisissa.

Iltateelle tiluksille

Cederlöf saa yrityksestään sen verran tuloja, että maatilaa saadaan pyöritettyä. 

– Kun on vähään tyytyväinen, niin on tässä pärjätty, hän naurahtaa.

Yritystoimintaan kuuluu verkkokauppa, jossa myydään Tiluksilla-aiheista lahjatavaraa, kuten kalentereita, kukkaroita ja postikortteja. Verkkokaupan tuotteistusta pyritään rakentamaan yhteistyössä kotimaisten yrittäjien kanssa. 

– Muun muassa kaikki tekstiilituotteet ovat Avainlippu- ja Desing from Finland -merkkituotteita.

Cederlöf kertoo, että alusta saakka oli myös selvää, että hän halusi tuottaa ihmisille samanlaisia elämyksiä, kuin mitä hän itse sai maatilallaan ja olisi kaivannut kaupunkilaisena aikuisena. Keväällä 2020 alkoivat Iltatee-tapahtumat, eli vapaamuotoiset illat, joissa lipun ostaneet vieraat saivat kierrellä tiluksilla ja nauttia pihalla pientä iltapalaa.

– Ne ovat hyvin lempeitä, kävijälähtöisiä tapahtumia. En kierrätä täällä ryhmiä, vaan oleskelu on vapaata. Vanhempi väki tykkää istuskella pihalla ja katsella, nuoremmat menevät innoissaan hakemaan kontaktia eläimiin, Cederlöf kuvailee.

Iltatee on nykyisin suosittu tapahtuma, ja muutamana iltana viikossa pidetyt tapahtumat ovat loppuunmyytyjä liki kuukauden päähän. Cederlöf ei halua kasvattaa iltojen osanottajamäärää yli 15 henkilön, eikä järjestää niitä useammin.

– Ryhmää en halua paisuttaa, koska se rikkoo kävijäkokemusta, eivätkä eläimet tai me itsekään jaksa sitä, että täällä on joka päivä jotain hässäkkää.

Maaseudun monet mahdollisuudet

Iltateen lisäksi maatila järjestää joulutalleja ja muitakin tapahtumia. Kaikki on pääsääntöisesti tarkoitettu aikuisille.

– En ole asettanut niihin ikärajaa, sillä pärjääminen riippuu lapsestakin. Joku 12-vuotias voi osata olla täällä todella sujuvasti, toinen ei ollenkaan.

Cederlöf korostaa, että pikkulapsille tapahtumat eivät sovi, sillä eläimet kulkevat tilalla vapaana, ja erilaisia vaaranpaikkoja on kosolti. Lisäksi hän uskoo, että aikuisetkin voivat kaivata eläinkontaktia ilman lapsiaan. Suomessa on vahva lapsille tarkoitettujen kotieläinpihojen verkosto, aikuisille ei juuri löydy eläintoimintaa.

Seuraavaksi Cederlöf vie yrityksen toimintaa enemmän digitaaliseen suuntaan. Hän tahtoisi, että maatilan tunnelma olisi tavoitettavissa olinpaikasta riippumatta omalta kotikoneelta. Siksi nettikaupassa on jo tarjolla esimerkiksi maksullisia suoria lähetyksiä tilalta.

Cederlöf korostaa, että Suomen maaseudussa olisi yrittäjille valtavat mahdollisuudet, jos palveluita viitsittäisiin kehittää ja ideoida.

– Suomessa on niin kaunis maaseutu ja huikeita paikkoja! Uskon, että potentiaalia olisi paljon hektisen kaupunkiympäristön vastapainoksi.