Mathildedalin kylä kampitti koronan: Yrittäjät kertovat, miten se onnistui

Tuomo Holmilla pitää kiirettä. On pitänyt koko kesän, sillä vaikean koronakevään jälkeen asiakkaita on ollut välillä lähes tungokseen asti. Tila ei onneksi lopu heti kesken, sillä Holmin omistaman Matildankartanon isolla pihamaalla on pöytä poikineen. Suurin osa asiakkaista hakeutuu istumaan ulkotiloihin.

Holmin yritys Mathildedalin kyläleipuri Oy on nimensä mukaisesti saanut alkunsa pienestä leipomosta. Yritys on toiminut Mathildedalin kylässä kuuden vuoden ajan. Kun toiminta alkoi vilkastua viime vuonna, Holm perusti aikaisemmin yksityisasuntona toimineeseen kartanoon ravintolan ja leipomon. Hän asuu kartanon yläkerrassa vaimonsa kanssa.

Holmin tarina on se tyypillinen Mathildedalissa toimivalle yrittäjälle.

– Lähdimme kymmenen vuotta sitten Kehä1:n ruuhkaa karkuun. Halusimme vaimon kanssa vaihtelua ja uusia kuvioita. Keveämpää elämää, vaikka enemmän täällä tehdään töitä ajallisesti kuin kaupungissa.

Mathildedalissa on noin 130 vakituista asukasta. Vakituisia loma-asukkaita on saman verran. Kun Holm muutti kylälle, palveluita ei juuri ollut. Hänen vaimonsa Elina Rantamäki ollut aina innokas kotileipuri, mistä syntyi idea omaan leipomoon.

Yrittäjän kokemusta kummallakaan ei ollut. Holm oli aiemmin töissä lastensuojelussa ja hänen vaimollaan on pitkä kokemus mainostoimistoalalta.

– Mathildedalissa yrittäjyys on selvä vaihtoehto, jos haluaa elättää itsensä. Avoimet työpaikat ovat vähissä, Holm sanoo.

Samaan aikaan kun kyläleipuri perustettiin, Holm lähti mukaan paikalliseen kyläpanimoon. Hän myi osuutensa viime keväänä.

– Kaksi omaa kesäsesonkipaikkaa työllistävät niin paljon, että päätimme vaimon kanssa panostaa vain omaan yritykseen.

Koronaepidemian alettua Holm pelkäsi pahinta. Moni vuoden parhaista sesongeista menetettiin kertaheitolla, kun koronarajoitukset veivät asiakkaat pääsiäisen, vapun ja äitienpäivän juhlapyhiltä. Holm piti jonkin aikaa auki vain leipomomyymälää ja sitäkin turvallisesti noutoperiaatteella.

– Veimme asiakkaille tuotteet pihalle ja he maksoivat mobiilipäätteellä. Siinä vaiheessa kun Uusimaa laitettiin kiinni, asiakkaat loppuivat kuin seinään. Lomautimme kaksi vakituista työntekijää. Se oli melkoista kituuttamista. Oli pelko persuuksissa, että jos menetämme myös kesän asiakkaat, olemme pulassa. Tällä Mathildedalissa moni yrittäjä joutuu tekemään lähes koko vuoden tilin kesän aikana.

Holmin pelot eivät onneksi toteutuneet. Asiakasvirta piristyi kesäkuun alussa ja heinäkuun loppuun mennessä yrityksen liikevaihto oli samalla tasolla kuin koko viime vuonna yhteensä, noin 330 000 eurossa.

– Usein käy niin, että uudella yrityksellä kestää hetken, ennen kuin ihmiset löytävät. Heinäkuussa teimme 50 prosentin myynnin kasvun verrattuna edelliseen vuoteen. Olimme kapasiteettimme ylärajoilla. Tilat eivät meinanneet riittää.

Onnistunut heinäkuu pelasti kertaheitolla koronakevään menetykset.

– Mathildedalin etu on se, että tämä ei ole massaturismikylä. Ihmiset ovat paljon ulkona ja täällä on tilaa.

Koronakesän vilkkaus sai Holmin miettimään myös riskejä. Iso määrä ihmisiä pyöri joka päivä kartanossa eli omassa kodissa.

– Jouduimme miettimään, että onko tämä tavallaan yksi yrittäjyyteemme liittyvä riski. Mehän olemme asiakaspalvelijoita ja joudumme olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Toki teimme kassojen eteen pleksit ja huomautimme joitakin asiakkaita käsidesin käytöstä, mutta väkisin tässä tulee kontakteja. Oman henkilökunnan ja perheen turvallisuus oli mielessä jatkuvasti.

Korona toi välittömästi muutoksia vanhoihin totuttuihin tapoihin. Siinä missä aikaisemmin vakioasiakkaita halattiin, nyt ei edes kätelty.

Äkkipäätös toi Tarja Ahon Mathildedaliin

Noin sadan metrin päässä Matildankartanosta sijaitsee yksi Mathildedalin vieraita majoittavista majataloista. Tarja Aho emännöi B&B Sypressiä, joka toimii idyllisessä punaisessa puutalossa.

Aho muutti Mathildedaliin 11 vuotta sitten silloisen miehensä kanssa.

– Toimin Kirkkonummella hierojana ja luontaishoitajana, mutta minulla oli ollut aina haave omasta majatalosta.

Vuonna 2009 Aho tuli ensimmäistä kertaa Mathildedaliin katsomaan myynnissä olevaa taloa.

– Kiinnostuimme ja rakastuimme kertaheitolla koko kylään ja taloon. Tehtiin äkkinäinen päätös. Jätimme Kirkkonummen ja aloitimme uuden elämän täällä.

Aho piti kaksi kesää kahvilaa talon pihalla, kun sisätiloihin sellainen ei olisi mahtunut.

Telttakahvion palvelut kasvoivat nopeasti lounaisiin. Pian Aho aloitti muutaman huoneen tarjoamisen turisteille.

– Vuonna 2013 erosin parisuhteesta ja lapseni lähtivät maailmalle. Tuli mahdollisuus laajentaa vuokratoimintaa. Nyt majatalossa on varattavana kuusi huonetta, hän kertoo.

Ahon liiketoiminta on sujunut mallikkaasti. Hän myöntää, että aluksi korona ei stressannut.

– Ensin ajattelin, että ei tämä mitään ole. Kun Lapissa oli yksi sairastunut, mietin, että ei se tänne tule. Elin edelleen siinä uskossa, että pääsiäinen on myyty täyteen. Siinä vaiheessa kun Uusimaa suljettiin, tuli sellainen olo että apua, miten tässä käy.

Normaalisti Sypressissä majoittuu kesäisin lukuisia häävieraita. Tänä kesänä heitä ei ole ollut ainuttakaan.

– Kaikki häät ja ryhmämatkat peruuntuivat. Onneksi perheitä ja pariskuntia tuli tilalle.

Kesän aikana Aho on ottanut vastaan tavallista enemmän pidempikestoisia, 3-4 vuorokauden varauksia. Juhannuksen jälkeen jokainen huone on ollut varattuna. Myös elokuu näyttää hyvältä.

Aho osasi odottaa kesästä hyvää koronasta huolimatta, sillä Mathildedalin alue on ollut hyvässä nosteessa. Kotimaan matkailun noste on tuonut sille lisäbuustia.

– Moni asiakas on sanonut, että heillä oli varaus ulkomaan matkalle, mutta nyt he käyttävät rahat Suomessa. Kun rahat ovat jääneet käyttöön ulkomaan matkan peruunnuttua, on varaa tavallista enemmän ostaa kotimaisia palveluita.

Korona on muuttanut Sypressin arkea perusteellisesti.

– Yleensä kättelen jokaisen asiakkaan, joka tulee ovesta sisään. Nyt tuntuu hirveältä, kun ensimmäisenä olen tarjoamassa käsidesipulloa. Minun kannaltani olisi kauheaa, jos majatalossa paljastuisi koronatapaus. Siinä tilanteessa ovet pitäisi sulkea joksikin aikaa, Aho miettii.

Kiire on venyttänyt yrittäjän työpäivät 14-tuntisiksi. Apuna on kausityöntekijöitä. Vakituista henkilökuntaa Aho ei ole vielä uskaltanut palkata.

– Se on tällaiselle pienyrittäjälle melkoinen riski.

Tenniskenttähanke laajeni: ”Oli melkoinen päätös”

Sami Huiko näyttää, miten lyödään hole in one uutuuttaan hohtavalla citygolf-radalla. Sellainen rakennettiin Mathildedaliin viime keväänä. Temppu onnistuu heti toisella yrittämällä.

Huiko on pitkän linjan mathildedalilainen. Hän on viettänyt enemmän tai vähemmän aikaa alueella 14 vuoden ajan. Tuolloin hänelle valmistui talo kylälle.

– Olemme täällä kesät ja talvet. Espoossa on asunto lähinnä päätyöni takia. Asiakkaita täytyy käydä tapaamassa pääkaupunkiseudulla.

Päätoimisesti Huiko on markkinointialan yrittäjä Banana Split -nimisessä yrityksessään. Mathildedalissa hänestä tuli yrittäjä puolivahingossa.

– Kun tulin tänne vuosia sitten, täällä oli neljä hyväkuntoista massatenniskenttää. Edellisten omistajien toimesta alue pääsi kuitenkin hiljalleen rapistumaan. Rupesimme miettimään isommalla porukalla, että olisihan se kiva, jos täällä saisi edelleen pelata tennistä, pitkään lajia harrastanut Huiko kertoo.

Huiko lähti ystäviensä kanssa selvittämään, olisiko pientä osaa alueesta mahdollista ostaa yhden tai kahden tenniskentän kunnostamista varten.

– Hän ei ollut oikein halukas myymään pientä palaa vaan tarjosi meille isompaa aluetta. Mietimme aluksi, mitä me sillä tekisimme. Sitten haalimme mukaan lisää porukkaa ja tuli ajatus, että pystytämme alueelle myös padel-kentän. Lajihan on nyt kovassa huudossa.

Ajatuksenlento ei loppunut tähän. Tenniksen ja padelin kaveriksi päätettiin rakentaa vielä Adventure Golf -kenttä. Kyseessä on kehittynyt versio minigolfista. Radat ovat viimeistellympiä ja tasokkaampia.

Nyt Mathildedalin Keskuspuisto Oy:ssä on 15 osakasta. Puisto avattiin juhannuksena.

Korona aiheutti paljon mietintää, sillä rakentaminen aloitettiin juuri ennen Uudenmaan rajojen sulkemista. Kyseessä oli noin puolen miljoonan euron investointi.

– Olihan se melkoinen päätös lähteä toteuttamaan puistoa siinä tilanteessa, kun ei ollut mitään tietoa tulevasta kesästä. Päätimme kuitenkin, että rohkeasti lähdetään tekemään. Uskoimme siihen, että ihmiset pääsevät liikkeelle kesään mennessä.

Keskuspuiston yrittäjät budjetoivat kesälle 5000 kävijää. Tämä raja saavutettiin elokuun ensimmäisellä viikolla.

– Pienen porukan ja 50 000 euron tenniskenttähanke pompsahti isommaksi investoinniksi. Siihen nähden tämä on hyvä saavutus.

Juttu julkaistu Yrittäjä Plus -lehden numerossa 4/2020. Tilaa lehti täältä (59€/6 numeroa).

Kuva: Vesa-Matti Väärä

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi