Mielipide: Se ei ole valittamista, että uudistamisen tarve tuodaan esille
Yritysvalmentaja Tuija Seipell ei ymmärrä, miksi yritykset valittavat (SS 26.9.). Yrittäjät puolestaan eivät ymmärrä, miksi Suomessa on edelleen länsimaiden jäykimmät työmarkkinat, miksei työnteon kannustinloukkuja ole saatu purettua ja miksi rakenteelliset uudistukset antavat odottaa itseään.
Asiallisesti ottaen Seipell viittasi kommentillaan yritystukiin, mutta käytännössä tuet näyttelevät lopulta pientä osaa yritysten menestyksessä. On vain tyhmää olla vastaanottamatta Suomen EU:hun maksamia veroeuroja, jotka muun muassa yritystukien kautta kiertävät takaisin kaikkiin Euroopan unionin jäsenmaihin. Siitähän tästä on kysymys. UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesosen sanoin tarvitsemme ainoastaan eri toimialojen yritystukien symmetriaa kilpaileviin verrokkimaihin nähden. Tämä lienee kohtuullista.
Suurempi kysymys kuin yritystuet ovat yrittämisen edellytykset ja toimintaympäristö. Olen ollut yrittäjäjärjestössä 2000-luvun, ja tämän ajan vaikuttamisen asialistalla ovat olleet paikallisen sopimisen lisääminen ja jäykkyyksien purkaminen. Kun samaa viestiä toistetaan vuosi toisensa jälkeen, se näyttäytyy yritysten ulkopuolelle valittamisena. Käytännössä kyse on vain asiantilan toteamisesta.
Yhteiskunnan odotukset yrityksiä kohtaan kasvavat koko ajan: työllistäkää, kasvakaa, kansainvälistykää. Ja kenelläpä olisi lähtökohtaisesti mitään tätä vastaan. Tiedämme, että pahasti velkaantuva Suomi ja julkinen sektori pyörivät yksityisen sektorin varassa ja toiveet yrityksiä kohtaan voimistuvat koko ajan. Päättäjät tosin haluavat kuulla muita vastauksia kuin työmarkkinoiden jouston lisääminen. Siksi ratkaisuiksi yrityksille esitetään edelleen lyhytkestoisia hankkeita, palkkatukikokeiluja, alueellisia pilotteja. Pystyisimme parempaan.
Yritykset reagoivat vallitseviin olosuhteisiin äänestämällä jaloillaan. Jotain oireellista on siinä, että yksinyrittäjien määrä on kasvanut tällä vuosikymmenellä trendinomaisesti, ja valitettavasti työnantajayritysten määrä on laskenut.
Voisiko suomalaisten yritysten salainen ase kansainvälisillä markkinoilla perustua kokonaan muuhun kuin suuruuden anatomiaan?
Yksinyrittäjien määrä alkaa lähennellä paria sataa tuhatta, kun kaikkiaan yrityksiä on Suomessa laskutavasta riippuen noin 300 000. Onko yksinyrittäjien määrän kasvun takana taustalatoimialojen murrokset, tapa pyörittää yritystoimintaa verkostomaisesti ja kevyellä rakenteella, uudet yrittämisen muodot, kuten kevytyrittäjyys, vai työllistämisen riskit ja muut riskinottoon liittyvät seikat?
Pitäisikö yritysten palvelujärjestelmä uusia kuuntelemaan pienimpien yritysten tarpeita ja putsata nykyisistä tukijärjestelmistä kaikki muu ylimääräinen pois? Voisiko suomalaisten yritysten salainen ase kansainvälisillä markkinoilla perustua kokonaan muuhun kuin suuruuden anatomiaan – ketteryyteen, reagointikykyyn, ilmiömäiseen verkostojen rakentamiskykyyn ja sitä kautta kannattavuuteen?
Vai olisiko fiksumpaa entistäkin vahvemmin satsata kasvaviin, mittelstand-työnantajayrityksiin kuten nyt tehdään, sillä ennusteet tämän kokoluokan yritysten kasvupotentiaalista ovat toden-näköisempiä. Tuija Seipell peräänkuuluttaa kansainvälistymistä koko maan tasolla. ”Pienen maan, jossa on vähän ihmisiä, ei kannata sirpaloitua”. Toivottavasti tärkeä keskustelu yrityksistä ja yrittäjyydestä jatkuu.
Paula Aikio-Tallgren
Savon Yrittäjien toimitusjohtaja
Julkaistu Savon Sanomissa 27.9.2022
