Lihantuottaja pelkää näkymätöntä uhkaa, joka voi konkretisoitua milloin tahansa – ”Sikala laitettava uusiksi tai purettava”

Iisalmelainen nautatilallinen ei säästele sanojaan puhuessaan kotimaisen lihantuotannon tilanteesta.

– Lihan hinta on tippunut ja tulee tippumaan, vaikka samaan aikaan kaupat ja jalostajat tekevät huipputulosta. Ei mene tasan nallekarkit, Pesolan pihvilihan yrittäjä Antti Niskanen sanoo. Pesolan tilalla on emolehmätuotantoa ja lisäksi lihan suoramyyntiä.

Tilallista rassaa etenkin matala tuottajahinta, joka on pudonnut viime aikoina 20–60 senttiä. Hintakehitys vaihtelee eri teurastamoiden ja lihan lajin välillä. Olemme kertoneet tuottajahintojen laskusta aikaisemmin täällä ja täällä.

– Yksikin teurastamo tiputti hintaa alkuvuodesta 20 sentillä kilolta. Meiltä lähtee lihaa noin 30 000 kiloa vuodessa, joten tiputus on melkein 20 000 euroa. Isojen tilojen kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista euroista, Niskanen laskee.

Tiloilla on yleensä pitkät sopimukset teurastamoiden kanssa. Jos tila ostaa vasikat teurastamolta, ne pitää myös myydä sinne.

Niskasen mukaan teurastamot voivat laskea hintoja miten lystäävät, vaikka kesken sopimuskauden.

– Ne voivat tehdä mitä haluavat. Tuottajan pitää tuottaa lihaa, mutta hinta voi vaihdella ja sillä selvä. Hinnat eivät pidä kutiaan sopimuksissa. Sinä aikana, kun vasikka kasvaa tilalla puolitoista vuotta ja lähtee sitten teuraaksi, hinnat ehtivät muuttua moneen kertaan. Taitaa viljelijä olla ainut yrittäjä, jonka ei tarvitse neuvotella myyntihinnoista.

Vaikeammaksi tilanteen lihantuottajan kannalta tekee se, että hintojen muutoksista ilmoitetaan yleensä edellisellä viikolla. Valmistautumisaikaa ei siis juuri ole.

Tiukat vaatimukset nostavat kuluja

Teuvalla vaimonsa kanssa sikatilaa pyörittävän Reijo Korpelan viesti ei ole juurikaan lohdullisempi. Korpelan mukaan sikatilallisten taloudellinen tilanne ei ole parantunut viime vuosina, vaikka esimerkiksi rehun hinta on laskenut ja sähköenergiakin on nyt edullisempaa kuin pari vuotta sitten.

– Suurin ongelma on se, että tuottojen ja kulujen välinen erotus ei ole oikealla tasolla. Tuottajan sianlihasta saama hinta on noussut, mutta kulut ovat jääneet korkeammalle tasolle. Koskaan ei palata sille tasolle, jolta on lähdetty, Snellmanille lihaa myyvä Korpela kertoo.

Haasteita aiheuttavat myös teurastamoiden vaatimukset, jotka vaikuttavat esimerkiksi eläinten ruokkimiseen.

– Meitä vaaditaan käyttämään GMO-vapaata soijaa, jonka hinta on jopa 100 euroa kalliimpaa tonnilta kuin normaali soija.

GMO:lla viitataan muuntogeenisiin tuotteisiin, joita on muunneltu geeniteknisin menetelmin. Maailmalla GMO-soijaa käytetään yleisesti porsaiden ruokintaan.

Huoli salmonellan uhasta

Korpela on huolissaan uhasta, joka toteutuessaan voi lopettaa tilan toiminnan kertaheitolla.

– Salmonella on iso peikko sikataloudessa. Sen varalta ei tahdo saada kattavaa vakuutusturvaa.

Vakuutusyhtiöt ovat penseitä turvaamaan riskiä, koska toteutuessaan salmonellatartunta voi aiheuttaa mittavat vahingot.

– Puhutaan jopa miljoonista. Jos riski toteutuu isossa yksikössä, muutamat sadat tuhanneet eurot eivät merkitse mitään.

Lihantuottajat pyrkivät vähentämään riskiä paneutumalla rehuhygieniaan ja yleiseen puhtauteen sekä haittaeläinten pitämiseen poissa tuotantotiloista.

Sekään ei välttämättä riitä.

– Vaikka tila hoitaisi asiansa hyvin, salmonellatartunta voi tulla jostain. Suomessa se on toistaiseksi saatu hyvin pidettyä poissa, mutta riski on jatkuvasti olemassa.

Salmonella voi levitä tuotantoeläimiin lintujen ja jyrsijöiden ulosteiden kautta. Jyrsijät pyrkivät sisätiloihin etenkin syksyisin, kun ilmat viilenevät. Tartunta on mahdollinen, kun porsas syö ulosteesta saastunutta rehua.

– Jos salmonella pääsee sikalaan, melkein koko sikala on laitettava uusiksi tai purettava. Tiedän yksiköitä, joissa välikatotkin on purettu ja eristeet ja valaisimet on vaihdettu. Jos sellaista ei vakuutus korvaa, edessä voi olla alasajo.

”Enemmänkin menisi kaupaksi, jos olisi mitä myisi.”

Reijo Korpela, sikatilallinen

Toiminnan jatkajia liian vähän

Korpelan tilalla on 300 emakkoa. Korpela on tyytyväinen siihen, että sianliha myy Suomessa edelleen hyvin.

– Enemmänkin menisi kaupaksi, jos olisi mitä myisi. Sianlihan tuotanto on laskenut, koska alan kannattavuus on huonontunut ja toisaalta tiloilla ei ole riittävästi halukkaita jatkajia. Tuottajien keski-ikä alkaa olla jo yli 50.

Korpelan tilan kohdalla tilanne on lupaava, sillä yksi perheen pojista on tällä hetkellä mukana toiminnassa ja hän saattaa ottaa tulevina vuosina vetovastuun.

– Nyt eletään etsikkoaikaa. Olemme vaimon kanssa kuusikymppisiä. Tilan toiminta jatkunee jossain muodossa, mutta ei välttämättä sikataloudessa.