Maire Heiermann, 97, parturoi yhä asiakkaitaan, ajaa autoa eikä tarvitse rollaattoria: ”Toivottavasti ei tarvitse mennä hoitokotiin asti”

Kokkolalainen Maire Heiermann, 97, kutsuu toimittajan kahville. Hän on leiponut edellisenä päivänä kakkua ja käynyt hakemassa torilta tuoretta kalaa tarjoamiensa voileipien päälle.

Heiermann asuu omakotitalossa, ajaa autoa eikä tarvitse rollaattoria. Sellainen hänen edesmenneeltä mieheltään jäi, mutta arjessa sitä ei ole ainakaan vielä tarvittu. Kepin nainen ottaa avukseen, jos sää ulkona on liukas.

Maire Heiermann on paitsi aktiivinen eläkeläinen, myös yrittäjä, joka ottaa edelleen parturiasiakkaita vastaan kotitalossaan. Hän on vieraana Yrittäjän podcastin uusimmassa jaksossa.

– Justiin eilen soitettiin Keski-Suomesta. Nainen kertoi nähneensä juttuja minusta ja tuovansa isänsä minulle parturiin. Pielavedeltä ja Seinäjoelta asti on käynyt asiakkaita, kun ovat nähneet juttuja minusta televisiossa. Varmaan ajattelevat, että olen jonkin sortin kummajainen kun teen töitä ja ajan autoa.

Vastikään Heiermann sai ajokortin, joka antaa hänelle ajo-oikeuden 100-vuotiaaksi. Hänellä ei ole käytössään edes lääkkeitä.

– Hoidan talouteni ja teen ruokaa 12 hengelle jouluisin. Siivoan ja hoidan pihan ja hautapaikat, hän kertoo.

– Kaksi ja puoli vuotta niin olisi sata, jos elää. Mummuni oli 95, äitini 93 ja kaikki sisarukset yli 90, hän kertoo pitkästä iästään.

Säästeliästä elämää

Ainoa ongelma on toisen korvan huono kuulo, mutta sen kanssa Heiermann on oppinut elämään. Muistissa hänellä ei ole mitään vikaa.

– Äidiltä opin säästeliäisyyden. Olen aina pitänyt numeroista. Muistan ne edelleen hyvin. Sudokut ovat minulle intohimo. Yhdistyksissä minut on valittu aina rahastonhoitajaksi. Kuorossa olen edelleen rahastonhoitaja.

– Ikäkin on vain numeroita!

Säästäväisyys ja rakkaus kirjanpitoon näkyy edelleen: Heiermann pitää tarkasti kirjaa kaikista ostoksistaan ja tiedot niistä ovat tallessa vuosikausien ajalta.

Päivisin nainen ei ehdi potea tylsyyttä, sillä tekemistä riittää.

– Melkein pitää kello kaulassa mennä. Olen niin tottunut siihen, että tiedän mitä teen ja milloin teen. Aikataulutus on koko ajan päällä. Joskus ehkä haluaisin ottaa rennommin. Yritän tehdä asiat puolen päivän ja kello viiden välillä. Sen jälkeen pyrin rentoutumaan. Tietokoneella pelaan kahdeksan pakan kasinoa, hän kertoo podcastissa.

Yhtä asiaa Heiermann toivoo tulevaisuudeltaan.

– Toivottavasti ei tarvitse mennä hoitokotiin asti. Kun mieheni oli hoitokodissa, siellä näki ihmisiä, jotka eivät eläneet enää tätä päivää eivätkä tienneet omaa nimeään.

Äiti opetti työn saloihin

Senioriyrittäjän koti sijaitsee Kokkolan Ykspihlajan satamakaupunginosassa. Samalla alueella hänen äitinsä on aikanaan pitänyt parturiliikettä. Siellä Maire Heiermann työskenteli nuorena ja oppi ammatin salat.

– Sota-aikana minä autoin äitiä, joka teki kaiken työn. Mikään ei tullut 40-luvulla nappia painamalla. Kaikesta oli pulaa. Eikä ollut elämä hääviä vielä 50-luvun alussakaan, Heiermann kertoo podcastissa.

Äidille riitti töitä satamaparturina niin paljon, että hän toimi uransa loppuun asti satamassa. Oli satamatyöväkeä, konepajan ja sahan henkilökuntaa, poliisin ja tullin edustajia. Hänkin ehti tehdä töitä yli 70 vuoden ajan.

– Ei meillä lomia koskaan ollut. Ei ollut sellaista huolta, että mitä tekisi lomalla. Työtä on aina piisannut. Viikonloppuisin pestiin pyykkiä, joten ei sekään lomaa ollut, Heiermann kertoo.

Ja piisaa yhä: Heiermannin parturin kanta-asiakkaista suurin osa on siirtynyt ajasta iäisyyteen, mutta heitä on edelleen kymmenkunta.

Heiermannin äiti osti hänelle aikanaan nykyisen kotitalon, jossa Maire on asunut 74 vuotta.

”Ainakin olen tykännyt työstäni”

Podcastissa Heiermann kertoo, mikä hänen mielestään on ollut pitkän iän salaisuus.

– Olen joka paikassa vanhin. Kuorossa on yksi yli 90-vuotias. Kun minulta kysytään, mikä on vanhuuden salaisuus, vastaan aina, että geenit tulevat ensin. En ole koskaan polttanut tupakkaa. Savua olen kyllä joutunut hengittämään, kun aikanaan sitä sai polttaa sisätiloissa. Alkoholia minua on kotona, mutta ei sitä olisi, jos minä sitä joisin. Ne ovat jo niin vanhoja pulloja, että saisi varmasti heittää pois. 

Mutta mikä on pitkän yrittäjyyden salaisuus?

– Ainakin minä olen tykännyt työstäni. Ja se tunnollisuus ja velvollisuuden tunne. Ei voinut olla ovi kiinni, koska kun asiakas tuli, piti olla paikalla. Kerran kun suonikohjuni leikattiin, en voinut seistä, mutta onneksi äitini tuli silloin tuuraamaan. Ja kun minulla oli kiirettä, äiti lohdutti, että sinä teet sen minkä kerkeät.

– En ole koskaan harkinnut mitään muuta ammattia. Ei siihen ollut mahdollisuutta, koska työtä on riittänyt koko ajan. Asiakkaatkin ovat ilmeisesti tykänneet, koska heitä on ollut paljon.

Kuuntele lisää Maire Heiermannin kokemuksia ja ajatuksia elämästä ja työnteosta Yrittäjän podcastin jaksosta! Se on kuunneltavissa Spotifyssa, Suplassa ja Applen podcast-palvelussa.