Metsänviljely monipuolistuu, mutta ykköslaji on pitänyt entisen paikkansa

Metsänviljelykausi pääsi tänä vuonna alkamaan hieman edellisvuotta myöhemmin. Runsasluminen talvi kun viivytti aloitusaikataulua. Metsäkeskukseen saapuneiden metsänkäyttöilmoitusten mukaan kuusi on pitänyt pintansa, sillä kaikista istutuksista ja kylvöistä yli puolet on kuusta. Tosin kuusettumisen kovin huippu on taittunut ja metsänviljely monipuolistumassa.

Jos kuusi onkin ehdoton ykkönen, yhtä selkeänä kakkosena on toinen havupuu eli mänty. Koko maassa sen osuus on lisääntynyt edellisvuoteen verrattuna kolmella prosentilla, 43 prosenttiin. Koivun viljely on säilynyt edellisvuoden tasolla. Havupuut dominoivat, sillä koivun viljelyosuus puulajeistamme on vain vajaat kolme prosenttia. Ja näiden kolmen lisäksi muiden puulajien viljely on vieläkin vähäisempää.

Alueelliset erot ovat tosin suuria. Nyrkkisääntönä voi pitää, että siinä missä eteläisessä Suomessa metsään viljellään kuusta, Pohjois-Suomessa on käytössä mänty. Esimerkiksi Lapissa männyn osuus viljelystä on jopa 85 prosenttia ja Kainuussakin 69 prosenttia. Sen sijaan esimerkiksi Kanta- ja Päijät-Hämeessä kuusen osuus on yli 80 prosenttia, Uudellamaallakin 79.

Pirkanmaallakin kuusi on selkeä ykkönen. Meillä metsäistutuksista 77 prosenttia on kuusta, mäntyä 21 ja koivua kolme prosenttia.

Metsissä tilanne on tietysti kuitenkin monipuolisempi.

– Viljelyaloillekin tulee runsaasti luontaista taimiainesta, joten nuorissakin metsissä on runsaasti sekapuustoa, huomauttaa Suomen metsäkeskuksen johtava asiantuntija Markku Remes.

Sekametsän etuna sääkestävyys

Metsäkeskuksen mukaan kuusen ja männyn sekaviljely on vähitellen yleistymässä, mutta havu- ja lehtipuusekametsien viljely on toistaiseksi vielä vähäistä. Se kuitenkin tiedetään, että sopiva lehtipuusekoitus ei haittaa havupuiden kasvua.

– Viljellyn kuusen kasvu on nopeutunut jalostuksen ja maanmuokkauksen kehittymisen seurauksena niin paljon, että kuusen ja koivun sekakasvatus onnistuu hyvin, Remes kertoo. Hänen mukaansa sekametsät kestävät yhden puulajin metsiköitä paremmin säiden ääri-ilmiöitä sekä lisäävät luonnon monimuotoisuutta, Remes sanoo.

Sekin Metsäkeskuksen maastotarkastusten pohjalta tiedetään, että myös viljellyt kuusentaimikot kehittyvät ajan kuluessa pääosin sekapuustoisiksi, eli niissä kasvaa useampaa kuin yhtä puulajia. Tähän syynä on useimmiten viljelytaimien menehtyminen. Luonto voittaa.

Monipuolisuudella on monta hyötyä

Metsäkeskus ehdottaa, että monipuulajisen taimikoiden tietoinen perustaminen olisi hyväksi, jo kustannussyistäkin.

– Viljelytaimia ei kannattaisi poistaa taimikonhoidon yhteydessä sekapuustoisuuden lisäämiseksi, koska silloin taimiin sijoitetut rahat ja istutukseen käytetty työaika menevät hukkaan. Puulajien monipuolistaminen tulee aloittaa jo hakkuun ja viljelyn yhteydessä, jolloin luontaisesti syntyneille taimille on kasvutilaa viljeltyjen joukossa, sanoo Remes.

Sekametsän syntyä voitaisiin edistää esimerkiksi jättämällä alueelle päätehakkuun yhteydessä hyvälaatuisia siemenpuita, vaikka kohde uudistettaisiin istuttamalla, järjestö tuumaa. Sekapuustoisuuteen tähtäävät toimet olisi hyvä tehdä jo viljelyvaiheessa.

Uudistusalalla kannattaa jättää viljelemättä esimerkiksi kosteikot ja vaikeasti uudistuvat pienet alat. Lisäksi alalle voi jättää muutenkin viljelemättömiä laikkuja, asiantuntijat vinkkaavat.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 13.12.2022