Lukioiässä sokeutunutta Anni Pitkämäkeä patistettiin eläkkeelle – Nyt hän on hieroja, jonka vastaanotolle tullaan matkojen päästä

Vaikein hetki tuli karaokekuppilan lavalla. Ruokolahtelaisen Anni Pitkämäen näkökyky oli heikentynyt lyhyessä ajassa todella nopeasti. Musiikki oli hänelle rakas harrastus, ja hän kiersi äitinsä kanssa laulamassa karaokebaareissa. Niihin pääsi alaikäinenkin selvän aikuisen kanssa.

– Kun tajusin, etten näekään laulun sanoja ruudulta, suutuin. Ajattelin, että nyt en laula enää ikinä. Äitini auttoi minut onneksi pääsemään siitä yli, ja jatkoin harrastusta, Pitkämäki muistelee.

Vuosi oli 2007, ja Pitkämäki oli juuri valmistunut paperiprosessin hoitajaksi. Keväällä 2008 hän valmistui ylioppilaaksi. Tutkinnot eivät olleet itsestäänselvyyksiä, sillä noihin aikoihin Pitkämäki sokeutui.

Näkö heikkeni aivokalvokasvaimen vuoksi, mutta tuolloin sitä ei tiedetty. Kasvain todettiin, kun Pitkämäki oli 13-vuotias, ja se leikattiin kahdesti. Uskottiin, että kasvain oli saatu kokonaan poistettua. Lukioikäisenä näön huonontuessa Pitkämäki kävi eri silmälääkäreillä ympäri Suomea. Kukaan ei ymmärtänyt ohjata häntä magneettikuvaukseen. Vasta vuonna 2013 selvisi, että aivokalvokasvain oli levinnyt, ja se oli sokeuttanut Pitkämäen.

Sinnikkäästi eteenpäin 

Sokeutumisesta huolimatta Pitkämäki opiskeli sinnikkäästi kaksoistutkinnon. Varsinkin paperiprosessin hoitajan tutkinnon suorittaminen oli rankkaa, sillä hänen silloinen luokanvalvojansa teki kaikkensa, että Pitkämäki lopettaisi koulun kesken. Luokanvalvojan mielestä sokea ei voinut toimia kyseisessä ammatissa.

Pitkämäki ei kuitenkaan luovuttanut, ja sai tutkinnon tehtyä. Sen jälkeen hän hakeutui vuoden kestäneeseen hierojakoulutukseen silloiseen Näkövammaisten ammattikouluun Espooseen. Yrittäjäksi hän ei ensin halunnut, sillä oli nähnyt isänsä yrityksen kautta, kuinka rankkaa yrittäjyys on. Hän kokeili palkkatöitä jonkin aikaa eräässä eteläkarjalaisessa hoitolassa, mutta lopetti huomattuaan, kuinka räikeästi hoitola rikkoi potilasturvallisuutta.

Kun vuosi 2010 alkoi, Pitkämäki suunnitteli jo omaa yritystä. Hieronta- ja käsityöyritys Tmi Tunto, Anni Väänänen perustettiin seuraavana kesänä. Väänänen oli hänen tuolloinen sukunimensä.

Yrityksellä on nykyisin vakiintunut asiakaskunta, ja moni tulee kaukaakin Pitkämäelle esimerkiksi lantion tasapainotukseen. Pitkämäki on työssään havainnut, että yhdessä kehon kohdassa ilmenevä vaiva voi säteillä varsin kauas. Hän on pyrkinyt aina hoitamaan ongelman juurisyyn. Esimerkiksi erään asiakkaan kipeä olkapää johtui jumissa olevasta rintalihaksesta.

– Hoitamisessa pitää kuunnella tosi tarkkaan asiakasta, mitä hän kertoo, miten reagoi. Se on todella mielenkiintoista. Tykkään tästä alasta ja olen todella onnellinen, että saan toimia yrittäjänä, hän kertoo.

Pitkämäki tekee hierontayrityksen pyörittämisen lomassa paljon muutakin. Jo uransa alussa hän liittyi Fysioterapia-alan näkövammaiset ry:hyn ja opiskelee edelleen yhdistyksen kautta erilaisia hoitotyöhön liittyviä koulutuksia. 

– Yhdistys on auttanut ja helpottanut hirveästi omaa yrittäjyyttäni. Sain vertaistukea ja tietoa käytännön asioista.

Yrityksen perustamisen aikoihin, 2010, Pitkämäki alkoi saada päänsärkykohtauksia, muttei kiinnittänyt niihin suurempaa huomiota. Paljastui, että kasvain oli levinnyt, ja se leikattiin taas.

– Silloin minulle tarjottiin monta kertaa eläkepapereita, ja sanoin, että voin ottaa ne, kun hullujenhuoneella on paikka auki. En pystyisi olemaan neljän seinän sisällä tekemättä mitään.

Näkymätön asiakaskunta 

Pitkämäki tekee periksiantamattomasti töitä sen eteen, että yritykset ja julkiset tahot ymmärtäisivät, kuinka tärkeää eri palvelujen saavutettavuus on toimintakyvyiltään rajoittuneille ihmisille.

– Olen yrittänyt puhua paljon siitä, että yritykset toteuttaisivat verkkokauppansa oikeasti saavutettavasti. Meitä on todella iso asiakaskunta, jotka emme tällä hetkellä pysty ostamaan tuotteita juuri mistään.

Yritysten pitäisi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että niiden netti- ja sosiaalisen median sivujen kuvat, painikkeet ja muut elementit olisivat ymmärrettäviä muun muassa näkövammaisille. Näkövammaisten käyttämä lukuohjelma lukee näiden elementtien vaihtoehtoiset tekstit heille. Jos tekstit on laadittu huonosti, niistä ei juuri ole hyötyä.

– Firmat kyllä laativat alt-tekstejä, mutta esimerkiksi vaatekaupan kuvassa saattaa lukea ”naisten farkut”. Paremmin olisi sanottu vaikkapa, että ”vaalealla taustalla mustat farkut, koko 38”, Pitkämäki kuvailee.

Hänen mukaansa nettisivun kaiken datan pitäisi olla mahdollisimman tekstimuotoista. Puheohjelmat eivät tunnista kuvia, ja jos esimerkiksi kuvan päälle on kuvankäsittelyohjelmalla lisätty teksti tuotteen hinnasta ja tarkemmista tiedoista, puheohjelma lukee kohdan yksinkertaisesti ilmoittamalla, että siinä on kuva.

Kasvainta ei voi enää leikata

Pitkämäki toivoisi, että esimerkiksi Näkövammaisten liiton kautta voitaisiin tehdä yrittäjille opas, jossa olisi kerrottu saavutettavuudesta mahdollisimman yksinkertaisesti.

Tällä hetkellä Pitkämäki toimii Ruokolahden ja Etelä-Karjalan yrittäjien hallituksessa, Ruokolahden kunnanvaltuustossa ja kirkkovaltuustossa, Etelä-Karjalan osuuspankin hallintoneuvostossa ja Etelä-Karjalan näkövammaisten sekä Näkövammaisten liiton hallituksessa. Lisäksi hän on Etelä-Karjalan hyvinvointialueen vammaisneuvoston puheenjohtaja.

Pitkämäki ammentaa virran työhönsä ja lukuisiin luottamustehtäviin halusta auttaa ihmisiä. 

– Itsellekin tulee todella hyvä mieli, kun näkee, että omalla tekemisellä auttaa muita, ja heidän arkensa, toimintakykynsä sekä mielialansa kohenee. 

Viime keväänä Pitkämäki sai kasvaimeensa sädehoitoa, sillä sitä ei voi enää leikata. Hän ei pysty työllistymään täysipäiväisesti oman terveydentilansa vuoksi.

– Monessa paikassa annetaan arvo yrittäjälle tai tekijälle sen mukaan, miten paljon hän ansaitsee. Elämässä on kuitenkin muutakin arvoa kuin vain rahallinen arvo.