Merja lähti 80-luvulla matkaoppaaksi Kreetalle eikä palannut takaisin – Hänestä tuli pitkän linjan yrittäjä ja ruokakulttuurin äänitorvi

Alikambosin kylässä tien mutkassa oli houkuttelevan näköinen kaivo. Merja Tuominen-Gialitaki oli ajellut mutkaisia teitä Kreetan maaseudulla koko päivän ja päätti pitää tauon. Oli pitkäperjantai vuonna 2006, ja Merja kierteli keräämässä materiaalia tulevaan opaskirjaansa.

– Kun pääsin autosta ulos, tajusin, että auton vierestä lähti polku alemmas rotkoon. 

Merja kulki jyrkän vuorenrinteen pohjalle ja näki portin.

– Sydämeni oli pysähtyä, koska unessa olin käynyt samalla portilla kahteen-kolmeen kertaan. Unessani se oli ruostunut kiinni, mutta nyt se oli maalattu valkoiseksi ja avautui kirkon pihalle, Merja kertoo.

Yhtäkkiä viereisestä valtavasta oliivipuusta tipahti hänen päähänsä oliivinmarja, joka lähti kierimään alaspäin.

– Sitten se oliivinmarja puhui minulle! Se totesi, että tulit sitten sadonkorjuuseen. Tai ainakin sellaiset sanat päähäni muodostuivat.

Kohtaaminen baarissa

Oliivi näytti hymyilevän, ja Merja tunsi olonsa pöllämystyneeksi. Hän istahti pitkäksi toviksi kirkon edustalle miettimään, mitä kokemus tarkoitti.

– Tulin tulokseen, että ehkä minun pitäisi tehdä vielä enemmän kreetalaisen ruokakulttuurin eteen.

Ensimmäisen kerran Merja oli matkustanut Kreetalle vuonna 1980 työskentelemään matkaoppaana. Paikallisessa baarissa hänen viereensä tuli istumaan lyhyenläntä, huonosti englantia puhuva kreetalainen mies.

– Vilkuilin selkäni takana seisovia pitkiä, komeita amerikkalaisia, jotka työskentelivät saaren sotilastukikohdassa, ja mietin, että ehkä heistä saisi englanninkielistä juttuseuraa.

Kreetalaiselta Merja alkoi tentata englanniksi päivänpolitiikkaa, koska halusi tämän lähtevän.

– Ajattelin, että nyt hän varmasti antaa periksi, mutta ei, politiikasta hän vasta innostui!

Kulttuurien jakolinja yli ruokapöydän

Ensikohtaaminen johti lopulta siihen, että Merja meni naimisiin sinnikkään kreetalaisen Makis Gialitakin kanssa. Gialitakin suvulla oli oliivitarhoja, ja lisäksi mies viljeli leikkoneilikkaa Euroopan markkinoille. Merja teki töitä matkatoimistossa, kunnes tuli raskaaksi syksyllä 1984. Talven mittaan hän jäi pois töistä.

– Se talvi oli merkityksellinen. Olin tuleva rouva ja äiti, joten minun piti opetella kreetalainen ruoanlaitto.

Kreetalla vähistä aineksista tehtiin yksinkertaisilla keinoilla maistuvaa ja ravinteikasta ruokaa.

– Kaikki oli tuoretta. Oli uskomaton määrä lehtivihanneksia, joita en tuntenut enkä osannut käyttää. Kaikki tehtiin öljyyn. Ei ollut voita eikä tuoretta maitoa.

Voihin, juustoon ja maitoon Merja oli tottunut, sillä hän oli kotoisin maitotilalta.

Ensiaskeleet oliiviöljyn käyttöön hän oppi mieheltään. Talven aikana hän myös oppi, että kulttuurien jakolinja kulki heidän ruokapöytänsä ylitse.

– Toisella puolella oli kreikkalainen, joka mursi leipää isosta käntystä ja kastoi sen oliiviöljyyn. Toisella puolella olin minä, joka ajattelin, että leipä leikataan kauniiksi paloiksi ja syödään siististi, Merja kuvailee.

Esimerkiksi salaattia tehtiin iso kulho, josta jokainen ruokailija noukki omalla haarukallaan mieleisensä palat. Kulhon pohjalle jäänyt salaatinkastike kaavittiin leivän avulla.

– Ensin ruokailu oli mielestäni sottaista ja epämiellyttävää. Sitten aloin ymmärtää, että kreetalainen tapa jakaa ruoka synnytti yhteisön. 

Knossos oli aikansa ilmiö

Kului kymmenkunta vuotta. Merja asui Kreetalla, oppi paikallisesta oliivin viljelemisestä sekä ruoasta, kirjoitti kirjoja, kasvatti kahta lastaan ja pyöritti kahtakin yritystä, matkamuistomyymälää ja lastenvaateliikettä.

Puolivälissä 1990-lukua välimerellinen ruokavalio nousi hitiksi Euroopassa ja Suomessa. Samoihin aikoihin Merjalta ilmestyi kirja Kreetalainen keittiö. Merja oli myös mukana perustamassa Tampereelle Knossos-nimistä kreikkalaista ravintolaa. 

– Knossos oli oman aikansa ilmiö. Sen ja keittokirjani ympärillä kävi valtava hype.

Ennen pitkää Merjasta tuli välimerellisen ruokavalion äänitorvi Suomessa.

– Eräänä keväänä luonani Kreetalla kävi samalla kertaa 20 suomalaista ruokatoimittajaa. Oli tv- ja radioesiintymisiä, lehdet olivat kimpussani koko ajan, Merja muistelee.

Nykyäänkin supermarketeista löytyvä Knossos-oliiviöljy on alun perin Merjan ja hänen yhtiökumppaneidensa tuote.

Elämäntehtävä jäi puolitiehen

Kun Merja täytti 60 vuonna 2010, hän perusti Kreetalle matkatoimiston nimeltä Kreetan maku. Se järjesti suomalaisille ruokaan liittyviä matkoja ja kursseja.

– Se tuntui hirveän hyvältä ja oli mukavaa. Oli syy asua saarella, ja siellä syntyi kirjoja. 

Tammikuussa 2016 Merja oli juuri saanut uuden, oliiviöljystä kertovan kirjansa valmiiksi.

– Sitten sain tietää, että minulla oli aggressiivinen ihosyöpä, joka eteni nopeasti. Voimani katosivat aivan täysin, ja koko kirjan markkinointi lässähti.

Syövän myötä Merjalle tuli tunne, että jotakin jäi vakavasti kesken. 

– Elämäntehtäväni oli jäänyt puolitiehen.

Ihosyöpää hoidettiin Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa uudenlaisilla biologisilla lääkkeillä, joilla se saatiin kuriin. Nykyisin syöpä on remissiossa, ja Merja jaksaa jälleen työskennellä.

Lokakuussa 2020 Merjaan otti yhteyttä nuorukainen nimeltä Joni Pyrstöjärvi, joka esitteli Merjalle tämän matkatoimiston palvelujen digitalisoimiseen liittyviä ideoitaan.

Tapaamisesta jäi versomaan ajatus tuoreen oliiviöljyn maahantuonnista. Keväällä 2021 Joni ja Merja perustivat uuden yrityksen Happy Olive Oy:n. Nykyisin Happy Olivea pyörittävät Merjan lisäksi Joni ja hänen äitinsä Meeri Pyrstöjärvi, joka koodaa sekä ylläpitää yrityksen nettisivuja. 

Uskolliset asiakkaat

Happy Olive hankkii oliiviöljynsä kreetalaisen oliiviöljyerottamon kautta suoraan paikallisilta, tietyn laatujärjestelmän piiriin kuuluvilta viljelijöiltä. Sesongin öljy pullotetaan erottamolla ja lähetetään myytäväksi Suomeen. Merja korostaa, että siinä, missä markettien oliiviöljy on usein parikin vuotta vanhaa sekoitusta erilaatuisista öljyistä, Happy Oliven öljy on aina tuoretta, viimeisimmän sadon öljyä.

– Yrityksemme nettisivuilla kerromme myös, miksi öljy maistuu tymäkältä ja tuoksuu vastaleikatulta ruoholta. Yksi iso juttu meille on tiedon jakaminen.

Merja haluaa yrityksensä avulla tukea kreetalaista oliiviöljytuotantoa ja pitää kreetalaisten pienviljelijöiden puolta italialaisten dominoimassa oliiviöljymarkkinassa.

Happy Oliven liikevaihto oli vuonna 2024 liki kaksi miljoonaa euroa. Asiakkaissa on heitä, jotka ovat seuranneet Merjan vaiheita jo vuosikymmeniä, ostaneet hänen kirjojaan ja käyneet hänen matkoillaan.

– On syntynyt uskottavuus ja luottamus, joka heijastuu Happy Oliveenkin, Merja arvelee.

Alkuvuodesta 2025 Merjan tytär Emmi Gialitaki otti hartioilleen osan Happy Oliven markkinoinnista ja öljyn ympärille syntyneestä yhteisöstä. 

– Tietotaitoni pitää siirtää eteenpäin. Tyttärelläni on vahva kreetalainen tausta, joten aikanaan saamme hänestä hyvän jatkajan, Merja sanoo.

Antoiko Merjan taannoin tapaama oliivi, happy olive, nimen yrityksellekin?

– Ei, mutta olisi voinut, koska sillä oli hymyilevä ilme.